Ihmettelen tamperelaisten elämäntyyliä, jota ei missään nimessä voi sanoa tyylikkääksi. Tamperelainen ei puhu eikä pussaa. Tamperelainen seisoo nyssepysäkillä yhdessä 10 naapurinsa kanssa, mutta kukaan ei sano sanaakaan toisilleen, ei edes huomenta.
Miten meistä on tällaisia tuppisuita tullut? Pitäisikö ottaa mamuista mallia ihmisten kohtaamisessa vai mikä auttaisi?
Vaikka elämä olisi kuinka tylsää tahansa, niin jokaiseen päivään mahtuu hento hymyn häivähdys. Hymyillään siis, kun kohdataan, ja jutellaan toisillemme. Siinä ei kukaan menetä mitään, vaan kaikki ovat saamapuolella.
Miten meistä on tällaisia tuppisuita tullut? Pitäisikö ottaa mamuista mallia ihmisten kohtaamisessa vai mikä auttaisi?
Vaikka elämä olisi kuinka tylsää tahansa, niin jokaiseen päivään mahtuu hento hymyn häivähdys. Hymyillään siis, kun kohdataan, ja jutellaan toisillemme. Siinä ei kukaan menetä mitään, vaan kaikki ovat saamapuolella.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.