Moi,
Miesystäväni on eronnut virallisesti 6 vuotta sitten, sitä ennen ovat olleet "etäisiä" eli ero pitäisi olla loppuun käsitelty. Lapset ovat täysi-ikäisiä ja joku vielä yläasteella. He viettävät jokaisen joulun vieläkin perheenä. Minä olen ollut kuvioissa nyt pari vuotta. Yöpyminen heiltä onnistuu saman katon alla kun ollaan sukujuhlissa. Näistä yöpymisistä ja muista tapaamisista minulle ei kerrota ellen satu vahingossa soittamaan samaan aikaan. Miehen mielestä tämä heidän eronsa on terveellä pohjalla eikä mitään sidettä heillä ole kuin lapset. Minä en osaa sopeutua tilanteeseen. En luota ja koen itseni kolmanneksi pyöräksi. Olemme riidelleet asiasta, mm. yhteisten joulujen viettämisestä exän kanssa. Hän ei niitä aio lopettaa, koska hän sanojensa mukaan ei niitä vietä exänsä vaan lastensa kanssa ja joulut ovat lasten juhla. Ovat vain saman katon alla. Huom. lapset ovat isoja. On jotain muutakin soittelua ja yhteisiä menoja lasten kanssa. Mutta se on minusta vähäiempää. Sekin minua kummastuttaa, että hänen vanhempansa kutsuvat ex-miniänsä ja poikansa ja lapsenlapsensa sinne kotiinsa joulun- ja juhlapyhien viettoon. En pysty oikein sitoutumaan ja kuvittelemaan itseäni tuohon mukaan. Eikä minua sinne sekaan varmaan kutsuttaisikaan. Ällöittäisi kyllä mennä. Minä tuumaan, että kun lapset ovat jo noin aikuisia, niin pariskunta ei halua vaan toisistaan irti. Eihän tuossa ole tilaa uudelle suhtelle. Joulut vietettiin kyllä erillään kun naisella oli taannoin miesystävä. Mitä tuumaa raati, kuka tekisi ja mitä? Minä olen kyllä irrottautumassa, mutta vähän vaikeaa se on.
Miesystäväni on eronnut virallisesti 6 vuotta sitten, sitä ennen ovat olleet "etäisiä" eli ero pitäisi olla loppuun käsitelty. Lapset ovat täysi-ikäisiä ja joku vielä yläasteella. He viettävät jokaisen joulun vieläkin perheenä. Minä olen ollut kuvioissa nyt pari vuotta. Yöpyminen heiltä onnistuu saman katon alla kun ollaan sukujuhlissa. Näistä yöpymisistä ja muista tapaamisista minulle ei kerrota ellen satu vahingossa soittamaan samaan aikaan. Miehen mielestä tämä heidän eronsa on terveellä pohjalla eikä mitään sidettä heillä ole kuin lapset. Minä en osaa sopeutua tilanteeseen. En luota ja koen itseni kolmanneksi pyöräksi. Olemme riidelleet asiasta, mm. yhteisten joulujen viettämisestä exän kanssa. Hän ei niitä aio lopettaa, koska hän sanojensa mukaan ei niitä vietä exänsä vaan lastensa kanssa ja joulut ovat lasten juhla. Ovat vain saman katon alla. Huom. lapset ovat isoja. On jotain muutakin soittelua ja yhteisiä menoja lasten kanssa. Mutta se on minusta vähäiempää. Sekin minua kummastuttaa, että hänen vanhempansa kutsuvat ex-miniänsä ja poikansa ja lapsenlapsensa sinne kotiinsa joulun- ja juhlapyhien viettoon. En pysty oikein sitoutumaan ja kuvittelemaan itseäni tuohon mukaan. Eikä minua sinne sekaan varmaan kutsuttaisikaan. Ällöittäisi kyllä mennä. Minä tuumaan, että kun lapset ovat jo noin aikuisia, niin pariskunta ei halua vaan toisistaan irti. Eihän tuossa ole tilaa uudelle suhtelle. Joulut vietettiin kyllä erillään kun naisella oli taannoin miesystävä. Mitä tuumaa raati, kuka tekisi ja mitä? Minä olen kyllä irrottautumassa, mutta vähän vaikeaa se on.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Oi. Tuo joulu on kurja. Ymmärtää tavallaan ajatuksen lasten kanssa olosta, mutta pitäisi osata päästää irti ja sumplia niin, että sinä olisit ensisijaisena lasten kanssa, ei eksä.
Kuulostaa tilannetajuttomalta tyypiltä. Voipi olla vaikea saada edes kyseenalaistamaan omaa käytöstään:/
Niinpä. Tottakai mä ymmärrän, että lastensa kanssa saa joulun olla, mutta nämä vanhemmat ovat sitä mieltä, että haluavat viettää joulut kaikki yhdessä. Se menee yli ymmärryksen kun kerran ovat eronneet ja minäki kuviossa mukana. Kait se on alettava elämään vaan omaa elämäänsä. Ja kaaliin ei ole mennyt vaikka miten sanoisi! Lannistuttaa, mutta kyllä se aurinko vielä risukasaan paistaa, ei tarvitse olla koko ajan tekemisissä. Irtoaa........
Johonkin se raja pitää vetää...Ei ihan mee noin paitsi jos kummankin exät kutsutaan joulunviettoon ja muitakin vieraita kylässä:)
Kiitos kommenteista, mä jo luulin että mä oon se hullu. Eikä mulle nyt tietenkään kerrota niistä tapaamisista, koska olen "mustasukkainen" ja haluan että heillä olisi huonot välit. Not. Lopulta ajattelin avautua täällä, olen joutunut niin hirveisiin riitoihin tästä. Mutta aihe on meidän välillä nyt loppuun kaluttu. Ei toista aikuista ihmistä saa muuttumaan elli se itse halua. Mutta tommosta tulevaisuuttakaan en halua. Kököttäisin aina joulut yksin kun perhe on yhdessä. Tai olisin kolmantena pyäränä mukana. Ahistaa jo pelkkä ajatuskin.
Joulua kestää kokonaista kolme päivää. Senkö mies viettää exänsä ja lastensa kanssa? Kokonaan?
Olen melkoinen joulufani, kuten äitini. Joulut on vietetty ensin lapsuuden kodissani perheen ja sukulaisten voimin. Myöhemmin minun perheeni luona. Erottuani exästä joulut vietettiin ilman exää, mutta muuten samalla kokoonpanolla. Joululla tarkoitan vain jouluaattoa isommalla porukalla. Nykyisin miesystäväni ja yksi aikuinen lapseni viettää luonani koko joulun.
Piti vielä sanoa, että monilla ystävilläni on hyvät välit exäänsä, ja ovat viettäneet jouluaattoja yhdessä, joskus myös nykyisten puolisoiden ja minun-sinun ja meidän lasten kanssa.
Ei kokonaan, vaan aaton. Erosta 6 vuotta, lapset isoja, kaikki yhdessä. Tiedän, että on monenlaisia kokoonpanoja olemassa, mutta nämä ovat viettänet perhejuhlissa saman katon alla öitäkin. Näistä ei minulle kerrota. Monta pikku pointtia. Minulle tuo kertoo kummallisesta läheisyydestä. Ja päätöshän on minun, näkökulmaa haen. Joulut yhdessä ovat minusta ihan ok, kun on pikkulapset tai vakiintuneet suhteet puolin toisin. Minä kuvioissa nyt kaksi vuotta ja tästä ei hänen mukaansa tulla joustamaan. Minä olen miehen tavannut, kun kaikkien lapset ovat olleet suht isoja. Olen mieltänyt, että ei olisi tarvetta tähän, eikä tarvetta tutustua hänen exään. Oma exäni ei ole kuvioissa mitenkään.
Ja vielä, nämä lapset ovat olleet vuoroviikoin vanhemmillaan erosta lähtien. Molemmat saavat päivän tarkkuudella viettää aikaa lastensa kanssa saman verran. Ja ovat saaneet. Isä ei siis ole todellakaan mikään viikonloppuisä. Ilmeisesti kyseessä on myös sitä, että ei haluta eikä uskalleta irrottaa perinteistä, lapsista (vaikka ne ovat isoja) ja toisistaan vaikka on erottu. Tuo ex-pariskunnan toisistaan irrottautuminen tässä kaihertaa, siis jollain tapaa ällöttää. Eivät uskalla hypätä tuntemattomaan ja olla oikeasti omillaan. Pitää soitella pikkuasioista, lainata työkaluja ja lääkkeitä ja tietää kalenterit. Olla perillä toistensa elämästä. Sitä se kai on.
Ovat eronneet vain fyysisesti, eivät henkisesti. Eli siis mitään hekumaa heidän välillä ei ole, mutta henkisesti ovat jollain tasolla yhtä toistensa elämänkumppaneita. Ikävä tilanne. Itse en jäisi katselemaan.
Hyvän ystäväni vanhemmat erosivat vuonna -93. Asuvat eri asunnoissa n. kilometrin päässä toisistaan. Viettävät kaikki pyhät yhdessä, matkustavat etelän reissuilla yhdessä, lainaavat (käyttävät) toisensa rahaa, mies rempaa naisen kämppää, nainen siivoilee miehen kämppää, vaikuttavat toistensa päätöksiin...
Mutta kuulema siis eivät seurustele tms. Ovat ihan vain eronneet.
Eivät varmasti tule koskaan eroamaan oikeasti. Saivat erolla riittävästi hajurakoa, että jatkuva riitely loppui. Se helpotti henkisesti niin, että ovat siitä saakka pystyneet paremmin yhteistyöhön kuin liiton aikana.
Heillä on 4 yhteistä lasta, jotka kaikki ovat jo aikuisia.
Haluatko jäädä katselemaan samaa menoa?
Noin läheinen ja tiivis yhteydenpito exään ei ole normaalia ja väärin. Sopiva etäisyys pitää olla, tämä täysin selväksi tehtävä miehellesi. Asia toisin, jos lapset olisivat pieniä.
Muuten samaa mieltä, mutta asia ei ole yhtään toisin, vaikka lapset olisivat pieniä. Pienet lapset juurikin tottuvat hyvin uusiin tapoihin ja rutiineihin, kun heti eron jälkeen ei lähdetä väärille urille. Jos yhteisiä Jouluja ja synttärikemuja vietellään kun lapset ovat vaikkapa 2v-6v, niin miten niitä pystyisi lapsen ihmettelemättä yhtäkkiä lopettamaan, kun lapsi on 10v? Lapsen kannalta huomattavasti parempi, kun äidin ja isän kanssa on omat tavat ja juhlat pienestä saakka, kun kerran perheenä ei muutenkaan enää eletä. Aika falskia yhdessä juhlia, jos ei arkeakaan jaeta.
Toki yhteydenpitoa pitää olla pienten lasten kanssa viikottain, mutta se voi koskea vain lasten asioita, oleellisia juttuja. Joka rasauksesta ei tarvitse soitella...
Ymmärrän että tilannetta on vaikea muuttaa. Eron jälkeen jotenkin tekee kaikki mahdolliset jutut nimenomaan kuvitellen sen olevan lapsille hyvä (vaikka lapset/nuoret aikuiset ei olisikaan muutoksista moksiskaan).
Tuossa kohtaa on varmasti niin, että miehesi ei halua olla "perinteen" rikkoja. On turvallista olla niin kuin aina ennenkin. Ymmärrän että tilanne on kannaltasi jopa loukkaava. Miehet ei osaa aina ajatella asiaa toisen näkökulmasta. Mutta kerrottakoon, että tunnen useita eronneita, joilla on myös kiinteä/säännöllinen yhteys jouluineen ja muineen, mutta mitääs kaipuuta entiseen parisuhteeseen ei ole. No, tuo ei kyllä varmaankaan lohduta, mutta kertonee kuitenkin se että mitään stabiilia "normaali" tilannetta ei ole.
Itselleni ei ainakaan tulisi mieleenkään viettää jouluja exän kanssa. Tai kutsua häntä vanhempieni kotiin, tai tuppautua hänen vanhempiensa luokse. Ja huom, meillä lapset ovat vasta ala-asteella, ja välimme ovat hyvät! Me soittelemme lasten asioista kerran viikossa, kun lapset vaihtaa kotia. Käydään hyvällä hengellä läpi lapsiin liittyvät asiat. Jos joskus jossain koulun juhlassa törmätään, niin saatetaan jutella muutakin puolipinnallista smalltalkia. Eron jälkeen ollaan puhuttu näiden vuosien varrella kaksi kertaa "henkeviä". Toinen niistä oli silloin kun yhteinen lapsemme oli sairaalasängyssä nukutettuna. Käytiin läpi exän vaimon epävarmuuksia minusta, siis lähinnä exä vaan mainitsi, että sen takia hänen vaimo on aika nihkeä minun kanssa juttelemaan, kun toisinaan harvoin törmätään. Ja toinen kerta oli kolme vuotta sitten, kun exä sai vaimonsa kanssa lapsen, ja exä halusi ensimmäisenä tulla asiasta (syntymästä) kertomaan sisaruksille, eli tuli käymään meidän kodin eteisessä. Tuolloin halasin ja onnittelin exää, ja tsemppasin, koska lapsella ei ollut kaikki ihan hyvin (myöhemmin oli, ja hyvä niin!).
Mutta sii hyvin erillistä elämää elämme. Itse koen, että juurikin koska Joulu yms ovat perhejuhlia, niin SIKSI NIITÄ EI VIETETÄ EXÄN KANSSA. Lapset ovat vuoro vuosina pyhät vanhempien kanssa.
Minullakin on puoliso. Mahdoton olisi kuvitella, että en olisi hänen kanssaan merkittäviä päiviä. Mahtuvat kyllä exäni kanssa samaan paikkaan vaikkapa koulun juhlissa tms, tai varmasti joskus aikanaan lasten häitä tai ylioppilasjuhlia voidaan viettää koko porukka, mutta intiimimmät juhlat vietämme omien perheidemme kesken. Ilman kenenkään exiä.
Itse väitän, että lapsillekin näin on parasta. Minkälaisen perheen ja parisuhteen mallin se antaisi lapsilleni, jos joka tärkeä juhla minä ja exäni hylkäisimme rakkaat puolisomme, ja viettäisimme juhlan keskenämme?
Meidän erosta on aikaa jo 7 vuotta. Yhtäkään pyhää ei tänä aikana olla siis yhdessä vietetty. Minä en ole koskaan käynyt edes exän kotiovella. Pihassa kerran. Exä on käynyt näiden vuosien aikana sisällä minun luonani kaksi kertaa, joista toinen oli eteisessä ja toinen kerta kahviteltiin lapsen synttäreillä vuosia sitten.
Minä olen käynyt entisen anoppini eteisessä lapsia hakemassa hyvällä hengellä ehkä kerram vuodessa tänä aikana. Sen enempää syytä kyläillä ei ole. Exäni ei ole käynyt kaukana asuvien vanhempieni luona koskaan eron jälkeen. Kerran joskus pari vuotta sitten yhdestä asiasta soittelivat, ja kerran aikoinaan törmäsivät tarhalla.
Jos entisiä sukulaisia tulee vaikkapa kadulla vastaan, niin toki kuulumisista jutellaan. Mitään riittoja ei siis ole.
Jos miehesi jatkaa tuollaista elämäntyyliä, niin lopeta tuo suhde. Ei asiasta kannata tapella, jos ukko ei ymmärrä. Tuumaat vaan että kiitos ja hei. Tuollaisen varaan ei voi elämäänsä rakentaa.
Niin se on. Kahden naaraan merkinnät samalla reviirillä. Toinen väistää. Tää ex-vaimo oli vielä taannoin ilmaissut halunsa tavata minut. Mulla ei taida olla intressejä tutustua häneen, koska koen ettei ole tarvetta. Meillä se pesimisrauha häiriintyi, kun yhtäkkiä mentiin ostamaan exälle huonekalua ja ukolle soiteltiin kaikenmaailman höpöhöpöjutuista.
Niin ja tää viime joulu oli niin, että miehen vanhemmat kutsui koko entisen perheen sinne joulunviettoon. Miehen mielestä se oli hyvä ja neutraali ympäristö, kun ei menty tänä jouluna kummankaan kotiin. Jouluisia kuvia sitten näin ihan vahingossa kännykästä. Kun exä availi pakettia. Minä tietysti sain oman pakettini myös. Ja ihan hyviä lahjoja. Miehen vanhemmat on kyllä kutsuneet kotiinsa myös minua toisena ajankohtana. Että tasapuolisuus pelittää exän ja nyxän kanssa ja olen sinänsä ihan hyväksytty. Minä sarkastisena ihmisenä esitin, että otan omat lapseni, vävyntekeleet ja exäni ja pakkaudutaan ensi jouluna koko porukka sinne exän kotiin. Asumme erillämme onneksi.
Minä näen aloittajan kommenteissa kateutta, mustasukkaisuutta ja katkeruutta! Pitäisi osata antaa tilaa entiselle ydinperheelle. Kuulostaa siltä, että tuo pari on pian uudestaan yhdessä. Rakkaus on voimakas, varsinkin jos se on ensirakkaus! Moni menee yhteen vielä kymmenenkin erovuoden jälkeen.
Tälläistä saa aikaan kovasti muodissa olevat pettämiset, erot ja uusperheet!
Ooppa harvinaisen tyhmä nainen kun tuollaista elämänmenoa alat katsomaan, ota aamulääkkeesi ja lähde lopulliseseti käveleen.
Entiselle ydinperheelle minä annankin tilaa. Olen valmis olemaan etäällä ja vaikka kokonaan lopettamaan, koska minusta on ihan ok, jos palaisivat oikeasti ja kokonaan yhteen, tämmöistä menoa ei oikein halua seurata täältä vinkkelistä. Ex-vaimolle tilanne on täysin ok, samoin miehelle. Minä nyt olen ainoa, joka ei sopeudu. En halua seurata sivusta tätä enää yhtään, mutta kuten aina, tämä mies on muuten hyvä. Riitoja on vaan aika paljon tullut tästä, eikä ne kyllä yhtään tuo asiaa ymmärrettävämmäksi. Päinvastoin, hän ei kärsi kuulemma enää niistä jouluista, koska ei tee siinä mitään väärää. Rakastaa minua ja haluaa minut tulevaisuuteensa.....joku ei natsaa. Mies on omien sanojensa mukaan muuttanut jo tosi paljon juttuja koska ei aio välttämättä enää yöpyä saman katon alla ja tuli kukkapuskan kanssa hyvittelemään sitä. Exälle on myös sanottu, ettei enää soittelisi niin paljon ja kuulemma ei soittele. Mutta nyt on enää joulut, joka hiertää. Niistä ei luovuta. Lasten synttärit tietysti vietetään "perheenä" mutta niistä en ole edes välittänyt.
Ylä-asteikäinen(13-15v) ei ole iso, vaan hyvin herkässä kasvuvaiheessa, jossa tarvitsee vanhempien tukea ja turvaa. Ihanaa, että miehesi exineen menee ensisijaisesti lasten ehdoilla. Selkeästi rakastavat ja osallistuvat vanhemmat. Kurjaa, että sinulla on ulkopuolinen olo. Ehkä voisit osallistua enemmän, tai sitten tämä kuvio vain ei ole sinua varten.
Onhan se ihanaa. Minä taidan edustaa sellaista ajattelua, että näen eron turhana kun tullaan noin hyvin toimeen keskenään. Itse en olisi ikinä eronnut miehestäni jos noin hyvin menisi vielä eron jälkeenkin. Koen itseni sisäpiiriläiseksi ihan muunlaisissa kuvioissa. Mutta kaikki ei käy kaikille, minä otan ilmaa siipieni alle. Itse kokisin myös olevani pallo jalassa, jos olisin exääni tuollaisessa siteessä.