Siltä nimittäin on koko elämäni aikana alkanut tuntua.Lapsuudessa koin henkistä väkivaltaa etenkin isäni taholta, olin noin 3 vuotias. Ystäviä ei lapsuudessani ollut jatkuvan muuttamisemme takia. Kun alotin koulun, jouduin teini-iässä vuosikausien kestävän koulukiusaamisen uhriksi. tuolloin ei asiasta keskusteltu, kärsittiin vain hiljaa. Taisin kyllä asiasta mainita vanhemmille, muttei muutosta tapahtunut. Teini iässä kaipasin kovin kaveria, jonka kanssa jakaa mm. poikia koskevat jutut, yms. Ei löytynyt, ei sitten mistään kaveria. Yritin kyllä tutustua, yrityksen puutetta ei voi syyttää. Sisarukseni karttavat minua, syytä en tiedä, mutta näin ovat toimineet lapsesta lähtien. Nyt aikuisina he eristävät minut lapsistaankin, eivät tunne muksut tätiään ollenkaan. Olen naimisissa, mutten ole onnellinen, mieheni kohtelee minua kuin halpaa makkaraa.(aion erota) Aina kun tutustun uuteen ihmiseen, menee " kaava" näin: Ensin ollaan(tämä uusi ihminen siis on) kovinkin ihastunut/kiinnostunut, sitten muutaman tapaamiskerran(vaihtelee) jälkeen muututaan minua kohtaan kovin vakavamielisiksi, ei hymyä, ei leikinlaskua, kuten alussa, sen jälkeen aletaan näyttää avointa vihamielisyyttä minua kohtaan!!?? Olen USEAMMANKIN KERRAN varmistanut, etten vain ole antanut mitään aihetta, enkä todellakaan ole ,tälläiseen käytökseen!
Voin sanoa, että aivan järestään näin on käynyt; jopa tutun kaupan kassa oli ensin iloinen/moikkasi(taikka pankkivirkailija, taikka farmaseutti, jne.) mutta ilman näkyvää syytä muutman kerran jälken näytetäänkin nyrpeää naamaa!?
Yhtä ainutta naisystävää mulla ei ole, olen toki yrittänyt useammankin muijan kanssa "kaveerata" tässä matkan varrella, mutta joka ikisen kanssa on käynyt niin, että vain minä olen saanut olla se joka ottaa yhteyttä, ja lopulta olen luovuttanut. Kaverisuhde toimii molempiin suuntiin, tietääkseni. Kukaan näistä muijista ei ole juurikoskaan pyytänyt minua oma aloitteisesti mukaan kanssaan mihinkään.
Mitä olette mieltä, eikö tunnu uskomattomalta!
Voin sanoa, että aivan järestään näin on käynyt; jopa tutun kaupan kassa oli ensin iloinen/moikkasi(taikka pankkivirkailija, taikka farmaseutti, jne.) mutta ilman näkyvää syytä muutman kerran jälken näytetäänkin nyrpeää naamaa!?
Yhtä ainutta naisystävää mulla ei ole, olen toki yrittänyt useammankin muijan kanssa "kaveerata" tässä matkan varrella, mutta joka ikisen kanssa on käynyt niin, että vain minä olen saanut olla se joka ottaa yhteyttä, ja lopulta olen luovuttanut. Kaverisuhde toimii molempiin suuntiin, tietääkseni. Kukaan näistä muijista ei ole juurikoskaan pyytänyt minua oma aloitteisesti mukaan kanssaan mihinkään.
Mitä olette mieltä, eikö tunnu uskomattomalta!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.