Olen surullinen :(

Niin tuttua :(

Itsekin nyt pari kertaa tapaillut yhtä kaveria mutta yhtään en tiedä missä mennään. Itse olen ihastunut ja kertonutkin sen, kaveri vastailee neutraalisti takaisin. Ihan kuin itse joutuisin pitämään yhteyttä pelkästään. Sanois sit suoraan jos ei kiinnosta.

Minua hävettää alleviivata pinnallisia seikkoja, mutta tuskin olisin parempi ihminen, jos esittäisin, ettei minuun kukaan ihastu eikä kukaan jakele kehuja. Millainen ihminen sopii seuraavista treffeistä, vaikkei ole aikeissa tavata enää? :( Kusipäinen tietysti, mutta asiasta pelottavan tekee se, että tämä mies vaikutti vilpittömältä. Ehkä olen vain tyhmä. Ei pitäisi vetää ihmisistä hyviä eikä huonoja johtopäätöksiä liian nopeasti, mutta joistain ihmisistä vain tulee niin vilpitön vaikutelma, että tuntuisi tyhmältä epäillä.

EN TAJUA MITEN KIINNOSTUS VOI SAMMUA YHDESSÄ YÖSSÄ! Vai oliko kaikki pelkkää laskelmoitua feikkishow'ta? En edes tapaile sulavasti puhelevia pelimiehiä, joista aistii peluritaipumukset ylipursuilevista kehuista ja liian sujuvasta sanailusta. Suosin ihan tavallisia miehiä :( Pelkään että katkeroidun. En vain voi ymmärtää.

Jos itsekin tiedostat että kroppasi on iso niin oletko ajatellut tehdä asialle mitään?
Miehet on visuaalisia ja miehet arvostaa naisen hyvää kroppaa joten jos panostat asiaan niin varmasti miesten kiinnostus lisääntyy dramaattisesti.

Tässä kuvassa oma ihanteeni kaikinpuolin:
http://www.girlswithmuscle.com/images/full/555293241.jpg

Repesin tolle "en ole kuitenkaan lähellekään valasta"

...

Sellaista ikävä kyllä nykyään on. Itsellä ollut vastaavia miehiä varmaankin lähemmäs tusina viime kesästä lähtien. Tosi mukavia treffejä (ei seksiä), jatkosta puhutaan, mutta mitään ei kuitenkaan enää tapahdu, jos kerran tai jopa kaksi nätisti perään kyselee, vastauksena jotain kummallista luistelua.

Olen aina ihmetellyt, mistä ihmeestä jotkut saavat rohkeuden päästää itsensä päiviltä. Mistä voi saada sellaisen voiman tehdä lopullisen päätöksen? En käsitä. Olen on/offina miettinyt kuolemaa useita vuosia. Hyvät kaudet saavat minut ihmettelemään moisia mietteitä ja ne tuntuvat aivan vierailta. Kun taas huonoina kausina muistan tasan tarkkaan miksi sitä haluan. Sääliä en taas halua keneltäkään, eikä tämä ole mikään "hätähuuto" vaan totuuden sanomista. En ikinä kertoisi lähimmäisilleni millainen oloni on todellisuudessa. Vähättelen sitä aina, sulkeudun ja haluan vain olla yksin. Suutun uteluista ja ahdistun lisää, koska haluaisin kertoa mutta en todellakaan "voi."
Yksi ongelmani on se, että ajattelen kuin idiootti, että jos joku pitää näkemästään, hän huomaa että olen ihana ihmisenä ja innostuu minusta. Mutta niin ei aina tapahdukaan. Enkä minä voi käsittää syytä.
Kaikenlainen ulkonäkövouhotus hävettää. Rakastan kehuja, rakastan huomiota, mutta en tavallaan tunnista itseäni niistä. Olen hävettävän pinnallinen, ja silti herkkä ja rikkinäinen. Joskus ajattelen, miltä mahtaa tuntua olla nainen jolla riittää miehiä. Sitten tajuan, että olen yksi heistä. Sitten ajattelen, että luulen itsestäni vain liikoja. Ja lopulta koko homma hävettää; miksi vouhotan taas jostain pinnallisesta.

Olen ihan sekasotku sisimmässäni ja kaikki on ihan outoa ja sekavaa. Eipäs juupas ja sitä rataa, ihan hukassa koko nainen.

Jospas se mies oli vain kohtelias kun suostui toisiin treffeihin? Oikeasti ei kiinnostanut muttei kehdannut päin naamaa sanoa, raukkamaista mutta minkäs teet?
Hieman kyllä säälittää että yhtien treffien jälkeen masentuu jos joku ei kiinnostu? Huh huh.. Jos kerta kymmenen miestä kiinnostuu ja yksi ei, niin mikä pointti jäädä roikkumaan?
Uusia vaan tapaamaan ja angstit pois!

Lisättäköön vielä että mielenterveysongelmat tuskin houkuttavat miehiä jäämään? Huono itsetunto, masennus ja muut ongelmat saattavat näkyä pitkän matkan päähän. Kun mies ne haistaa niin varmasti lähtee.
Ensin oma pää kuntoon ja sitten treffeille!

Valaitakin on paljon eri kokoisia !

Vaikkei se huonoitsetunto tai masennus näy päälle heti, tulee se joskus ilmi suhteessa. Olen monia suhteita (monet omani mukaanlukien) nähnyt kaatuvan huonoon itsetuntoon. Kiukutellaan, ollaan mustiksia, vainoharhsisia, koetaan että on huonompi kun kumppani eikä tämän arvoinen ja kiukutellaan syyttä. Pahimmissa tapauksissa aletaan rajoittaa kumppanin elämää, muokkaamaan toista tai pelätään niin paljon että toinen jättää, että ollaan riippuvaisia ja roikkuvia. Hyvä itsetunto paistaa kauas ja houkuttaa tutustumaan.. Ylimieliset sitten erikseen.
Oman elämäni olen ollut todella huonolla itsetunnolla varustettu, mutta kasvaessani aikuisemmaksi olen todennut että kyllä itseään täytyy rakastaa ensin ja sitten muita.
Nyt onkin kiva mies tupsahtanut elämääni :)

"Yksi ongelmani on se, että ajattelen kuin idiootti, että jos joku pitää näkemästään, hän huomaa että olen ihana ihmisenä ja innostuu minusta. Mutta niin ei aina tapahdukaan. Enkä minä voi käsittää syytä."

Jotkut voivat olla toisen kanssa vain siksi että hän näyttää hyvältä ja on mukava, mutta yleensä hyvään suhteeseen vaaditaan se että aidosti viihtyy sen toisen kanssa ja pitää häntä sellaisena ihmisenä jonka kanssa voi kuvitella yhteiden tulevaisuuden.

Ei siihen miehen käytökseen mitään muuta vaadita kuin se että hän ajatteli ettette ole toisillenne sopiva pari. Ei sinussa tarvitse olla hänen mielestään mitään sen kummempaa vikaa. Ei vaan synkkaa.

Olen minäkin tavannut vaikka kuinka paljon kauniita ja perusmukavia naisia, joiden kanssa en kuitenkaan yhteen haluaisi. Liian erilainen luonne, erilaiset arvot, erilaiset kiinnostuksen kohteet tms. Tai sitten ei vaan kiinnostu toisesta mitenkään kun juttelee hänen kanssaan. Olen minä joskus käynyt treffeilläkin siksi että nainen on tuntunut ihan mukavalta, mutta en ole sitten jatkanut tapailua, koska ei ole minkäänlaista kipinää. Kyllä minä pidän montaa naispuolista työkaveriakin mukavana ja hauskana, mutta en silti ole heistä kiinnostunut romanttisessa mielessä.

Vähän silti kiinnostaa että oletko nyt ihan oikeasti kiinnostunut siitä miehestä, vai käykö ne pakit vain sinun itsetuntosi päälle kun olet tottunut siihen että miehet ihastuvat, mutta se mies ei ihastunutkaan? Ihan sama millainen olet, et kuitenkaan ole koskaan kaikkien mieleen, eikä tarvitsekaan olla.

:(