Säälittävien ihmisten hommaa. Itse ei pärjätä ja onpahan sitten ketä syyttää omasta tyhmyydestä.
Ei kiinnosta minkäänlainen parisuhde. 30 vuotta vapaa ja yhdenillansuhteitakin on ollut muutama. En usko ikuiseen rakkauteen. Paitsi ikuiseen itserakkauteen.
Elämä on muutenkin monimutkaista ja rajallista, joten mitä tuota turhaan keskittämään voimavaroja johonkin toiseen.
Toki, kavereita ja sukulaisia autan mielellään ja käytän omia voimavaroja siihen, mutta en näe mitään järkeä sotkea itseani ketjuihin jonkin parisuhteen takia.
Likaa vierestä nähnyt ja siitä oppinut.
Mutta hieno homma niille jotka parisuhteen aloittaa tai ovat siinä. Hienoa.
Ei käy kateeksi ja toivottavasti ette koskaan tule kaipaamaan vapauden tunnetta parisuhteenne aikana. Ei teitä ainakaan ole pakotettu siihen parisuhteeseen. :)
Ei kiinnosta minkäänlainen parisuhde. 30 vuotta vapaa ja yhdenillansuhteitakin on ollut muutama. En usko ikuiseen rakkauteen. Paitsi ikuiseen itserakkauteen.
Elämä on muutenkin monimutkaista ja rajallista, joten mitä tuota turhaan keskittämään voimavaroja johonkin toiseen.
Toki, kavereita ja sukulaisia autan mielellään ja käytän omia voimavaroja siihen, mutta en näe mitään järkeä sotkea itseani ketjuihin jonkin parisuhteen takia.
Likaa vierestä nähnyt ja siitä oppinut.
Mutta hieno homma niille jotka parisuhteen aloittaa tai ovat siinä. Hienoa.
Ei käy kateeksi ja toivottavasti ette koskaan tule kaipaamaan vapauden tunnetta parisuhteenne aikana. Ei teitä ainakaan ole pakotettu siihen parisuhteeseen. :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
On siinä puolensa. Sinkkuna olo on tosi jees ja silleen, AINA se huonossa seurassa olemisen voittaa. Mut hyvä parisuhde taas voittaa sinkkuna olemisen.
Itse ollut parisuhteessa silloin kun se on tuntunut hyvältä ja päättänyt sen ku se ei enää tunnu hyvältä.
Jokaisen oma valinta, miten elämänsä elää.
Yksin eläminen pah! Laiskuus tuli vastaan. Itse täytyi hoitaa kaikki. Kukaan ei toimittanut jääkaappiin tavaraa. Ei hankkinut, eikä huoltanut vaatteita. Itse oli huolehdittava.
Naisten perässä piti riekoilla suomalaisten tansseissa. Joinakin aamuina hämmästelin tulosta. Kiinteämpää suhdetta ei voinut ajatellakaan "löydöksieni" kanssa. Kaiken lisäksi tuli myös hukkareisuja.
Kaikki muuttui oleellisesti paremmaksi tavattuani oikean ihmisen 48-vuotta sitten ja suhteen virallistuttua 46-vuotta sitten.
Säälin yksinäisiä pintaliitäjiä, varsinkin hiedän myöhäisempiä vuosiaan!
Onnellinen se, joka ei rakasta.
Minä en ole ikinä ollut niin yksinäinen kuin parisuhteissani. Miehillä on kummallisia sääntöjä joita en ymmärrä kuten nainen ei saa puhua. Apua ei saa pyytää ja miehen perässä vaan pitää hiljaa kävellä paikasta toiseen. Mies ei koskaan koske minuun mutta minun pitää hieroa niskoja, jalkoja, päätä ja kehua kun mies antaa luvan. Mitään mielipiteitäni ei kunnioiteta eikä niillä ole merkitystä. Pitää olla näkymätön kunnes otetaan käyttöön. Seksiin saa aloitteen tehdä vain mies. Sinkkuna on hyvä olla. Saa syödä mitä haluaa ja koska haluaa, liikkua miten haluaa ja tavata ketä haluaa. Hyväntuulisuuteni ei loukkaa enää puolisoani kun sellaista ei ole. Minulla saa olla persoona. Yksin mutta ei yksinäinen :)
Toi on vähän kuin mun elämää paitsi,että mä joudun tekeen 97% seksiin alotteen ja se vituttaa useimiten. Mies tekee harvoin alotetta.
Kerran tein aloitteen ja mies ilmoitti jälkeenpäin että se oli hänelle kuin raiskaus. En voinnut tietää kun ei vastaankaan laittanut vaan oli hyväntuulinen. En koskenut sen jälkeen enää mitenkään ilman miehen nimenomaista pyyntöä tai käskyä.
Mitä vapauden tunnetta mahdat tarkoittaa kirjoituksesi lopussa? Ainoa vapaus, josta olen (ihan omasta halustani) luopunut on vapaus sekstailla tai seurustella jonkun muun miehen kanssa. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin sitäkään en ole sananmukaisesti luvannut (tai toiselta osapuolelta vaatinut).
Mitä muita sellaisia vapauksia on olemassa, jotka parisuhde yleensä sulkee pois?
Kuten joku tuossa jo totesikin, että kyllä sinkkuus huonon parisuhteen voittaa, muttei hyvää. Ilmeisesti monilla on pelkästään huonoja kokemuksia persiilleen menneen parinvalinnan seurauksena.
En minä ainakaan tunne, että suhde minua kahlitsisi. Aina olen oman tilani ottanut ja pitänyt. Monelle se ei ole sopinut ja sitten on lähtetty eri teille. Onneksi on ollut ja on niitäkin, joille minun rajani sopivat.