Haluan ymmärtää onko tätä tilanne ihan ok Suomessa. Minä seurustelen poikaystävän kanssa jo 1,5 vuotta ja me olemme nähneet vain 10 kertaa yhteensä. Itse olen vuotias venäläinen nainen ja muutin Suomeen opiskelemaan. Poikaystävän kanssa tutustuin netissä ennen vuotta kuin muutin. Aluksi me tapasimme Helsingissä, sitten Kotkassa, taas Helsingissä ja pari kertaa Tampereella. Hän asuu Tampereella mutta en ole käynyt hänen luona siihen asti. Hän kerroi että asunnossa oli putkiremontti, sitten hän aloi asumaan kaerin kanssa ja asuu siellä melkein vuosi ja minä haluaisin aikka nähdä missä ja miten hän asuu. Minä edes en tiedä osoitetta.
Tällä hetkellä olen asunut Kuopiossa. Toivoin että kun tulen Suomeen asumaan me nähdään useammin mutta se ei ole niin; hän tulee viikonloppuna kerran kuukaudessa ja tulee lauantaina klo 12 ja lähtee takaisin jo klo 9 eli me emme vietä yhdessä edes vuorokautta. Vaikka matka ei ole niin pitkä kuin aikaisemmin kun minä kävin Suomessa että nähdä häntä.
Me viestittelemme päivittäin, joskus tappelemme ja pari kertaa hän sanoi että työ hänelle tärkein asia elämässä ja hän halua keskittyä vain uraan. Viime aikoina me emme keskustelleet tulevaisuudesta, minä en ole tutustunut hänen kaverin/sukulaisten kanssa, en tiedä missä hän asuu ja miten. Kuitenkin 1,5 vuotta on mennyt jo ja joskus vain tunnen etten jaksa näin enää vaikka puhun hänelle tästä, mutta ei mitään muuttuu.
Kun kysyin häneltä mitä me tehdään kun valmistun yliopistolta hän sanoi että se riippuu miten saan töitä. Sitten kysyin mitä jos en saa töitä Suomesta ja hänen astaus oli "sitten me käymme toisillamme". Ja sehän on yli kolme vuotta näin, minusta kukaan ei jaksaisi. Tämä on minun eka suhdet ja aikaisemmin minä en ole koskaan ollut rakastuneita, en tiedä mitä tehdä ymmärrän että näin ei voi jatka. Minun on tosi vaikea kun olen yksin ja oikeaasti haluan normaalia parisuhteita mutta poikaystäväni ei voi edes sanoa mitään mitä voisi piiristää minua. Vaikka että me asumme yhdessä vuoden päästä, aina vaan "toivottavasti", se kuulosta niin että meidän suhdeet eivät riippuu meistä.
Oikeasti on vielä monta asiaa joista olen huollisani. Minua itkettää melkein joka päivä, en muista kun olin iloinen. Kyllä hän puhuu että rakastaa minua mutta en tunne sitä ja miten se voi tuntua, tekstiviestillä?
Minä haluan tietää onko se normaali vai poikaystävälle nämä suhdet ovat mukavia ja mitään ei muuttuu
Tällä hetkellä olen asunut Kuopiossa. Toivoin että kun tulen Suomeen asumaan me nähdään useammin mutta se ei ole niin; hän tulee viikonloppuna kerran kuukaudessa ja tulee lauantaina klo 12 ja lähtee takaisin jo klo 9 eli me emme vietä yhdessä edes vuorokautta. Vaikka matka ei ole niin pitkä kuin aikaisemmin kun minä kävin Suomessa että nähdä häntä.
Me viestittelemme päivittäin, joskus tappelemme ja pari kertaa hän sanoi että työ hänelle tärkein asia elämässä ja hän halua keskittyä vain uraan. Viime aikoina me emme keskustelleet tulevaisuudesta, minä en ole tutustunut hänen kaverin/sukulaisten kanssa, en tiedä missä hän asuu ja miten. Kuitenkin 1,5 vuotta on mennyt jo ja joskus vain tunnen etten jaksa näin enää vaikka puhun hänelle tästä, mutta ei mitään muuttuu.
Kun kysyin häneltä mitä me tehdään kun valmistun yliopistolta hän sanoi että se riippuu miten saan töitä. Sitten kysyin mitä jos en saa töitä Suomesta ja hänen astaus oli "sitten me käymme toisillamme". Ja sehän on yli kolme vuotta näin, minusta kukaan ei jaksaisi. Tämä on minun eka suhdet ja aikaisemmin minä en ole koskaan ollut rakastuneita, en tiedä mitä tehdä ymmärrän että näin ei voi jatka. Minun on tosi vaikea kun olen yksin ja oikeaasti haluan normaalia parisuhteita mutta poikaystäväni ei voi edes sanoa mitään mitä voisi piiristää minua. Vaikka että me asumme yhdessä vuoden päästä, aina vaan "toivottavasti", se kuulosta niin että meidän suhdeet eivät riippuu meistä.
Oikeasti on vielä monta asiaa joista olen huollisani. Minua itkettää melkein joka päivä, en muista kun olin iloinen. Kyllä hän puhuu että rakastaa minua mutta en tunne sitä ja miten se voi tuntua, tekstiviestillä?
Minä haluan tietää onko se normaali vai poikaystävälle nämä suhdet ovat mukavia ja mitään ei muuttuu
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eipä hyvältä kuullosta. Jos mies ei näytä kotiaan, on se valitettavasti huono asia. Kuulostaa siltä, että hänellä on vakituinen nainen. Kannattaa kysyä vaikka 020202 :sta hänen nimellään ja numerollaan, löytyykö tietoja ja googlettamalla.
Neuvoisin sinua unohtamaan koko miehen ja jatkamaan elämääsi, vaikka et mitään tietoja löytäisitkään.
Ikävä kyllä, mies taitaa leikkiä sinun tunteillasi. 1.5 vuotta on pitkä aika jonka aikana pitäisi kyllä nähdä useammin kuin 10 kertaa. Jos rakastaa toista oikeasti niin haluaa nähdä vähintään kerran viikossa, vaikka välimatka olisi miten pitkä.
Sinuna miettisin miehen jättämistä ja etsi uusi mukavampi poikaystävä.
Miesystäväsi aika menee hänen vaimonsa ja lastensa kanssa. Siksi hänen aikansa ei riitä enää sinulle.
Ikävää että olet ajatellut hänestä mahdollista aviomeistä itsellesi.
Vain laske tuo mies perheensä luo, sinne hän kuuluu. Ei enää petkuttamaan sinua.
Hae opintojesi parista tai työpaikastasi uusia ystäviä. Suomessa on paljon kunnon miehiä, varmasti sinunkin kohdalle aikanaan osuu sellainen kun vain jatkat etsimistä.
Vihje: älä laske miestä lakanoittesi väliin ennenkuin TODELLA tunnet hänet, hänen ystävänsä, perhettään jne.. Muuten tuo sama tapahtuu uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja alat tuntea olosi ilmaiseksi huoraksi.
Tuollainen tilanne EI ole ok missään maassa. Se on toisen ihmisen tunteiden hyväksikäyttämistä eikä mitään rakastamista.
Tee itsenäinen päätös, äläkä suostu enää olemaan miehen määräiltävissä. Koska tuollainen "suhde" ei riitä sinulle, niin miksi sinä tyytyisit siihen?!
Sinä ansaitset paremman kohtelun ja varmasti siinä yliopistossa jossa nyt opiskelet on paljon mukavia nuoriamiehiä joihin kannattaisi tutustua. Sinulla on oikeus löytää itsellesi paremmin sopiva kumppani, joten vaadi miehiltä enemmän panostusta yhdessäoloon.
Ota siis elämäsi ohjat omiin käsiisi ja lopeta tuollainen etäsuhde joka tekee sinut vain surulliseksi. Lähetä miehelle jäähyväisviesti ja lopeta sitten yhteydenpito. Se kertoo jo kaiken eikä sen kummempaa keskustelua enää tarvita.