Nyt kun ystövänpäivä on ohi ja kaikilla seurustelevilla löytyy omakohtaista kokemusta taskusta. Haluankin pyytää teiltä mielipiteitä. Olemme seurustelleet noin vuoden, yhdessä emme ole tehneet oikeestaan mitään viimeiseen pariin kuukauteen. Oli ystävänpäivän aika ja kummallakin meistä vapaapäivä. Oliko väärin odottaa että tällöin poikaystäni varmasti huomioi minut? Onko liikaa odottaa että tällöin hän varmasti viettäii aikaa kanssani ja veisi minut treffeille? Hänen mielestään suutuin aiheettomasti ja vaadin liikoja? Siis mitä??? Kertokaa ihmeessä miten oma miesystävän e huomioi teitä tai jätti huomioimatta ystävänpäivänä? Mikä on liikaa odotettu ja mikä ei? Omasta mielestäni oli erittäin loukkaavaa ettei hän ollut suunnitellut mitään, istui sohvalla iltaan asti kunnes lähti työporukan kanssa baareilemaan. Kerrankin kun kummatkin olisivat olleet vapaalla ja kaiken kukkuraksi vielä ystävänpäivänä.
Kipeästi kaipaan mielipiteitänne?
Diidiii
2489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
niin. sanoitko ettei ole pariin kuukauteen huomioinut. Pari kuukautta on pitkä aika. Sitä ei ystävänpäivä muuta miksikään, että mitään ei ole tapahtunut pariin kuukauteen. Oletko itsekin ollut pari kuukautta passiivinen vai onko edes yritystä ollut jotakin järjestää? Jos itsekään et ole edes yrittänyt, ei ehkä kannata olla syyttävänä. Jos taas olet yrittänyt jo pari kuukautta, voisi kysyä, millä ajatuksella kumpikin on mukana ja mitä hakee. Ei tossa ole yksi ystävänpäivä se merkitsevä asia, vaan se onko muutenkaan vastavuoroista välittämistä ollut. Itsekin jäin ilman huomiota juuri ystävänpäivänä eräältä, mutta toisaalta mietin, olenko jäänyt jo pitkään muutenkin.
Kummallakin ollut kovat kiireet eikä yhteistä aikaa ole oikeestaan löytynyt kalenterista. Nyt löytyi ystävänpäiväksi mutta yllättäen emme sitä yhdessä viettäneet.
kummasta se aiempi tekemättömyys on ollut kiinni. Kiire on kiire kaikilla, mutta sentään eteenpäin voisi sopia jonkun tapaamisen. Motivaatio on toinen asia tai odottiko kumpikin, että toinen tekee aloitteen vai tekikö kumpikaan ja kumman vuoro se olisi voinut olla vaikkei vuoroja laskisikaan. Vai oliko jo totuttu siihen, että kiire on ja sitä ei sitten vain tarkistettu. Vai onko vain puhdas fakta, että hän ei halua viettää kanssasi aikaa = ei ole motivaatiota jatkossakaan yrittää järjestää aikaa. Sille löytyy aikaa, mikä kiinnostaa, edes myöhemmin.
Miehen työvuorot ja menot vaihtuvat päivittäin, joten minun on ollut mahdoton sopia etkäteen ns. yhteisen ajan vietosta. Tein kyllä todella selväksi että sunnuntaina ystävänpäivänä kummatkin olemme vapaalla ja silti ei häntä kiinnostanut tehdä kanssani mitään. Taitaa olla niin menetetty tapaus että ehkäpä alan jakamaan lusikoita.
No miten hän on huomioinut sinut aiemmin?Ehdotitko itse kuitenkin jotain, eihän se suunnittelu-ja huomiovastuu ole yksinomaan hänellä. Ehkä hän ei osaa tehdä sitä niin kuin itse toivoisit tai pitää sinua ja suhdettanne itsestäänselvyytenä ettei hän tajua tehdä mitään, tai sitten häntä ei enää kiinnosta tehdä kanssasi mitään, jos odotti iltaan ja meni työkaveriporukalla baariin. Mitä itse teit tilanteessanne, aloititko motkottamaan ja valittamaan tilanteesta? Eihän kukaan mies sellaista jaksa kuunnella vai juttelitko asiasta rakentavasti, jolloin mies saattaisi kuunnellakin jotain ja ottaa opiksi. Kannattaa miettiä itse myös, miten kumppaniaan parisuhteessa huomioi, sitä saa joskus myös itse, mitä tilaa. Mutta kompromissejahan se parisuhde on, että kyllä miehenkin pitäisi pyrkiä tulemaan vastaan ja järjestämään sitä yhteistä aikaa eikä niin, että kaikki on vain yksipuolisesti hänen menoistaan kiinni.
Amerikkalaista hapatusta
Minun mielestäni suuttuminen on aina kardinaalimunaus.
Jos toinen tahatta loukkaa sinua, sinun pitää teidän molempien tähden erota. Minusta tuntuu, että sinusta ei ole parisuhteeseen. Vaadit sitä ja vaadit tätä. Rakkaus ei vaadi.
onko mielestäsi liikaa vaatia että edes kerran kahdessa- kolmessa kuukaudessa yhdessä ollaan ulkona neljän seinän sisältä?
suuttuminen ei ole kardinaalimunaus, vaan tunnereaktio siihen, että kokee toisen käytöksen aiheuttamia loukkaantumisen tunteita. Molemmat ovat inhimillisiä elämään kuuluvia asioita. Rakkaus ei vaadi, antaa vaatimattakin. Asialliseen suhteeseen ei kuulu se, että kohdellaan kuin ilmaa. Parisuhteeseen ei ole siitä, joka ei huomioi toisen tunteita ja toista ihmistä ja tämä kummaltakin osapuolelta. Suhteessa on oikeus odottaa tulevansa kohdelluksi hyvin ja ihmisenä.
"Rakkaus ei vaadi" - ajattelitkohan tuossa yhtään asiaa ap:n kannalta? Ap.n poikakaveri vaikuttaa välinpitämättömältä. Se nyt ainakaan ei ole rakkautta, vaan juuri rakkauden vastakohta.
En ottanut kantaa poikakaverin rakkauteen vaan AP:n rakkauteen. Loukkaantuminen ja suuttuminen ovat itsekkyyden purkauksia, eivät rakkauden. Anteeksipyyntö olisi paikallaan.
Jos poikakaveri ei rakasta, asiahan on yksinkertainen: sopuero.
Ei mitään voi vaatia. Voit toivoa sitä, ja se saa olla sinulle tärkeä asia. Et voi kuitenkaan vaatia, että se olisi miehelle tärkeä asia. Minä elän hyvin onnellisessa parisuhteessa ja perheessä on kolme lastakin, mutta ei me todellakaan parin kuukauden välein missään ravintolassa tms käydä.;) Ei se estä minua olemasta onnellinen. Ihmiset arvottavat asioita eri tavalla.
Minunkaan mieheni ei huomioinut ystävänpäivää. Tosin ei tullut yllätyksenä. Hän ei ole sen tyylinen, että romantisoisi asioita. Hän osoittaa välittämistään eri tavoilla. Huolehtii, kiinnostuu asioistani, on ahkera kotona, hieroo selkääni yms.
Minä sen sijaan olen romanttisempi. Annoin miehelle lahjaksi lahjakortin hänelle tärkeään asiaan sekö kortin kauniilla runolla. Mies kiitti.
Jos romanttisuus vain on luonnollisempaa toiselle kuin toiselle, niin mitäs sitten?
Tosin, jos mieheni baareilisi vähän väliä työkavereiden kanssa, hän ei olisi sellainen ihminen, jonka kanssa haluaisin elää... Eli se on seikka, joka sinun kumppanissasi hälyttää. Haluaako mies elää parisuhteessa? Haluaako sitoutua sinuun? Ei sitä ravintolalla ja kukkapuskalla tarvitse osoittaa, mutta olisi tärkeää, että se näkyisi arjessa.
Hieno mies sinulla
Samaa mieltä kuin tuossa edellä "Suhteessa on oikeus odottaa tulevansa kohdelluksi hyvin ja ihmisenä." Ei kamalasti ole hyötyä vaatia sitä tai tätä. Kysypä poikaystävältäsi mitä hän odottaa suhteeltanne. Sitten vertaat sitä omiin toiveisiin. Mietit onko suhteellanne tulevaisuutta. Kerro myös poikakaverillesi mitä kaipaat.
Miksi et itse järjestänyt jotain ohjelmaa? Miehen pitäisi siis olla joku ohjelmaautomaatti, joka huvittaa sinua? Olisit laittanut ruokaa jne, niin tuskin olisi baariin lähtenyt...
Tiedoksesi, laitoin ruokaa ja olin edellisenä päivänä ehdottanut tekemistä seuraavalle päivälle. Lähti silti.
No, eipä sitä täällä kannata valittaa, jos asia on noin selvä: mies ei välitä sinusta juurikaan, eikä ainakaan halua viettää vapaa-aikaansa kanssasi.
Raivoaminen ei auta kun suhde on loppu.
Suhteenne tuntuu olevan huonossa hapessa. Minusta se on jutun pointti, ei mikään jenkkiläinen kaupallinen hapatuspäivä, jossa toinen sukupuoli odottaa itkupotkuraivareiden uhalla toiselta osapuolelta romanttisia muuveja.
No niinhän se onkin, sitä en todellakaan kiellä. Ei varsinainen ystävänpäivä ollut se pointti. Olen lukemattomia kertoja kuullut selityksen: ei meillä ole ikinä samaan aikaan vapaapäivää ja siksi ei keretä tekemään mitään yhdessä, jos olisi niin veisin treffeille. Nyt tuli todistettua, että vapaa-ajan puute ei ole oikea syy vaan kiinnostuksen ja arvostuksen puute.
Kerronpa sinulle, miksi miehet ovat suhteessa: saadakseen seksiä. Useimmat miehet sietävät suhteen muita puolia seksin takia, mutta jotkut meistä luulevat voivansa poimia rusina pullasta.
Kiitos kysymästä: Ei vietetty ystävänpäivää mitenkään. Itse yritin vähän etsiä jotain kivaa ystävänpäivätoivotusta sosiaaliseen mediaan niille YSTÄVILLE mutta en oikein löytänyt joten luovuin siitäkin. Ei oikein ole kiinnostusta koko päivää kohtaan. Ihan ylimääräisenä tänne rantautunut ja taitaa ylimääräisenä ja turhana itselleni pysyäkin loppuun asti. Että ei siitä kaikki niin kauhiasti välitä vaikka ehkei se sinua nyt just lohduta.
Olette seurustelleet vasta vuoden mutta asutte jo yhdessä? Eli oli kiire päästä jakamaan arkea yhdessä ja nyt ihmetyttää, kun ei enää ole juhlaa? Jos mies kerran istui koko päivän sohvalla, niin mitä sinä sen aikaa teit? Pyysitkö häntä kanssasi esimerkiksi ulos syömään tai elokuviin tai muualle? Entä jos mies oli ihan tyytyväinen siihen, että oli yhteinen vapaapäivä ja sen sai viettää pieruverkkareissa sohvalla?
Olen kyllä sitä mieltä, että jos aloittajaa harmitti, että poikaystävä ei ystävänpäivää mitenkään huomioinut niin todellakin hän saa asian poikaystävälleen ilmaista ja hänen se pitääkin ilmaista. Ei meistä kukaan ole mikään yli-ihminen, joten mitä sitten jos se tuli ulos vähän väärällä tavalla. Tärkeintä on, että asioista puhutaan ja jos joku asia harmittaa, se kerrotaan toiselle. Jälkeenpäin voi sitten yrittää puhua vähän rauhallisemmassa hengessä, jos heti ei onnistu. Ei se oikea tyyppi karkuun juokse, vaikka ei aina osais rakentavasti puhua. Tärkeintä on kertoa, että sinua vaivaa ettei pariin kuukauteen olla tehty oikein mitään yhdessä ja sokerina päälle tuli vielä tämä ystävänpäivä ja varsinkin toi, että sinusta tuntuu ettei häntä kiinnosta eikä arvosta sua, aika isoja juttuja. Ei tommoset fiilikset katoa, ellei kunnolla puhuta asioita halki. Ihmiset ovat erilaisia, voi olla et toinen ei vaan myös tajua. Mulla on myös hieman kiivas tyttöystävä, joka kyllästyy helpommin arkeen ja vaatii enemmän asioita ollakseen onnellinen ja tyytyväinen kuin minä. Ymmärrän sen ja yritän ottaa sen huomioon. Hän on tietyllä tapaa vaativampi kuin minä. Ja rakastan häntä juuri sen luonteisena kuin hän on. Juuri niin kiivaana, juuri niin haastavana ja arvostan sitä, että hän on erilainen kuin minä. Mä olisin varmaan täysin tyytyväinen, vaikka arki ei mitään kovin ihmeellistä oliskaan, ku saisin sen kumminkin hänen kanssaan jakaa. Vaikkakin kyllä mäkin arjesta nautin enemmän, kun tehdään aina välillä jotain kivaa yhdessä muualla kuin kotona ja teemmekin monta kertaa kuukaudessa. Hyvä vaan, että tyttöystäväni saa muhunkin vähän potkua. Pahin virhe suhteessa mielestäni on se ettei puhuta. Jos turhautuneena sanoo asian vähän väärin, ni ei se ole niin vaarallista. Mä ainakin haluan tietää jokaikisen asian, joka tyttöystäväni päätä vähänkään vaivaa tai aiheuttaa hänelle mielipahaa, jotta voin tulevaisuudessa sitten huomioida paremmin.
Kun sitä "ystävänpäivää" pitäis parisuhteessa pyrkiä viettämään joka päivä!
Eikä se ole miehen vastuulla kaikki, kyllä liekki sammuu jos se ei saa polttoainetta.
Minun mielestäni vihkipappi aikanaan sanoi hyvin ja totta: kilpailkaa toistenne rakastamisessa! Ei siis niin, että nainen hentona ja avuttomana heittäytyy miehen hemmoteltavaksi! Parisuhteessa vastuu on molemmilla!