No pitihän se ihan kantapään kautta todeta, että parisuhteeseen tarvitaan luottamus kaikilla osa-alueilla.
Olipa kyseessä ydinliitto tai uusliitto, avioliitto tai avoliitto kaikissa ihan sama asia.
Niin kävi että rakastuin päätä pahkaa, en tuntenut toista millään tasolla.
Mentiin lujaa, vei mukaan harrastukseensa ja seksi oli mahtavaa, matkusteltiin, olin onneni kukkuloilla.
Mikään muu ei merkinnyt mitään.
Kyseessä uusliitto ja molemmilla lapsia entisistä, alkoi olla kitkaa aika paljon lasten kanssa, etävanhempi oletti että toinen hoitaa ja kustantaa lapset ja ex-kumppani lähetti hyvin koulutettu ja virassa oleva henkilö lappusia lasten mukana uudelle kumppanille, että pitää olla jokaiselle lapselle oma huone ym. Olisi edes laittanut lasten omalle vanhemmalle, mutta ei.
Täysin järjetön ajatuksena että puolelle kymmenelle pystyy laittamaan omat huoneet ja lisäksi ovat käytössä parina viikonloppuna kuukaudessa, ei aina silloinkaan, sillä tämä vanhempi ei halunnut lapsiaan luokseen, lapset pakotettiin.
Eivät lähilapsetkaan saaneet muuta kuin moitteita, olin vain sokea asioille.
No alkoi sitten valjeta myös se, että eivät olleet hoituneet asiat, mitkä oli tämän uusiokumppanin vastuulla, alkoi kotiin tulla perintätoimiston kirjeitä ja viimein ilmeni, että kaikki oli jätetty hoitamatta.
Nyt sitten on täysi kaaos asioissa.
Joten eroon ei aina tarvita uskottomuutta ja pettämistä toisen kumppanin kanssa, vaan kun kaikki kodin asiat kaatuu ja niistä ei ota mitään vastuuta, moittii lisäksi, että ei ole tarpeeksi siistiä, itse ei osallistu , vaatii vain.
Kyllä alkoi tuo romanttinen puolikin hiipumaan ja onnen tunne katosi, lusikat jaossa, kun vielä jotenkin selviäisi tuosta sotkusta eteenpäin.
Pahinta tässä on ollut myöntää asioiden tila itselle, joten on kulunut liiankin kanssa aikaa. Kun rakastaa se vaikeaa tehdä eroa, vaikka mitään edellytyksiä yhdessä jatkamiseen ei ole.
Olipa kyseessä ydinliitto tai uusliitto, avioliitto tai avoliitto kaikissa ihan sama asia.
Niin kävi että rakastuin päätä pahkaa, en tuntenut toista millään tasolla.
Mentiin lujaa, vei mukaan harrastukseensa ja seksi oli mahtavaa, matkusteltiin, olin onneni kukkuloilla.
Mikään muu ei merkinnyt mitään.
Kyseessä uusliitto ja molemmilla lapsia entisistä, alkoi olla kitkaa aika paljon lasten kanssa, etävanhempi oletti että toinen hoitaa ja kustantaa lapset ja ex-kumppani lähetti hyvin koulutettu ja virassa oleva henkilö lappusia lasten mukana uudelle kumppanille, että pitää olla jokaiselle lapselle oma huone ym. Olisi edes laittanut lasten omalle vanhemmalle, mutta ei.
Täysin järjetön ajatuksena että puolelle kymmenelle pystyy laittamaan omat huoneet ja lisäksi ovat käytössä parina viikonloppuna kuukaudessa, ei aina silloinkaan, sillä tämä vanhempi ei halunnut lapsiaan luokseen, lapset pakotettiin.
Eivät lähilapsetkaan saaneet muuta kuin moitteita, olin vain sokea asioille.
No alkoi sitten valjeta myös se, että eivät olleet hoituneet asiat, mitkä oli tämän uusiokumppanin vastuulla, alkoi kotiin tulla perintätoimiston kirjeitä ja viimein ilmeni, että kaikki oli jätetty hoitamatta.
Nyt sitten on täysi kaaos asioissa.
Joten eroon ei aina tarvita uskottomuutta ja pettämistä toisen kumppanin kanssa, vaan kun kaikki kodin asiat kaatuu ja niistä ei ota mitään vastuuta, moittii lisäksi, että ei ole tarpeeksi siistiä, itse ei osallistu , vaatii vain.
Kyllä alkoi tuo romanttinen puolikin hiipumaan ja onnen tunne katosi, lusikat jaossa, kun vielä jotenkin selviäisi tuosta sotkusta eteenpäin.
Pahinta tässä on ollut myöntää asioiden tila itselle, joten on kulunut liiankin kanssa aikaa. Kun rakastaa se vaikeaa tehdä eroa, vaikka mitään edellytyksiä yhdessä jatkamiseen ei ole.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aika keskenkasvuinen ja vastuuntunnoton on se kumppanisi sitten ollut, ainahan ne ihmisen ikävät puolet sen suhteen edetessä tulee eteen ja joskus ne ovat niin ylitsepääsemättömiä, että joutuu lähtemään eri teille. Saman asian se hänen eksänsäkin on todennut, jos laitellut lippuset ja lappuset uudelle kumppanille. Jokaisella meillä on kasvunpaikkansa, ota tämä sellaisena kokemuksena ja ole onnellinen siitä, että olet päässyt hänestä eroon. Oman aikansa se ottaa, että saa ne omat tunteet käsiteltyä loppuun, mutta usko vain kyllä se aurinko tulee vielä esiin sieltä pilviverhon takaa.
Vastaan tähän samoin kuin tuohon edelliseen, sitoutumiskammoiselle nuorelle miehelle:
"Jos haluat sitoutumista ihan todella, kannattaa edetä h-i-t-a-a-s-t-i, tutustua oikeasti. "
Eli ilman sitoutumista harvoin syntyy parisuhteeseen luottamustakaan. Ja kaikki menee melko varmasti mönkään, mikäli pitää kiirettä, malttaa tutustua kunnolla, vaikka olisi kuinka rakastunut.
pitäisi malttaa tutustua...