Ei voi mitään

Riippuu niin paljon ihmisistä ja heidän luonteistaankin. Yhdet voivat elää "kuin paita ja peppu" ja olla ihan aidosti onnellisia, toisille taas sellainen elämä on mahdottomuus. Ja kun tällaista palstaa lukee, tulee muistaa myös se, ettei täällä kukaan kirjoittele iloisesta arkionnesta, vaan että tänne hakeudutaan nimenomaan purkamaan fiiliksiä ja kuulemaan ulkopuolisten ajatuksia.
Ei kukaan muodosta maailmankuvaansakaan katselemalla/kuuntelemalla pelkkiä uutisia., tai jos niin tekee, voi todellakin luulla ettei maailmassa tapahdu ikinä mitään positiivista.

Ikävää, että olet saanut tuollaisen kuvan avioliitosta. Minä olen oikein mielelläni naimisissa ihanan mieheni kanssa.

Eihän sitä koskaan tulevasta tiedä, mutta tuon voin sanoa, ettei meillä ainakaan lasten huoltajuudesta ole tullut eikä tule koskaan olemaankaan riitaa. Nuorin on tällä hetkellä armeijassa ja siis aikuinen hänkin.

"Jotkut kyllä ovat pitkäänkin yhdessä vastuun tunnosta vaikka ei mitään yhteistä oliskaan muuta kun lapset ja mahdollinen velka. Sitten ulkopuolisille näytellään hyvin toimeentulevaa paria ja todellisuudessa nukutaan jo erikseen ja seksiä haetaan kodin ulkopuolelta."
Emme me ainakaan vastuuntunnosta yhdessä ole. Rakastan miestäni ja kyllä tänäänkin pojan valatilaisuudessa ihan käsi-kädessä kuljettiin. Tiedän, että monet pitävät sitä "näyttelemisenä", muttei haittaa meitä pätkääkään. Kotonakin kyllä "kyhnäämme" vaikkei kukaan ole edes näkemässä! Itse en ole miestäni pettänyt enkä häntäkään ole moisesta koskaan epäillyt.

"Mua ei sido mikään, lapsi on aikuinen ja naisystävän kanssa homma toimii, kummallakin on menonsa, harrastuksensa ja kumpikaan ei ole tilivelvoillinen menemisistään joka ei tarkoita pettämistä. Oma aika ja tila on tärkein asia, jos koko ajan ollaan kuin paita ja peppu niin ei se kauaa kestä."
Minuakaan ei sido muuta kun rakkaus mieheeni ja lapsiini. Tottahan avioliitossakin on omia menoja, eihän kyseessä mikään vankila ole. Tilivelvollinen olen ja olen siitä onnellinen. Haluan sanoa miehelleni, että mihin menen ja milloin tulen. On mukava tulla esim. yöllä kotiin kun pihassa palaa ulkovalot, jotka normaalisti sammutettaisiin yöksi. Pikkujuttuja, mutta NIIN tärkeitä.
Me taidetaan olla kuitenkin tuo "paita ja peppu", yhdessä yleensä kuljetaan. Jotenkin tuntuu, ettei liiton loppu ainakaan ihan lähellä ole, mutta mistäs sitä koskaan tietää, yhdessä ollaan kuitenkin oltu vasta hiukan vajaa 30v.

Toivottelen kaikille onnellisia suhteita! Ovatpa ne minkälaisia vaan, pääasia että osapuolet ovat tyytyväisiä!

Se auttaa paljon elämässä, että osaa ja uskaltaa suhtautua kaikkiin asioihin niin, ettei mikään ole välttämättä pysyvää. Eli hyväksyy ja tiedostaa jo etukäteen elämän realismia ja mahdollisuuksia, niin positiivisia, kuin negatiivisiakin.

Tänne kilkuttelevat etupäässä parisuhteessaan ongelmaiset henkilöt.
Inhoamani hokema "onnen kätkemisestä" pätee täälläkin.

Oman ikäluokkani pariskunnat lienevät arkisten haasteiden yhteen hitsaamia ja siten elämäänsä ja suhteeseensa tyytyväisiä. Muorempien itsekkyys ja helpon, minäkeskeisen elämän tärkeys lienee syynä tyytymättömyyteen ja eroihin tai kumppanin vaihtoon.

Tuttavissani suunnattoman alkuonnen parit ovat poikkeuksetta eronneet viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.

Elämä ei ole joko/tahi touhua vaan se on sekä/että onnea ja arkea.