Minulla oli parisuhteessa paljon henkistä väkivaltaa. Erosta on nyt kuukausia mutta en pysty enää seksiin. Jähmetyn, alkaa oksettaa ja alan itkeä. Kuinkakohan pitkään tätä kestää kun en pysty edes koskemaan mieheen kun alkaa kuvottaa niin hirveästi? Ennen olin seksuaalisesti todella aktiivinen ja vapaamielinen. Nyt päätyy jopa masturbointi usein hysteeriseen itkuun.
parisuhteen jälkeen ei pysty
täysinrikki
887
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Herää kysymys, miksi sinulla on ylipäänsä kiire uuteen suhteeseen, jos et ole entistä vielä käsitellyt. Eikö nyt olisi aiheellista olla yksin ja käydä läpi entinen suhde tarvittaessa ihan ammattiavun kanssa, ja sitten vasta pohtia millaista suhdetta joskus vielä mahdollisesti haluat? Tuohan on väärin nykyistä kumppaniasi kohtaan!
En minä parisuhdetta haluakaan vaan ajattelin seksuaalisia tarpeitani kun suhteessa tuntui että ikinä ei ollut tarpeeksi seksiä. Minulla on ihana ja läheinen ystävä jonka kanssa pystyn jakamaan kaiken ja hän on tukenani. Päädyttiin kokeilemaan asiaa ja ei siitä mitään tullut. Olin jo kerran aiemminkin koittanut, mutta silloin ei ollut niin ymmärtävää ihmistä niin tulin väkisin maaduksi.
Miksi sinulla oli edes väkivaltainen mies. Siitä voi erota heti kun näkee merkkejä väkivaltaisuudesta, et eronnut ja nyt sitten kärsit siitä vielä vuosia.
Narsisti ja psykopaatti. Suhteesta ei niin vaan lähdetä silloin kun muistutetaan että sut voi tappaa ensiviikolla tai vuoden päästä tai koska nyt huvittaakin, koska ihmisestä on hauskinta tietää että sinä kärsit kuolemaa odottaessasi. Menee aikaa tehdä itsestään mielenkiinnoton niin että psyko antaa mennä ja hylkää.
Heips. Itse olin vastaavasta suhteesta erottuani ilman seksiä n. vuoden. Sen jälkeen minulla oli pari vähemmän vakavaa suhdetta, ja kolme vuotta eron jälkeen löysin uuden pysyvän parisuhteen. Olen elänyt parisuhteessa nyt kaksi vuotta.
Edelleen jossain määrin aijoittain menneet vaikuttavat minuun, ja juurikin se heijastuu seksiin. Seksi on herkkä aihe, joka on niin kiinni itsetunnossa, luottamuksessa yms. Mutta puolisoni on ymmärtänyt. Sopivassa suhteessa kannustaa, mutta ei painosta. Itse en asiasta enää paineita ota. Meillä kuitenkin on sännöllisesti oikein hyvää seksiä, joten satunnaiset hetket jolloin jokin vaivaa mieltä, eivät parisuhdettani tai seksuaalisuuttani kaada.
Itsetyydytykseen en ole pystynyt vieläkään. Se loppui siihen, kun painajaismainen suhde eteni. Mutta, pärjään ilmankin... Jos joskus tulee syy sitä harrastaa, niin ehkä jo uskallan kokeilla. En kuitenkaan murehdi, vaikka kyvyn itsetyydytykseen olisinkin menettänyt.
Ihminen on kokonaisuus kaikesta koetusta. Vaikka mennyt jätti arpia, niin toisaalta se myös kasvatti ja vahvisti minua paljon. Olen parempi tyyppi nyt kuin ennen sitä suhdetta. Olen myös parempi kumppani parisuhteessa, ja osaan todellakin arvostaa sitä mitä minulla nyt on.
Älä siis vaivu epätoivoon, vaan anna ajan kulua. Ensisijaisesti, käsittele mennyt. Laita itsetuntosi kuntoon.
Toivottavasti selviäisikin vain vuodella. Tunnen niin suurta kuvotusta miehen kehoa kohtaan että en varmaan nyt edes yritä mitään pitkiin aikoihin. Olen kuitenkin täysin tunnekylmä ja lämmötön miehiä kohtaan. Näen vain pelkkiä vihollisia ja satuttajia. Miespuoliset ystäväni näen sukupuolettomina olentoina.
Tässä on jotain mitä en tajua; " En minä parisuhdetta haluakaan vaan ajattelin seksuaalisia tarpeitani kun suhteessa tuntui että ikinä ei ollut tarpeeksi seksiä. Minulla on ihana ja läheinen ystävä jonka kanssa pystyn jakamaan kaiken ja hän on tukenani. Päädyttiin kokeilemaan asiaa ja ei siitä mitään tullut. Olin jo kerran aiemminkin koittanut, mutta silloin ei ollut niin ymmärtävää ihmistä niin tulin väkisin maaduksi."
Kuitenkin sanot,että olet täysin tunnekylmä ja tunnet suurta kuvotusta miehen kehoa kohtaan?
Mutta selvää on, että koskaan et toivu jos yrität painaa kaiken pois ja unohduksiin,ja hampaat irvissä yrittää jotain mikä sinua inhottaa niin kovin! Ainoa tie selvyyteen on asian käsittely perin pohjin. Esim.terapia.
Ja niille jotka aina tällaisessa asiassa tulevat jälkiviisaina saarnaamaan, miksi et lähtenyt? Miksi jäit suhteeseen?jne. Tällainen jossittelu ei johda mihinkään. Vahinko on sattunut, se ei miksikään muutu viisaiden ulkopuolisten vahingoniloisista heitoista!
Kyllähän minä voisin seurustella jos suhde olisi täysin seksitön. Niin kauan kun seksiä ei ole näköpiirissä niin kaikki on hyvin. Harvempi ihminen nyt kuitenkaan haluaa suhteeseen tiedolla että seksiä ei tule olemaan. En minä ole koskaan ennenkään miehiä seksuaalisesti halunnut eikä se ole seksiä estänyt. Ennen psykopaattiani minulla ei ollut aavistustakaan mikä se tunne on. En minä tiennyt että toisesta voi kiihottua. Nyt olen vajonnut näköjään aiemman tilanteen alapuolelle. Tämä taitaa olla turhaa ongelman tekemistä, koska olen huomannut että yksin on parempi. Oikeastaan voi olla hyväkin tämä trauma niin pysyn erossa pahoinpitelijöistä, koska ikinä miehestä ei voi tietää.