Työtön lähihoitaja täällä, onko meitä muita?

Huonoimmat jää aina ilman työtä, ei siihen ikä vaikuta.
Parhaat kuorii kermat päältä, itse kuulun tähän parhaimmistoon.
Työtä löytyy aina.

Täältä ei kannata kysyä mitään. Kirjaimellisesti ihan paskapalsta.

Kannatta ottaa heti kaikki työt vastaan, mitä vain tarjotaan - myös ne päivän, parin keikat. Myös somaattisen puolen perushoito-työt ym. Kaikki. Vähitellen tulet tunnetuksi ja sulle tarjotaan sitten pitempiä sijaisuuksia.

Myöhemmin saat vakipaikan. Sen jälkeen voit katsella muita työpaikkoja, mikäli haluat vaihtaa oman vakipaikan toiseen vakipaikkaan.

Mulla oli tilanne tasan sama kuin sulla nyt, omasta kokemuksesta kirjoitan. Harvemmin saa heti pitempää sijaisuutta tai vakipaikkaa, kaikki on aluksi otettava vastaan ja työt tehtävä niin hyvin kuin vain osaa...

Mielenterveys- ja päihdepuolella on vuosien saatossa vähennetty paljon työpaikkoja... Yhtä paikkaa voi hakea jopa yli sata valmista lähihoitajaa. Oma työmotivaatio ja positiivinen asenne ratkaisee paljon.

Mene ja rekisteröidy näin aluksi myös hoitajat.net -sivuille, lue, ota siellä kantaa, hae myös sieltä oppia... käytä kaikki keinot, joilla pääset sisälle hoitoalan kulttuuriin...

Nykyään ei koulutuksia arvosteta eli jos ei ole työkokemusta= ei töitä. Eihän tuo oikein ole mutta minkäs teet. Eipä sitä töitä löydy. Itsekkin suoritin logistiikan koulutuksen työvoimakoulutuksena enkä saa töitä koska ei ole vuosien työkokemusta.

Jos on vuosien työkokemus niin sitten voi jo saadakkin töitä mutta pelkällä koulutuksella ei saa nykysuomessa. Voisi tuokin herätä todellisuuteen joka sano "aina löytyy töitä" ei ne parhaat koulusta valmistuneetkaan saa töitä ilman työkokemusta.

- liikaa koulutetaan, ja terv. hoidon alalla on liikaa työvoimaa
- työvoimapulasta uutiset yms. puhuu palturia.. ikävä kyllä.

Täällä nelikymppinen vastavalmistunut sairaanhoitaja alanvaihtaja, ja sama juttu. Höplästä vedettiin ja kunnolla. No osaapahan hoitaa itseään kun ikää tulee. Tämä maa on niin suossa ettei moni vielä kunnolla tajuakaan...

Työttömien lähärien armeija kasvaa koko ajan.

vaikka tollakin alalla on työpaikkoja niin ylitarjontaa tekijöistä ihan valtavasti..eli vakipaikkaa on aika mahdoton saada jossei oo kunnollista suosittelijaa tai jotenkin muuten tullut huomatuksi...

_ Ensin ota vastaan ne pätkät mitä saat.
- Sitten tulet saamaan pidempiä (esim. 3kk kesäksi) sijaisuuksia, sitten mahdollisesti äitiyslomia ja vuorotteluvapaiden sijaisuuksia.
- Kun olet tullut tunnetuksi ja hyväksi todettu voit hakea vakipaikkoja. Vakinaistamiseen voi mennä joitakin vuosia, siihen asti teet kaiken mitä saat.

Kyllä jo miepä- opiskelijatkin saavat töitä alaltaan, opiskeluaikana. Varmaankin alueellisia eroja työtarjonnassa. Henkilökemiat ja halu oppia tärkeitä.
Oma tyttöni sai jo erikoistumisaikanaan tehdä palkallisia "omia" töitä.
Opiskelu jatkuu yhä ja keikkaa on paljon.
Ota tarjottuja töitä vastaan ja se tulee tukemaan edessä päin. Työn ja perheen yhdistäminen on kikkailua aina ja varsinkin vuorotyössä.
Malttia vaan, luottavaisena katse eteen päin.

Ihan vain tiedoksenne että viime vuonna oli myös sairaanhoitajiakin ennätys määrä työttömänä.
Harjoittelijoille löytyy paikkoja mutta tilanne muuttuu kun pitäisi saada työpaikka mikä jo näkyykin MOL:in sivuilta!

Lähihoitajat ovat tulevaisuuden medianomeja. Mitä voi odottaa, kun jokainen oppilaitos niemeä ja notkoa myöten heitä kouluttaa työmarkkinoille melkeinpä liukuhihnalta?

Hae Norjaan tai Ruotsiin, jos kielipäätä riittää. Palkka kaksinkertainen ja saat työpaikan kerrasta, eikä ole samanlaista alimitoitusta henkilöstön suhteen kuten täällä Suomessa. Täällä on päällä ikuinen vyönkiristys, mikä tarkoittaa nimenomaan työntekijän kiristämistä, sieltä otetaan, mistä irti saadaan.

Itse tiedän eräässä suuressa sairaalassa työtä tehneen perushoitajan, joka sai hermoromahduksen/burn outin. Jutut työpaikasta oli niin karmeaa kuultavaa, etten voi moista edes kuvitella olemassakaan. Kaikki veemäisistä esimiehistä, kasautuneista vastuista, työpaikan organisoinnista, krooniseen alimitoitukseen, toisten työntekijöiden selkäänpuukotukseen ja vuorojen epäinhimilliseen jakoon olivat suoraan sanottuna päin p*rsettä.

Filippiinot, virolaiset ja muun maalaiset vievät työt suomalaisilta lähihoitajilta. Nyt on työnantajan markkinat, he sanelevat ehdot. Tulevaisuus: ulkomaalaiset työntekijät eivät tiedä mitään suomalaisesta työmarkkinatilanteesta, anmattiyhdistysliikkeestä, he ovat suosikkiasemanssa rekrytoinnissa. He ovat tyytyväisiä työoloihinsa, "jättituloihinsa" etc... Shit

Suomalaiset sairaanhoitajat, suomalaiset lähihoitajat olkaa varuillanne. Teidän työpaikkanne vievät Filippiinot,virolaiset, somalit, he ovat innoissaan saadessaan muutaman tonnin. Työnantaja on myös innoissaan, edm henkilöt eivät rettelöi, puolusta omia etujaan (koska he eivät tiedä niistä mitään), he raatavat niska limassa ja ovat tyytyväisiä kaikkeen mitä heIlle sanellaan. Repikää siitä suomalaiset sh:t ja lähihoitajat. Meidän vanhusksiamme ei arvosteta pätkääkään. Ei puhuta samaa kieltä kuin suomalainen vanhus tai dementikko, ei tunneta suomalaisia traditioita, ei tiedetä suomen historiasta mitään.... Haluatko oman äitisi tai isäsi kokevan kokonaisvaltaista hoitoa jossa vastapuoli on lähes ummkko, ei pelkästään kielitaidottomuuden vuoksi. Pelkkä virnistys= lue hymy, riitä!

Jokainen meistä jossain vaiheessa todennäköisesti tarvitsee joko itse apua tai apua vanhempien tai lähimmäisten hoidossa.
Mielestäni ongelma on siinä että apua tarvitseville ja lähihoitajille ei ole kohtaamispaikkaa jossa aiheesta voisi keskustella ja tehdä työsopimuksia.
Myös hoitoalan yrityksen perustaminen olisi helpompaa yhdessä kuin yksin.
Hoitoa tarvitsevien ja hoitoa tarjoavien yhteinen yritys?