Hei. Olen reilu parikymppinen nainen. Minulla on ollut tosi vaikea nuoruus, mutta olen kuitenkin nyt selviämässä kaikesta. Olin vuosikaudet tosi ahdistunut ja sulkeutunut, enkä uskonut mitään hyvää itsestäni. Jälkeenpäin miettien olen ohittanut varmaan monta kiinnostunutta miestäkin, koska en ole millään päin uskonut, että he voisivat oikeasti olla kiinnostuneita. Nyt luotan jo enemmän itseeni ja jopa huomaan hyväksyvät katseet. Olen elänyt pitkään vaihetta, etten ole ollut miesten kanssa tekemisissä, mutta nyt voisin jo kuvitella tekeväni tuttavuutta myös miesten kanssa.
Silti olen vielä hirveän ujo ei-tuttujen ihmisten kanssa. En haluaisi osoittaa miehille, ettei minua kiinnosta. Välillä saatan esittää olevani rohkeampikin, mutta tosipaikan lähestyessä peräännyn, kun ujous voittaa.
Sanokaa te miehet, huomaatteko, jos joku nainen on ujo? Ajatteletteko, että naista ei kiinnosta, jos hän vaikuttaa vetäytyvältä?
Mitä neuvoja antaisitte minulle, jos vain en uskalllla lähestyä jotakuta, vaikka mieli kovasti tekisi?
Silti olen vielä hirveän ujo ei-tuttujen ihmisten kanssa. En haluaisi osoittaa miehille, ettei minua kiinnosta. Välillä saatan esittää olevani rohkeampikin, mutta tosipaikan lähestyessä peräännyn, kun ujous voittaa.
Sanokaa te miehet, huomaatteko, jos joku nainen on ujo? Ajatteletteko, että naista ei kiinnosta, jos hän vaikuttaa vetäytyvältä?
Mitä neuvoja antaisitte minulle, jos vain en uskalllla lähestyä jotakuta, vaikka mieli kovasti tekisi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Sanokaa te miehet, huomaatteko, jos joku nainen on ujo?"
Todennäköisesti.
"Ajatteletteko, että naista ei kiinnosta, jos hän vaikuttaa vetäytyvältä?"
Hyvin mahdollista. Välttelevä nainen vaikuttaa aina epäkiinnostuneelta.
"Mitä neuvoja antaisitte minulle, jos vain en uskalllla lähestyä jotakuta, vaikka mieli kovasti tekisi?"
Ota katsekontaktia, hymyile. Hakeudu kiinnostavan miehen lähelle, ja anna hänelle näin mahdollisuus tehdä aloite.
PS. Välttele tätä palstaa. Täällä on enimmäkseen mielenterveysongelmaisia naisia vihaavia peräkammarinpoikia kirjoittelemassa.
Mukava vastaus, kiitti! Joo, olen kyllä huomannut, ettei keskustelu täällä ole mistään fiksuimmasta päästä aina. x) Välillä kyllä hyviäkin kirjoituksia. Matala kynnys kirjoittaa tänne, kun on tehty niin helpoksi.
Jos hirveä ujous iskee, niin kokeile nettideittejä. Suomi24 tai happy pancake on ainakin täysin ilmaisia käyttää.
Siellä jos pidemmän aikaa juttelet ja tutustut, niin ei ole niin suuri kynnys tavata tai osoittaa kiinnostusta.
Nuohan vaan pidemmän päälle pahentaa tilannetta, kun netissä on helppoa olla oma itsensä mutta oikeassa elämässä se ei ole ujolle mahdollista :|
Naiset ei vaan lähesty miehiä ellei mies ole todella komean näköinen vaikka nainen ei olisi ujokaan. Nainen haluaa että mies lähestyy jotta saa vallan joko antaa pakit tai tutustua ja vähemmän komeille nainen antaakin pakit oitis.
Varmaan riippuu naisesta. Ajattelen itse, että naisena voisin lähestyäkin miestä, jos sattuisi joku oikein kiinnostava vastaan. Jos uskaltaisin siis. Mutta ajatuksena pidän mahdollisena. Mua mietityttää usein, että jos sattuisi tilanne, jossa pitäisi miettiä lähestyykö itse naisena, haluaako mies sittenkin itse lähestyä. Että miten miehet yleensä ajattelee naisen lähestymisen?
Ujous lähtee vaan alotteita tekemällä. Ei sitä huomaa ulkonäöstä mutta jutellessa voi sanat olla hakusessa ujolla naisella. Minäkin olin joskus ujo nuorena mutta menin vaan baarissa juttelee tytöille ja pyytää tanssimaan niin siitä tuli aina rohkeemmaksi. Jospa etsit netistä jonkun ujon miehen ja tutustut siihen aluksi.
Ujoihin miehiin ei voi ainakaan luottaa. Deittailin kerran lyhyen aikaa erästä puoliksi espanjalaista, puoliksi argentiinalaista miestä, joka oli ollut alle 20-vuotiaana ujo lähestymään naisia (minut tavatessaan se oli jo 26). Kun se kysyi kuinka monta vakavaa suhdetta mulla oli ollut, ja vastasin totuudenmukaisesti että 1 (siihen aikaan) ja että löysin sen vasta 22-vuotiaana, niin se tölväisi heti: "Onhan se tosi outoo että sun eka vakava suhde oli vasta 22-vuotiaana." Todettuani siihen, että olin epäsuosittu, niin se väitti: "Ei sillä oo mitään tekemistä suosion kanssa." Se kuulemma itse oli kuitenkin seurustellut jo paljon ennen 20. ikävuottaan, vaikka olikin ollut vielä tuolloin naisten kanssa ujo. :/ Sillä itsellään oli tuolloin 26-vuotiaana ollut 3 vakavaa suhdetta.
Ja tarkoitan tuolla, ettei voi luottaa, että tuo kerta jolla se kuuli että olin seurustellut vasta 22-vuotiaana, jäi meidän viimeiseksi treffikerraksi. :(
Nyt tiedätte ujot miehet sitten, että ei teihin voi edes luottaa.
Olisitko halunnut yhdyntää tämän miehen kanssa?
Ehkä ajan kanssa. Kolmansille treffeille tyyppi kuitenkin pyysi minua alunperin kotiinsa, ja sanoin silloin tylysti ei joten tavattiinkin julkisella paikalla silläkin kertaa. En vain ollut silloin vielä ainakaan valmis makaamaan hänen kanssaan, vaikka hän olikin söpö/hyvännäköinen ja olen vielä jälkeenpäin deittailun katkettuakin ihaillut hänen uusia fb-kuviaan. Jäi sitten seksi hänen kanssaan kokonaan välistään, kun hän lopetti deittailun.
"Ajatteletteko, että naista ei kiinnosta, jos hän vaikuttaa vetäytyvältä?"
Kyllä se näin menee.
Toisaalta jos mies on reipas ja rohkea niin itse olen tietyissä tapauksissa luovuttanut kun ei vain jaksa toisesta kaivaa esille sitä ihmistä joka yrittäisi.
Mies muutenkin joutuu naisten kanssa olemaan aktiivinen ja sitten jos ujo kampeaa vastaan joka tapauksessa eikä edes yritä niin se on aika rasittavaa.
Tiedä mitä parista tapauksesta olisi voinut syntyä, mutta en ainakaan minä jaksa pakottaa itseäni toisen seuraan jatkuvasti. Ei siinä voi todeta kuin että ei se toimi halusipa nainen oikeasti tai ei.
Jos ujostelet niin yritä ainakin huomioida toista ja reagoida toisen tekemisiin jotenkin. On todella paha jos miehelle ei tule pelkästään olo että olet ujo, mutta myös kylmä ja välinpitämätön siten että mielessäsi on vain se miltä sinusta tuntuu ja miten sulla on vaikeaa oman ujouden kanssa.
Se omaan kuoreen käpertyminen tuntuu nimittäin helvetin ikävältä siitä toisesta kun palautetta ei saa.
Toisaalta vaikka olet ujo ja varovainen niin sano rohkeasti miehelle ettei sinua kiinnosta jos niin tosiaan on. On helvetin ikävää jos tilalle jää epäselvyys. Ennen kaikkea siis selvitä omat tunteet ja ajatukset itsellesi ja sitten muotoile toiselle koska ei mies voi tietää kiinnostaako sinua ja miten paljon vai ujosteletko/varotko jne.
Hyviä neuvoja. Onhan se totta, että jotenkin se kiinnostus pitäisi ujonakin näyttää.
Sanokaa te miehet, huomaatteko, jos joku nainen on ujo?
# huomaan ja tykkään siitä, ujous on kaunista. Aivan erityisesti tykkään naisesta joka puhuu ujoudestaan.
Ajatteletteko, että naista ei kiinnosta, jos hän vaikuttaa vetäytyvältä?
# ei ihan noin
Mitä neuvoja antaisitte minulle, jos vain en uskalllla lähestyä jotakuta, vaikka mieli kovasti tekisi?
# harrastukset on hyvä paikka lähestyä ja harjoitella. Kysyminen on hyvä keino. Tai ja näytä, että sinua saa lähestyä.
:) Kiitti mukavasta vastauksesta. Pistin merkille tuon harjoitella-sanan. Että sitä tosiaan pitää kai sitten alkaa harjoitteleen!