Jo alussa kun muutin naisystäväni kanssa yhteen niin totesin että en kaipaa mitään häitä mulle käy ihan parisuhde ilman sormuksia ja hänelle se oli ok... Lapsen syntymän jälkeen vuosien varrella tuli uteluita että koskas pappi sanoo aamenen niin olette virallisesti yhdessä??...En sinänsä ymmärrä miten niin virallisesti onhan parisuhdekin aito suhde vaikka ei sormuksia ole. En ole koskaan ymmärtänyt tarvetta mennä naimisiin vaan sen takia että naisesta tulee ns. Virallisesti Rouva. En ole koskaan välittänyt muiden mielipiteistä ja miksi välittäisin, oma suhteeni ei kuulu muille eivätkä muut elä elämääni.
Miksi perustella muille
parisuhde_ok
9102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos avovaimollesi suhteenne on tuolla tavoin ok, niin se on ok. Aika usein naiset salaa toivovat sormusta... vaikkei suhdetta virallistettaisikaan.
No, jos molemille homma ok niin voihan sitä sanoa että olemme päättäneet ettei papin aamenta tule.Mitä se tosiaan muille kuuluu, jos teille homma on noin ok.
Niin sitä pitää ollakkin että ei kuuntele muiden mielipiteitä. Olet onnellinen parisuhteessa ilman sormuksia. Sano niille kommentoijille jotka kyselee niistä häistä että onko niiden elämä niin täydellistä häitten jälkeen ollut.
Mulle avioliitto onkin enemmän juridinen järjestely, jonka avulla sai kerralla suhteesta virallisen lain edessä. Jos jotain tapahtuu (sairastumisia, jommankumman kuolema...) ei sitten siinä kohtaa tarvitse keskustella esim. siitä, kuka on lähiomainen jne. Menimme naimisiin maistraatissa kahden virkailijan todistaessa, sormuksia ei ole, juhlia ei järjestetty ja molemmat pitivät oman nimensä.
En koe, että olisimme sen aidommassa suhteessa nyt kuin mitä olin ennen avioitumista. Mua kuitenkin ilahduttaa ajatus, että jos mulle tapahtuu jotain, puolisollani on oikeus jäädä tähän meidän kotiimme asumaan ja hän saa leskeneläkkeen, joka helpottaa toimeentuloa.
Olen elänyt jo 30 vuotta onnellisessa (lapsettomassa!) avoliitossa eikä kukaan tai mikään voi pakottaa meitä alttarille tai maistraattiin millään verukkeella, mutta koska periminen on tässä maassa vielä niin aataminaikaisella tasolla, että avopuolisoiden on pakko tehdä joku paperi ohittaakseen mahdollisessa ero/kuolintilanteessa omaisuuden menemisen vanhemmille tai valtiolle tms., olemme mekin tehneet lakimiehen avustuksella testamentin, jonka mukaan omaisuutemme jaetaan jos tulee ero tai kuolema.
Toivon mukaan tulevat polvet saavat jo elää Suomessa, jossa avoliitto on juridisestikin tasa-arvoinen vaihtoehto iänikuisen avioliiton kanssa.
Mielenkiintoinen näkökulma, että avoliiton pitäisi olla juridisesti tasa-arvoinen mutta kuitenkin vastustat ehdottomasti avioliittoa. Ei oikein mene minun ymmärrykseeni, miksi joku haluaisi täsmälleen samat oikeudet ja velvollisuudet mutta eri nimikkeellä. Mikä siinä avioliitossa sinulle on niin ehdoton ei?
Ei se ole edes mielenkiintoinen vaan umpihölmö. Tosiasiahan on että jos tuollainen toteutuu, niin avoliiton mahdollisuus vesittyy ja poistuu. Ts. voit menettää puolet omaisuudestasi vain sen perusteella, että asutte samassa osoitteessa. Ja mikäli vielä nuo homoliittotouhut toteutuu niin sukupuolellakaan ei ole kohta väliä, aina menee puoliksi kun osoitteet muuttuu.
On pian kait pakko asua yksin, jos tahtoo pitää asiat ja omaisuutensa omassa hallinnassa.
Jos haluat avioliiton virallisuuden, niin miksi vastustat avioliittoa?
Itse ajattelen niin, että avoliiton ei lyhykäisyydessään pidäkään olla verrattavissa avioliittoon. Kun nuori pari muuttaa yhteen 6kk deittailun jälkeen, niin tuntuisi hieman pelottavalta, jos se samalla tarkoittaisi sitä, että mukana tulee avioliiton oikeudet ja velvollisuudet (periminen, erotilanteessa omaisuuden jako, lähiomaisuus, elatusvelvollisuus yms.)
Mutta siksi on avioliitto, että suhteen jatkuessa pariskunta saa nämä vakiintuneen suhteen merkittävät seikat kuntoon.
Me menimme naimisiin maistraatissa eräänä perjantaina lounatauolla. Ehdittiin vielä kiinalaiseen lounaallekin. Ei kovin mutkikas juttu...
Joo ei munkaan mielestä tarvii mennä naimisiin mut toi periminen vähä arveluttaa. Kaveri meni vihille siks et sen puoliso halus sormuksen sormeesa. (??) Ja oon mä kuullu sellasestakin parista joka lopulta eros koska toiselle oli häiden suunnittelu niin übertärkee juttu et se ei voinu kuvitellakaan menevänsä maistraattiin. Mitäpä siinä on enää keskusteltavaa jos toinen on niin ehdoton....