Miehet ja keskustelutaito

Toka eksäni oli suomalaiseksi mieheksi harvinaisen keskustelutaitoinen. Hän itsekin totesi, että suomalaiset miehet eivät yleensä tunteistaan puhu. Mutta hän olikin monella tapaa "maailman mies", ja todennäköisesti sovinkin parhaiten yhteen sellaisen maailmaa kiertäneen ja nähneen miehen kanssa.

Keskustelutaito mitataan siinä, miten erilaisista asioista kykenee naisen kanssa keskustelemaan. Mitä laajemmista asioista, sen parempi. Omissa suhteissani olen kyennyt keskustelemaan mistä tahansa. Hyvään keskustelutaitoon kuuluu myös, että jos suhteessa tulee ongelmia, niistä puhutaan sen sijaan että vaikenisi ja menisi pettämään.

Samapa se. En minä halua lopulta keskustellaa mistään kenenkään seurassa. Se vaan lopulta menee siihen, että moni muu(myös naiset) haluavat keskustella kanssani milloin mistäkin. Eipä siinä mitään, minähän keskustelen silloin kun mulle sopii ja haluan keskustella milloin mistäkin... :)

Yli 180-senttiset miehet ovat keskustelutaitoisia.

Se on jotain mystiikkaa jota en vaan osaa tai ymmärrä. Minulla on vähän sanottavaa mutta kuuntelen kyllä ihmisiä sujuvasti.

Mun mielestä keskustelutaito on sitä, että osaa kuunnella ja vastata, kysyä ja kuunnella taas, opponoidakin, eikä provosoituneenakaan alennu ainakaan herjaamaan.
On tullut vastaan todella taitavia keskustelijoita sekä niitä, joilta ei irtoa kuin muutama lause ja sitten pitää jo vaihtaa aihe kevyempään.
Naisen seurassa toivon yleensä, että se nainen olis välillä hiljaa ja vaan kuuntelisi mua. Kuuntelisi ja kuulisi mitä mä sanon eikä vain olettaisi ymmärtävänsä mun ajatuksiani tai hihittäisi jännityksestä koko ajan.

Mieheltä vaadittava keskustelutaito on sitä, että murisee matalalla äänellä tummien kulmien alta jotain ennen kuin johdattaa naisen sänkyyn.

Keskustelen jos saan yhteyden naiseen. Harvemmin saan joten pääosin olen hiljaa. Naisten keskustelunaiheet ei yleensä sytytä. Heti pitäs kertoo koko elämäntarinansa jota nainen sitte pääsis kommentoimaan. Kai se on sitä jotain naisenlogiikkaa sitte.

Joskus olisi mukava puhua myös huolista ja murheista, ikävästä ja kaipauksista ilman että vastapuoli asettuu lääkärin rooliin, puhuu serotoniineista ja hoitomuodoista. Mielestäni murheet kuuluvat elämään enkä lähtisi ihan heti diagnosoimaan niitä kuten nykyään tuntuu olevan tapana.

Mä haluisin puhuu naiselle autoista mutku ei ne jaksa kuunnella ja harvalla on ees ajokorttiakaan vielä.

Keskustelutaito. No se on sitä et osa heittää oikeenlaista läppää joka tilanteessa eikä skagaa itteesä pihalle. Mä olen päässy joskus hyviin keskusteluihin donnien kanssa ja hyvää siitä on seurannu. :-) Naiselle pitää osaa bamlaa vähä eri tyyliin kun jannuille.

Kyllähän minä osaisin keskustella naiselle siitä, että miten seuraavaksi pannaan, mutta se latistaisi tunnelman. Muita syitä keskustella naisen kanssa en ole vielä huomannut.