Joo. Tuli tossa syksyllä epäonnistuttua aika pahasti ihmissuhteissa. Se taas aiheutti itsetunnon täydellisen romahtamisen. En ole sen jälkeen kyennyt etsimään mitään uutta, sillä jokin ihme alitajuinen pelko iskee aina esiin kun pitäis toimia.
Kyllähän se vituttaa kun esim tanssilattialla hakee jonkun naisen tanssimaan, niin hetken päästä tulee hyvin epämiellyttävä tunne ja tekee mieli lähtee menee.
Ei oo oikein tietoa, mitä tässä enää pitäis tehdä. Jollain pitäis saada se oma itsevarmuus takaisin, mutta miten.
Kyllähän se vituttaa kun esim tanssilattialla hakee jonkun naisen tanssimaan, niin hetken päästä tulee hyvin epämiellyttävä tunne ja tekee mieli lähtee menee.
Ei oo oikein tietoa, mitä tässä enää pitäis tehdä. Jollain pitäis saada se oma itsevarmuus takaisin, mutta miten.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Näin se menee.
Tämän jutun olen kirjoittanu joskus muinoin joten se ei ole ihan perskohtainen, mut kai tosta jotain apua on
Ekaksi kävelet vaatekauppaan, Etsit sieltä nuoren naismyyjättären, hymyilet silleen vähän ilkikurisesti ja sanot tyyliin "jotain kivaa ja piristävää talveen, kokoasu paketti ja näihin kenkiin sointuva" Sovita ainakin paria asua joista valikoit sen itsellesi sopivimman. *vinkki: väreinä älä suosi mustaa kuin kengissä sillä suomi on täynnä synkkyyttä muutenkin, iloiset sävyt koristavat ja antavat positiivisemman ja vähemmän pelottavan ensivaikutelman, ja onhan se piristystä katsella hillittyä värien kirjoa jos se vaan sointuu yhteen, asukokonaisuuteen 2-3 eri väriä niin hyvä tulee*
Puhuessa ole kohtelias ja positiivinen, kysymyksiä tehdessäsi muotoile kysymykset niin että niihin ei voi vastata vaan kyllä tai ei vaan joutuu puhumaan edes muutaman sanan. Etsi uusi parturi jota et aiemmin tunne ja käy samantyylinen keskustelu siellä (tosin paria vaihtoehtoa ei kannata kokeilla, vaan kyselet vähän mielipiteitä mikä voisi sopia itsellesi.
Sitten kotiin kuteet niskaan ja baanalle
Tämän tarkoitus ei ole parantaa tyyliäsi vaan keskustelutaitoja tehdä juttua siitä mistä sitä harvemmin alkaa täälläpäin.
Palvelualalla esim. baareissa kannattaa yrittää keskustella tarjoilijoiden kanssa siellä juttua voi kehittää savuttomuudesta ja drinkkisuosituksista yleensä mitä nyt tulee siitä kulttuurista ja käytännöstä mieleen. (alkuillasta niillä ei ole kiire vaan niiden kanssa ehtii juttelemaan mukavia eikä melukaan yllensä ole niin huumaavaa kuin puolenyön jälkeen)
elintarvikekaupassa pyöriviltä myyjiltä voit kysellä ihan ihme kysymyksiä ruoka aineista, "anteeksi onkohan tämä broileri varmasti suomalainen. Sopiiko tämä vihannes seos wokkiruokiin?" Katso vaan että myyjilläkään ei ole hirveä hoppu niin sielläkin juttua voi syntyä parin sanan verran.
HUOM! kun kysyt jotain tuollaista muista kiittää kun lähdet pois tilanteesta. Molemmille tulee siitä parempi mieli
Tämä piristää kummasti päivää ja opettaa kommunikoimaan, ja tylyä kohtelua saa paljon harvemmin kun heittää sellaista pientä juttua vähän joka puolelle. Pian sinulla onki hyvän päivän tuttuja vään joka puolella ja sitten onkin kiva käydä shoppailemassa tutuissa kaupoissa(siihen saattaa jäädä koukkuun varo vaan).
Seuraavaksi kannattaa yrittää keskustelua normaalien ihmisten kanssa (tässä vaiheessa pitää olla jo vähän itseluottamusta ja kykyä nähdä se onko ihmisellä hirveä kiire. Aina kannattaa olla vähän avulias ja puhua ja toimia samaan aikaan. Lasten rattaita työntävää äitiä on hyvä jeesata vaikka kaupan oven kanssa tai rappusissa. "Annapas kun minä autan pikkaisen... olkaapa hyvä " Pelkän oven avaamisen sijaan senkin voi täyttää keskustelulla.
Kirjasto olisi oiva paikka ja siellä kannattaa käydä vilkkaampiin aikoihin. Siellä voi löytää kaikenlaista. Lehtisalissa jos joku on saanut lehden luettua voit mennä kysäisemään lehteä Sen sijaan että kysyt "joutaako tämä lehti" Voit asettaa kysymyksen "anteeksi tapahtuiko maailmalla jotain ihmeellistä josta pitäisi olla perillä, ei kai Irakissa taas ole räjähdellyt" auttaa paljon jos ehdit vilkaista mitä osioita lukija luki ja asettaa kysymyksen sen mukaan. Siinäpä sitä pikkuhiljaa elämästä alkaa muodostua mielenkiintoinen paketti. Eikä kannata lannistua vähällä sillä alkuun se on tuskaista kiskoa sitä nyhjää tyhjästä mutta kun aikansa opiskelee niin siinä väkisin törmää mielenkiintoiseen ihmiseen jonka kanssa tulee juteltua muutakin kuin vain tyhjää
Hienoja neuvoja! MIKÄLI SATTUU OLEMAAN HYVÄNNÄKÖINEN.
Anna ajan kulua. Se parantaa. Huomaat sen sitten joskus! Mutta luota siihen nyt!
Miten aika voisi parantaa? Elämä on (tai sen pitäisi olla) jo tähän mennessä "valmista". Ei asiat tästä enää tule paljoa muuttumaan. Vai tarkoitatko sitä, että joskus 10 vuoden päästä tajuan, että nyt on lopullisesti liian myöhäistä?
Onnistuminen ruokkii onnistumista. Suurin osa siitä onnistumisesta on kiinni itseluottamuksesta.
ja jatkuva epäonnistuminen epäonnistumista...
Itseluottamusta on vielä, kun kekkuloi edelleen elävien kirjoissa.
Ja itseluottamus tulee ulkonäöstä...
Ei tule.
Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä.
kauneus on katsojan silmissä...
Itseluottamusta omistava mies kulkee rinta rottingilla ja selkä suorana.
Sellaisen miehen huomaa.
Miehen, joka on sinut itsensä kanssa ja näin ollen ympäristön kanssa.
Ja ulkonäöllä ei silloin ole merkitystä.
No sovitaan sitten niin, ettei ulkonäöllä ole merkitystä... (niin varmaan)
Kiitos vinkeistä. Pitää kokeilla joskus, ehkäpä niistä on jotain apua.
Kyllä se niin on, että kauniit ihmiset saa paljon enemmän huomiota.
Tuon itseluottamuksen kanssa saa aikaan vähän vääriäkin viestejä.
Itse olen luonteeltani sellainen perus suomalainen mies, eli välillä aika niukkasanainen. Niin helposti muutenkin leimataan liian itseriittoiseksi kusipääksi, kun en ole aina kertomassa omia mielipiteitäni.
Kuka määrittelee kauneuden???
Mikä on se mittari, kuka on kaunis ja kuka ei???
Kuka voi sanoa toiselle, ettei se olisi kaunis???
En minä omasta mielestäni nyt mikään kaunis ole.
Silti rakkaimpani pitää minua maailman kauneimpana naisena.
Joten, mikä se määre on??
Minusta kauneus on katsojan silmissä, ja sisäinen kauneus ja hyvinvointi näkyy.