Hei,
Tarvitsen pikaista apua.
Mulla on 5kk au pair-eloa takana,
ja tällä hetkellä olen täällä Suomessa "lomalla".
Au pair-perheeni on ollut mua kohtaan kohtuullisen reilu, ja ollaan tultu ihan hyvin toimeen.
Kuitenkin mulla on ikävä painanut ihan älyttömästi sen koko ajan, ja ongelmia on tuottanut perheen toinen lapsista(4v).
Itsetunto on ihan nollassa.
Oon tosi heikko ja pelokas.
Nyt sitten kuitenkin puhuin perheelleni, etten enää palaisi.
Mutta nyt poden huonoa omaatuntoa, koska jotenkin ajattelen, että minun vain täytyisi jatkaa ja auttaa perhettä.
Vaikka tässä kohtaa on hyötyä siitä, ettei minulla ole mitään kirjallista sopimusta.
Aina myös tämä perhe on toistanut, että kotiin saa mennä, jos siltä tuntuu.
Nyt tuntuu, mutta kun asia ei ole ihan niin yksinkertainen.
Pidän todella paljon tästä perheestä kuitenkin, mutta en vain tahdo jatkaa au pairina.
Pelkään sitten, että tämä perhe katkaisee minuun täysin välinsä sen jälkeen.(Koska ovat tehneet niin minua aiemmankin au pairin kanssa)
Sitä en kuitenkaan tahdo.
Mutta pelkään oman mielenterveyteni puolesta,
ja siksi en halua kokea toista yhtä henkisesti rakskasta viittä kuukautta.
Nyt siis kysyn, että voinko olla sen verran itsekäs ja ajatella omaa henkistä hyvinvointiani?
Vai pitäisikö minun jatkaa?
Olisin erittäin kiitollinen muutamasta mielipiteestä.
Tarvitsen pikaista apua.
Mulla on 5kk au pair-eloa takana,
ja tällä hetkellä olen täällä Suomessa "lomalla".
Au pair-perheeni on ollut mua kohtaan kohtuullisen reilu, ja ollaan tultu ihan hyvin toimeen.
Kuitenkin mulla on ikävä painanut ihan älyttömästi sen koko ajan, ja ongelmia on tuottanut perheen toinen lapsista(4v).
Itsetunto on ihan nollassa.
Oon tosi heikko ja pelokas.
Nyt sitten kuitenkin puhuin perheelleni, etten enää palaisi.
Mutta nyt poden huonoa omaatuntoa, koska jotenkin ajattelen, että minun vain täytyisi jatkaa ja auttaa perhettä.
Vaikka tässä kohtaa on hyötyä siitä, ettei minulla ole mitään kirjallista sopimusta.
Aina myös tämä perhe on toistanut, että kotiin saa mennä, jos siltä tuntuu.
Nyt tuntuu, mutta kun asia ei ole ihan niin yksinkertainen.
Pidän todella paljon tästä perheestä kuitenkin, mutta en vain tahdo jatkaa au pairina.
Pelkään sitten, että tämä perhe katkaisee minuun täysin välinsä sen jälkeen.(Koska ovat tehneet niin minua aiemmankin au pairin kanssa)
Sitä en kuitenkaan tahdo.
Mutta pelkään oman mielenterveyteni puolesta,
ja siksi en halua kokea toista yhtä henkisesti rakskasta viittä kuukautta.
Nyt siis kysyn, että voinko olla sen verran itsekäs ja ajatella omaa henkistä hyvinvointiani?
Vai pitäisikö minun jatkaa?
Olisin erittäin kiitollinen muutamasta mielipiteestä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mun mielestä sun kannaattaa puhua/keskustella sen perheen kanssa ihan kunnolla kaikista nuista asioista jotka sun mieltä painaa. Voihan olla että he ymmärtävät ja ovat valmiita kompromisseihin.
Ihan ymmärrettävää on että tunnet velvollisuutta perhettäsi kohtaan, mutta heidän on huomioitava,että olet perheen jäsen.
Missäpäin maailmaa olet? Itse olen lähdössä tammikuun 24.päivä au-pairiksi Yhdysvaltoihin. Olisi kiva vaihtaa kuulumisia(huom! myös muut au-pairit!!).
pain Jenkkilaa olet tulossa?
Taalla kun ollaan jo jonkun verran oltu ja uudet tuttavuudet kelpaa aina!
Mä meen Atlantan lähelle (n.1/2h matka) pikkukaupunkiin. Missäspäin olet? Laita vaika yhteystietosi, siis mailiosoite, jos haluat vaihtaa kuulumisia!:) Otan yhteyttä.
Long Islandilla...
Mutta jos loytyy kysyttavaa niin saa mailailla ja muutenkin
[email protected]
heips.
minä olen lähdössä saksaan nyt tammikuun aikana au pairiksi, ja olisi kiva vaihtaa sitten kuulumisia muidenkin au pairien kanssa.
joten kaikki au pairit (tällähetkella olevat, tai tulevaisuudessa lähtijät) saa mielellaan mailailla :]
[email protected]
Mikäpakko sun on yrittää todistaa itselles että olet kovempi mimmi kuin kerta olet?"Oon tosi heikko ja pelokas" kuulostaa siltä, että tiedät mitä olet.Ja sen mukaan pitää toimia ja potea sit vaan syyllisyyttä.Osaapahan perheesi seuraavalla kerralla varoa hakiessaan uutta aupairia.Hyvä juttu kumminkin olis jos tarjoat apuasi vielä ylimenoajaksi,ts. olisit tarvittaessa vielä pari viikkoa-kuukauden siellä kunnes he löytää seuraajan.Ja maksat sit ehkä paluumatkan itse.
virhe oli tulla suomeen lomalle!! mä tulin viikoks 4kk jälkeen kun sisko sai ekan vauvansa. mun perhe oli äly paska, ei tehny mieli mennä takasin. mutta onneks mulla oli kivoja huippuja kavereita, joiden kans tykkäsin mennä ja bailata. kuitenkin asiat meni niin pahaks että lähdin 9kk jälkeen pois. Kaverin luo miamiin.... 1kk:si
mut usko mua!!! sua jää harmittaan jos nyt et mee takas! muakin olis harmittanu. olis jääny niin paljon kokematta ym. vieläkin harmittaa se että olis pitäny olla viä se 3kk siä. mutta no can do.
sieltä pääsee koska tahansa kotiin. mutta yrität viä. ota yhteyttä koordinaattoriis jos on sellane. ja istutte alas, sovitte kirjallisesti pelisäännöistä. ja tsemppaat..
onnea kuiteski!!=)
Olin aika samassa tilanteessa 8kk kuukauden jälkeen ja jäin lomalta suomeen.
Tuntui tosi pahalta jättää perhe pulaan, mutta oma mielenterveys on liian arvokasta uhrattavaksi tollasen takia.
Oli mieletön helpotus tietää ettei tarvinnut enää palata, ja paha omatunto alkoi väistymään kun huomasi voivansa paremmin kun ei ollut kenenkään orjana, vaikka sitten perhe kohteli suht ok:sti.
En ole enää yhteydessä perheeseen eikä sekään haittaa ollenkaan. Oman mielenterveyden uhraaminen sen takia että voisi olla jonkun perheen kanssa yhteydessä myöhemmin.
Joskus on lupa olla itsekäs.
vaikka perheesi olisi ollut kuinka ihana, oma terveys on aina etusijalla...jos perhe on fiksu ja mukava, he ymmärtävät kyllä kunhan selität ettei vika ollut heissä:) hyvää jatkoa sulle!:)
Kiitos vastanneille..
Mietin myös tuota, että jos jää harmittamaan myöhemmin.
Mutta päätin kuitenkin, että jään tänne.
Kyllähän se on kuitenkin totta, että sinne ulkomaille pääsee vielä uudestaan jos siltä tuntuu. Kun ei ole vielä sitä omaa jälkikasvua, eikä toistaiseksi opiskelupaikkaakaan.
Teen nyt niin, että jään tänne Suomen puolelle joksiki aikaa, jotta pääsen jonkinlaiseen tasapainoon, sen jälkeen kohti uusia seikkailuja.
Täällä tai jossain muualla.
Au pairiksi en kuitenkaan enää koskaan lähde!
Ja vielä siitä velvollisuus-tunteesta.
On mulla huono omatunto, etten auta niitä enää.
Mutta sinänsä he eivät kyllä mihinkään todelliseen pulaan edes jää, kun äiti on kotona, eivätkä he edes ota minun jälkeeni uutta au pairia..
Että eiköhän se ollut sitten tässä..
Kallistun oman terveyteni puolelle.
Tsemppiä kaikille ihan kauheasti!!!
Itse olin lomalla 4kk au paireiluni jälkeen ja toinen mukuloistani oli todellarasittava. Ei tultu toistemme kanssa ollenkaan toimeen. Mä olin puhunu jo ongelmasta lomalle lähdettyäni ja mä sitkeesti palasin takaisin Norjaan. Enkäkadu sekuntiakaan!! Pidetään vieläkin yhteyttä perheen kanssa ja mun vuodestani on jo reilu viis vuotta. Vuoteni lopussa pääsin jopaperheen mukaan unohtumattomalle 2 viikon lomalle Floridaan. Siis kannattaa puhua perheen kanssa ongelmista ja purkaa sydäntä kavereille siellä. Mutta jos siltä tuntuu, että ongelmat ei ratkjee sillä vaan tunnet edelleen pahaa oloa. Niin sitten pakkat reppus ja palaat koto Suomeen