Tuli ehtoolla riitaa uuden miesystävän kanssa siitä että pöhkönä kerroin että entinen mies kävi moikkaamassa.
Olen ollut miesystäväni kanssa yhdessä reilun kuukauden, hän on mun rakkaani ja se kenen kanssa haluan rakentaa tulevaisuutta.
Tämä edellinen, reilu 4 vuotta kestänyt suhde päättyi puoli vuotta sitten. Hyvissä väleissä erottiin mutta päätös oli oikea. Ajattelen silloin tällöin hyviä hetkiä, olen onnellinen että sain elää miehen kanssa näinkin pitkään ja opin ennenkaikkea itsestäni paljon, ja olen sen vuoksi parempi kumppani nykyiselleni.
En näe entiseni kanssa kuin ehkä kerran kuukaudessa jos sitäkään. En ota häneen oma-aloitteisesti yhteyttä ja kun joskus näemme, pidän fyysisen etäisyyden :) enkä flirttaile enkä ala kaivamaan vanhoja asioita.
Silti pidän hänestä ihmisenä ja keskustelen mielelläni hänen kanssaan. En ole mikään luottoystävä tms. mutta pidän siitä että tunnen tuon ihmisen ja osaan olla oma itseni hänen seurassaan. Mulla ei ole monta sellaista ihmistä elämässäni joista voin sanoa samaa.
Asun viikot erillään miesystävästäni. Ei mikään ihme että epävarmuus jyllää.
Tyhmintä on että jos alan selittelemään tätä "suhdetta" entiseen niin se kuulostaa todella selittelyltä.. loukkaannuin paljon sisimmässäni kun hän alkoi tästä mun kanssani riitelemään .. eikö muka luota minuun!
Mulla ei ole mitään aikomuksia sytytellä sammunutta nuotiota liekkeihin... Haluaisin silti tietää aina joskus miten entisellä elämä kulkee.
Toiminko väärin nykyistäni kohtaan vai vaatiiko miesystäväni liikaa kun käskee mua katkomaan kaikki välit entiseen? Olen sanonut että entinen on entinen ja hän itse on mun mieheni nyt ja tulevaisuudessa.
Yritänkö säästää kakun ja syödä sen??
Olen ollut miesystäväni kanssa yhdessä reilun kuukauden, hän on mun rakkaani ja se kenen kanssa haluan rakentaa tulevaisuutta.
Tämä edellinen, reilu 4 vuotta kestänyt suhde päättyi puoli vuotta sitten. Hyvissä väleissä erottiin mutta päätös oli oikea. Ajattelen silloin tällöin hyviä hetkiä, olen onnellinen että sain elää miehen kanssa näinkin pitkään ja opin ennenkaikkea itsestäni paljon, ja olen sen vuoksi parempi kumppani nykyiselleni.
En näe entiseni kanssa kuin ehkä kerran kuukaudessa jos sitäkään. En ota häneen oma-aloitteisesti yhteyttä ja kun joskus näemme, pidän fyysisen etäisyyden :) enkä flirttaile enkä ala kaivamaan vanhoja asioita.
Silti pidän hänestä ihmisenä ja keskustelen mielelläni hänen kanssaan. En ole mikään luottoystävä tms. mutta pidän siitä että tunnen tuon ihmisen ja osaan olla oma itseni hänen seurassaan. Mulla ei ole monta sellaista ihmistä elämässäni joista voin sanoa samaa.
Asun viikot erillään miesystävästäni. Ei mikään ihme että epävarmuus jyllää.
Tyhmintä on että jos alan selittelemään tätä "suhdetta" entiseen niin se kuulostaa todella selittelyltä.. loukkaannuin paljon sisimmässäni kun hän alkoi tästä mun kanssani riitelemään .. eikö muka luota minuun!
Mulla ei ole mitään aikomuksia sytytellä sammunutta nuotiota liekkeihin... Haluaisin silti tietää aina joskus miten entisellä elämä kulkee.
Toiminko väärin nykyistäni kohtaan vai vaatiiko miesystäväni liikaa kun käskee mua katkomaan kaikki välit entiseen? Olen sanonut että entinen on entinen ja hän itse on mun mieheni nyt ja tulevaisuudessa.
Yritänkö säästää kakun ja syödä sen??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suhteenne on tuore. Ehkä uudella miehelläsi on ikäviä aikaisempia kokemuksia vastaavista tapauksista. Ehkä sinun pitäisi asiallisesti saada hänet vakuuttuneeksi tilanteesta, kenties tapaamaan entisesi ja näkemään itse, ettei välillänne ole mitään. Toisen vakuuttaminen voi olla aikaa vievää, hyviä hermoja vaativaa hommaa. Luottamus ja sen puute on kuitenkin aika iso asia, myös sille joka ei luota.
Tai ehkä hän on luonteeltaan omistushaluinen (ei siis terveen mustasukkainen), jolle jatkossakin ongelmana ovat miespuoliset tuttavasi, työkaverisi, sukulaisesi... Älä missään tapauksessa katkaise asiallisia suhteita kehenkään yhden miehen takia. Itse tiedät parhaiten, missä menee raja.
Suhteenne on tuore, vaikka olisit kuinka rakastunut. Vielä et tiedä miehestä juuri mitään. Äkkinäiset päätökset ja teot eivät ole aina viisaita, toisaalta ikävät takaiskut on voitava tunnistaa ja myöntää. Ainakin teidän on puhuttava asiasta, koska se tuottaa teille molemmille ongelmia.
Niin, sinä...katso mitä kirjoitit..
Kirjoitit, että entinen on entinen. Miksi sinua kiinnostaa mitä hänelle kuuluu? Miksi pitäisit häneen yhteyttä? Olitte pari ja ero on ero. Eroksi kutsutaan tilannetta, jossa yhteydessä ollaan ainoastaan "pakosta", kuten lapset. Onko teillä yhteisiä lapsia?
Ymmärrän kyllä nykyisen kumppanisi ajatukset. Sillä pelkän kirjoituksen perusteella vaikutat siltä, että erosta huolimatta hieman roikut menneisyydessäsi.
Unohda se vanha kakku ja ala maistella uutta. Rohkeasti vaan.
Entinen on entinen seurustelukumppani. Ei se sitä tarkoita, että yhteydenpito pitää kokonaan lopettaa. Mielestäni, jos ihminen ei osaa luontevasti suhtautua entiseen, hän ei osaa käsitellä ihmissuhteita kypsästi. Toki poikkeuksen muodostaa se, jos suhteeseen on liittynyt väkivaltaa tai vastaavaa.
Alkuperäiselle kysyjälle neuvoisin sen verran, että ota nykyisen tunteet huomioon, mutta älä tanssi hänen pillinsä mukaan. Suhteenne on alussa, ja silloin ihminen herkästi on epävarma sen kestävyydestä. Anna nykyisellesi varmuus tunteistasi. Sinun ei kuitenkaan tarvitse kokonaan lopettaa yhteydenpitoa exään.