Kun hän on seurustellut elämänsä aikana useemman ihmisen kanssa kuin ihminen,joka on seurustellut kerran tai ei oo päässyt suhteeseen ollenkaan.
Pääseekö kuitenkaan sellanen,joka ei ole seurustellut niin suhteeseen vai pidetäänkö sellasta aivan outona?
Pääseekö kuitenkaan sellanen,joka ei ole seurustellut niin suhteeseen vai pidetäänkö sellasta aivan outona?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Naiset ainakin pitävät kokematonta miestä huonona valintana siksi koska haluavat suositun miehen ja jos mies ei ole suosittu niin se on turnoff.
50-vuotiaana naisena en voisi kuvitella kumppanikseni miestä, joka ei elämänsä aikana olisi ollut parisuhteessa, tai vain yhdessä lyhyessä suhteessa vuosia sitten. Parikymppisenä ei ollut näin. Parempaa ei entiset suhteet ihmisestä tee, mutta kertoo luonteen laadusta aika paljon, jos suhteita ei ole ollut. Tällä tarkoitan siis vanhempia ihmisiä. En noita parikymppisiä.
50-vuotiaana miehenä en voisi kuvitella kumppanikseni naista, joka on elämänsä aikana ollut parisuhteessa.
Siksipä en haaveile erosta vaimostani.
Voishan se niinkin kysyä,jos ihmisellä on paljonkin suhteita takana,niin miks tulee aina ero. Eikö hän kelpaa pidemmän päälle, onko hänessä joku vika?
puhut vähän mutta asiaa mitä vähemmän kumppaneita niin saa hyvän puolison mutta jos paljon niin miksi ei ole muille kelvannut on vikaa
Joko hän ei kelpaa, tai on niin nirso ettei hänelle kelpaa kukaan.
Parisuhde, varsinkaan päättyneet suhteet, ei tee ihmisestä parempaa. Hyvät arvot, itsensä kehittäminen ja tavoitteet saattaa tehdä.
Puolisoni ei ollut seurustellut aiemmin, minulla on pitkä ja traumaattisesti päättynyt suhde takana. Arvaa vaan kummalla yhteinen elo on lähtenyt helpommin liikkeelle?
Parisuhde ei valitettavasti tee ihmisestä perempaa, mutta jos käy terapiassa niin voi kehittyä paremmaksi.
Rakastunut voi ilmentää sellaisia piirteitä joita ei muulloin näytä, tai ei tule esiin .
Kaikki itsensä kehittämisjutut on hyväksi!
Näkeehän sen , kun Tauskikaan ei ole oppinut kuin hakkaamaan naisiansa.
Ehkä se auttaa että on vain seurustellut, mutta ei se että on ollut parisuhteessa monen kanssa.
Nuorten pitäisikin seurustella useamman kanssa, seurustellessa opitaan tuntemaan toista muutoinkin kuin vain seksin kautta.
Liian usein se seksi vie heti toimintaan ja sitä kautta ei juuri tuntemusta muutoin ihmiseen olekaan syntynyt, suhteelle ei pitemmän päälle ole juuri mahdollisuutta jatkua pitkään.
Nämä jatkuvat eromaiset kyllä rikkovat ihmistä hyvin paljon. Joka kerta se kuitenkin satuttaa ja siitä seuraa monenlaisia vaikeuksia elämään.
Myös eronneiden pitäisi pitää taukoa, jotta ehtii ulos entisestä, laastarit kun eivät kestä kuin muutaman vuoden korkeintaan.
Liian pikainen uusi suhde vie tilanteeseen, jossa jää se suru surematta ja jossain vaiheessa se puskee jollakin tavalla ulos, ollaan useimmiten taas erotilanteessa.
Pohja elämältä putoaa, kun on korviaan myöten veloissa ja pienet lapset mukana, en tuota kohtaloa kenellekään soisi, katson sitä nytkin aika läheltä, mitään en voi tehdä, vaikka kärsin suunnattomasti hiljaisesti. Kun näkee toisen unettomuuden, syömättömyyden, pelon, tuskan , kyllä se vie omatkin yöunet.
Jos minulla olisi rahaa, kyllä aivan heti tuon taloudellisen puolen hoitaisin kuntoon, olisi sentään jokin kohta siedettävä, vaikka näenkin miten holtitonta menoa on menty.
On niin paljon selvitettävää ja velka paisunut liian isoksi minulle olla mukana auttamassa.
On tuossa tilanteessa lapsilla olemista, sillä kyllä he näkevät uupuneen vanhempansa, joka tiuskii ja huutaa joka asiasta. Syliin ei jaksa nostaa, itkee ei jaksa yhtään mitään.
Kuitenkaan ei salli kenenkään auttaa. Ei ole helppoa katsoa vierestäkään. Sydän vuotaa verta.
Ei se seurustelu tee ihmisenä parempaa, mutta saattaa kyllä tehdä surustelijana paremman.
Vähän niin kuin tekeekö kutominen ihmisestä paremman? Ei tee, mutta kyllä se tekee paremman kutojan.
Tosin kaikki eivät opi useastakaan parisuhteesta mitään, vaan siinä vaiheessa, kun pitäisi oikeasti ruveta tekemään kompromisseja ja sopimaan riitoja, nostetaan kytkintä.
Plussapeukku tälle.
Riippuu ihan ihmisestä miten paljon hän oppii itsestään suhteissa ja mahdollisista suhteistaan. Kokematon voi olla loistava ja hyvä kumppani, ei se kokemus ja kokemattomuus ole puolesta eikä vastaan. Kaikkihan riippuu ihmisestä ja miten asennoituu suhteeseen ja toiseen ihmiseen suhteessa.
Se mitä kokemus voi tehdä on pahimmillaan kauheasti ennakkoasenteita ja luuloja, jos kokemukset ovat huonoja ja tuppaa olemaan pessimisti. Parhaimmillaan taas on ottanut opiksi karikoista ja oivaltanut mitä asioita suhteissa ylipäänsä huomioidaan tai olisi hyvä huomioida ja mitä itsessäänkin toisena osapuolena voisi kehittää suhdetta lujittaakseen.
Pääasiassa parasta on kun pyrkii kehittämään itseään, toista ihmistä kun ei voi muuttaa. Itseohjautuvuus on parasta kasvua suhteessa, kuin muutenkin. Päähän takominen on kaiken kaikkiaan ihan turhaa hommaa.
Komppaan täysin.
Kyse ei ole tosiaan siitä että kokematon olisi jotenkin vajaavaisempi kuin kokenut.Elämä kun on sellaista että toiset ihmiset ottavat opikseen ja toiset eivät.
Parisuhteita voi olla vaikka kymmeniä, mutta mitä arvoa niillä on ihmiselle itselleen, jolleii todella ole saanut niistä mitään vaan jäänyt ainoastaan pettynyt, katkeroitunutkin olo.
Kokematon taas oppii katselemalla ihmisiä ja erityisesti oman ikäisiä ihmisiä ympärillään, mitenkä he asennoituvat ja valitsevan itselleen parisuhteen sekä lopulta mitenkä siinä käy.Tämä herättää joissakin paljonkin ajatuksia ja kysymyksiä,kuten mitä ja mikä on hyvä parisuhde? Mitä itse haluaa parisuhteelta?
On siis myös kokemattomia (kuten allekirjoittanut ) joka joutuu loppujen lopuksi sanomaan että on jollain tavoin onnellinenkin ettei ole seurustellut.Elämä on varsinkin nuoruudessa joskus niin sekalaista että todellista, toimivaa ja rakastavaa parisuhdetta ei ehkä saa aikaiseksi ennen kuin tehnyt sisäisen työn itsensä kanssa.
Siinä säästää itseään sekä hypoteettista seurustelukumppaniaankin.Ei tule myöskään sotkettua elämäänsä lapsilla tai yhteisellä velalla, ennenkuin on todella valmis parisuhteeseen.
"mitä ja mikä on hyvä parisuhde? Mitä itse haluaa parisuhteelta?"
Tuohon pitää heittää kommenttina:
se mitä haluaa parisuhteelta, mikä ja millainen on hyvä parisuhde muuttuu elämän mukana. Ihmiset muuttuu, olosuhteet muuttuu, parikin (tai toinen) voi muuttua, vieläpä täysin vastakkaisiin suuntiin. Jos on ollut rakastavassa/hyvässä/toimivassa parisuhteessa pitkään, vuosia, jopa vuosikymmeniä, ja sitten jompikumpi toteaa, että suunta on nyt täysin eri kuin joskus ennen, ei saa tällaisesta suhteesta enää mitään, ero on ainoa varteenotettava vaihtoehto. Parisuhde täytyy tajuta lopettaa ennen kuin pettyy tai katkeroituu. Suhde on ollut hyvä niin kauan kuin sitä kesti, erotaan, ja se siitä.
Niin, siis tottakaii ihmiset muuttuvat, joskus jopa erisuuntiin jolloin ero on ihan potentiaallinen vaihtoehto jotta molemmat saavat elää omanlaista elämäänsä.
Lähinnä tuossa nyt tarkoitin nuoruuden aikaa, erityisesti 20-30 vuoden väliä jolloin ihmisen kehittyminen itsensä tuntemisen tasolla alkaa joko tapahtua tai jää tapahtumatta, tilanteesta riippuen syvyyttä voi tulla parissakin vuodessa todella paljon.
Kiitos vastauksista. Tuli mukavasti pohtimista.
Ei se määrä vaan se laatu. On olemassa n. 50 v miehiä naisia jotka on yksinkertaisesti vain ujoja. Eivät harrasta tanssia eikä baarissa lojumisia niin etsi siinä sitten uusi suhde joka kuukausi. Itse olen kotona viihtyvä ihminen. Suurin osa tinderin ja muiden nettiseuraa etsivien mieli on jakautunut monelle . Itsellä loppuu kiinnostus tutustua mieheen joka on jatkuvasti menossa muiden naistensa kanssa. Niin sitä on mieluummin omissa harrastuksissaan kuin vaatimassa kenenkään huomiota. Kauneus hyvyys menee kyllä hukkaan, mutta eipä ole minun ongelma. Yksin olemiseen kun pitäisi tottua ja osata olla oma päinen.
Toihan oli vähän Niinkuin mun suusta.
Minäkin pitkään yksineläjänä joskus muinoin olin ja aattelin just noin.
Nyt parisuhteessa ollessa sitä ajattelee kuinka hyvin sitä sillon yksinoloon tottui.