Olen vasta eronnut lyhyehköstä seurustelusuhteesta ja.. tunteet heittelee vähän laidasta laitaan. Olen välillä ihan innoissani suunnittelemassa tulevaa, keskittymässä itseeni ja tekemässä asioita, joista pidän ja suhtaudun tulevaisuuteen toiveikkaasti. Mutta sitten on niitä hetkiä kun suren menetettyä suhdetta.. siinä ärsyttää myös se, että suhde ei ehtinyt kunnolla edes alkaa ennen kuin se jo loppui. Kiinnostuin miehestä yhä vain lisää, mitä enemmän tutustuttiin.. mutta tiettyjen asioiden vuoksi suhde eteni hitaasti ja polki välillä paikallaan. Lopulta se johti molempien puolilta välillä turhautumisiin ja miehen puolelta lopulta luovuttamiseen.. Ylipäätään kaipaan parisuhdetta elämääni ihan älyttömän paljon, tietysti siis sellaista joka toimii. Olen aikuisuudestani elänyt valtaosan sinkkuna ja tietysti siinä on ne hyvät puolensakin, mutta kaipaan vaan niin paljo sitä, että olen jollekin se tärkein ja voin olla sitä itse jollekin toiselle.
Jatkamme kavereina suhteen jälkeen, mutta tuntuu kuitenkin kuin olisin menettänyt samalla hyvän ystävän. Pystyin kertomaan miehelle sellaisia asioita, joista en ole koskaan kertonut kenellekään. Mies löysi kuitenkin eron jälkeen nopeasti jo toisen naisen, jota deittailee ja yhteydenpito on luonnollisesti sen myötä muuttunut meidän välillämme erilaiseksi. Toisin sanoen en tiedä miten tiiviisti mieheen voi pitää yhteyttä, kun en halua olla sabotoimassa toisen tapailukuvioita.. ja tietysti itsellekin parempi pitää vähän etäisyyttä mieheen, että ei jää vellomaan liiaksi menneisyyteen ja entiseen suhteeseen. Kuitenkin on monia asioita, joita haluaisin esim. kertoa miehelle ja joista jutella (kuin hyvälle ystävälle), mutta mies keskittyy nyt tietysti siihen toiseen naiseen, jota deittailee. Ollaan kyllä aika merkittävästi vähennetty yhteydenpitoa kun aiemmin se oli oikeastaan päivittäistä, eikä olla nähty ollenkaan eron jälkeen.Hankalaa kun repäistään vaan yhtäkkiä yksi todella tärkeä ihminen elämästä pois.
Mutta mitä nyt haen tältä palstalta niin toivon ihan vaan keskustelua tähän ketjuun. Jos miehet erityisesti viitsisi vastailla jotain vaan niin sais vähän irtiottoa tuosta erosta ja pääsis toivottavasti näkemään, että on muitakin ihan mukavia ja hyviä miehiä olemassa. Ja on sitten jossain vaiheessa valmis hakemaan ja uskaltautumaan uuteen suhteeseen.
Jatkamme kavereina suhteen jälkeen, mutta tuntuu kuitenkin kuin olisin menettänyt samalla hyvän ystävän. Pystyin kertomaan miehelle sellaisia asioita, joista en ole koskaan kertonut kenellekään. Mies löysi kuitenkin eron jälkeen nopeasti jo toisen naisen, jota deittailee ja yhteydenpito on luonnollisesti sen myötä muuttunut meidän välillämme erilaiseksi. Toisin sanoen en tiedä miten tiiviisti mieheen voi pitää yhteyttä, kun en halua olla sabotoimassa toisen tapailukuvioita.. ja tietysti itsellekin parempi pitää vähän etäisyyttä mieheen, että ei jää vellomaan liiaksi menneisyyteen ja entiseen suhteeseen. Kuitenkin on monia asioita, joita haluaisin esim. kertoa miehelle ja joista jutella (kuin hyvälle ystävälle), mutta mies keskittyy nyt tietysti siihen toiseen naiseen, jota deittailee. Ollaan kyllä aika merkittävästi vähennetty yhteydenpitoa kun aiemmin se oli oikeastaan päivittäistä, eikä olla nähty ollenkaan eron jälkeen.Hankalaa kun repäistään vaan yhtäkkiä yksi todella tärkeä ihminen elämästä pois.
Mutta mitä nyt haen tältä palstalta niin toivon ihan vaan keskustelua tähän ketjuun. Jos miehet erityisesti viitsisi vastailla jotain vaan niin sais vähän irtiottoa tuosta erosta ja pääsis toivottavasti näkemään, että on muitakin ihan mukavia ja hyviä miehiä olemassa. Ja on sitten jossain vaiheessa valmis hakemaan ja uskaltautumaan uuteen suhteeseen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Pidä hauskaa vähän aikaa, paneskele muita miehiä niin exäs unohtuu. Niin exäsi tekee, panee jotain naista vähän aikaa ja sitten jättää sen
Itseltä ei vaan onnistu eikä kiinnostakaan ihan random miehien kanssa sekstailu. Tietysti läheisyyttä kaipaa paljon. Täytyis vaan löytää joku jonka kanssa haluaa suhteeseen.
piti sanoa kysyisit nettitytöiltä heillä on kokemusta random suhteista ja jos mies tulee toisen kerran panolle niin rakastuvat tulisesti ja ei pääse koskaan yli aidosta rakkaudesta mutta taidatkin olla kunnon nainen sinun täytyy etsiä se kunnon mies itsellesi ja saat oikean aidon rakkauden koko loppu elämääsi ja olet onnellinen
Voi ei, tämä saattaa olla vähän väärä palsta. Monelta mieheltä on jokin ruuvi löystynyt tai katkennut, ja katkeruus paistaa rivien välistä. Älä ota niinkovin vakavasti, jos joku tulee haukkumaan moninaisin sanankääntein. Tai toivottavasti vaan ne fiksummat tapaukset tunkevat itsensä tähän ketjuun.
Nykyään ei osata seurustella koska naisilla on liian suuret odotukset. Joku pienikin juttu saattaa lopettaa suhteen kun ei haluta antaa toiselle aikaa tarpeeksi ja yritetään muuttaa toista toisenlaiseksija yritetään määräillä toisen menemisiä ja tulemisia ja ollaan mustasukkaisia jos puhelin soi niin heti kyselemässä kuka soitti. pinnallisuus on tehnyt seurustelusta liian vaikeaa ja suhteet ei kestä kovin kauaa. Joskus 80 luvulla osattiin arvostaa toista ja ei katsottu ulkonäköä vaan sitä luonnetta enemmän.
Minusta 80-luvulla oltiin aivan yhtä ulkonäkökeskeisiä. Kyllä ne luokan nätit tytöt silloinkin olivat suosiossa ja sama päti taatusti vanhemmissakin ikäryhmissä.
Joo olen siitä samaa mieltä siitä, että tällainen pintaliito-kertakäyttö kulttuuri on vaikuttanut siihen, että ei osata tai haluta sitoutua eikä tehdä töitä suhteen eteen. Toki tuokin on aika yksilöllistä toiset osaa ja haluaa, toiset ei. Toisaalta nykyään on enemmän työkaluja ja kaiken maailman oppaita ja terapeutteja siihen, että oppii ymmärtämään sitä kumppaniaan paremmin ja saa esim. väljähtyneen suhteen uudestaan toimimaan.
Mutta on sitä oikeitakin syitä eroille. Jos esim. toinen haluaa lapsia ehdottomasti ja toinen ei missään tapauksessa niin tuossa on sellainen asia, missä haluaisi sen toisen muuttuvan, mutta ei sitä voi vaatia toiselta ja tällöin on parempi erota.
Noissa oppaissa ja terapeuteissa on vain se ongelma, että ne toimivat jollekin kuvitteelliselle keskivertoihmiselle ja kullakin ihmisellä on kuitenkin myös ne omat erikoisuutensa. Olisi varmasti toivottavaa, että ihmiset eivät kysyisi apua joltain tuntemattomalta, kolmannelta osapuolelta, vaan keskustelisivat keskenään. Suhteen väljähtyneisyydestäkään ei välttämättä vallitse konsensusta osapuolten välillä.
Jep, toki kumppanien tulisi keskenään keskustella asioista, mutta jos kommunikoinnissa on ongelmia. Jos keskustelu esim. menee aina riitelyksi, väärinymmärryksiksi, mykkäkouluksi, painostamiseksi..ym. Niin olisi molemmille hyödyllistä saada vähän ymmärrystä siihen, mikä siinä kommunikoinnissa mättää..Ja mikä siinä omassa käytöksessä saa esim. toisen niin kiehumaan tai vetäytymään kuoreensa. Ja sen osaa ehkä kertoa joku asiaan perehtynyt tyyppi.
Lapset tarvitsevat aikuisen saadakseen riitansa sovittua.
Jos tuo mies josta olit erosi jälkeen kiinnostunut aloitti suhteen jonkun kanssa hyvin pian, kun et itse heti erosi jälkeen osannut päättää, että haluatko seurustella niin enpä usko, että se mies siihen uuteenkaan on kovin vahvasti sitoutunut. Jos noin nopeasti vaihtaa kohdetta niin kertoo yleensä miehestä ettei hän edes halua mitään suhdetta eli siinä mielessä näkisin että et tilanteessa mitenkään menisi väliin. Toisaalta, jos mies luovutti niin ehkä hänkin osaa tehdä aloitteen. Ja jos kerran edelleen olette kavereita niin pidättehän te silti toisiinne molemmat yhteyttä eli etteköhän te siinä välisäkin ehdi kuulumisia vaihtaa.
Öö..niin siis tilanne oli se, että en siis itse ole ollut eron jälkeen kiinnostunut kenestäkään miehestä vielä. Vaan siis mies, josta erosin löysi pian meidän eron jälkeen uuden naisen, jota nyt tapailee. Ja minua harmittaa se, että oltiin exän kanssa hyviä ystäviäkin ja nyt exän aika menee tietty siihen naiseen, jota se tapailee. Ja minusta tuntuu, että olen menettänyt hyvän ystävän tässä erossa samalla. Ja miehen yhteydenpito on selvästi vähentynyt enkä itsekään viitsi olla sössimässä toisen tapailuja liian läheisellä yhteydenpidolla..
Ei, juttuseuraa ei minusta irtoa. Jos taas seksiseura tulisi kyseeseen, niin ilman muuta.
No juttele sitten.
Käyttöaste? Etnisyys? Mitat? Jänniksiä? Tatuoituja? Rikosrekisterit? Kuppikoko? Koulutus? Vihertääkö?
Minusta "suhteenne" kuulostaa surkealta. Pyri jatkossa molemminpuoliseen intohimoon.
Täältä taisikin löytyä ensimmäinen, josta hhjjhh:n kuvauksen kaltainen tyyppi.
"näkemään, että on muitakin ihan mukavia ja hyviä miehiä olemassa"
Jopas vitsin murjasit. Nyt olet aivan oikeasss paikassa.
En usko siihen etteikö täältä löytyisi yhtään täysjärkistä ihmistä :D Kukas itse oot?
Moi vaan!
Mullakin tulee välillä vahvana sellainen fiilis että olisipa joku ja pitäisi seurustella. Oon tässä nyt ollut sinkkuna reilun vuoden pitkään kestäneen parisuhteen jäljiltä.
Tuli pari asiaa sun jutusta mieleen. Kaipaatko juuri tätä miestä vai vaan parisuhdetta. Sitä, että olisi joku jota rakastaa ja joka rakastaisi sinua. Ero on aina hankala ja kerroit et olette vielä puheväleissä vaikka yhteydenpito on hieman laantunut. Keskustelitteko erosta kunnolla ja oletteko saaneet sen käsiteltyä vai jäikö siitä jotain hampaankoloon?
"Hankalaa kun repäistään vaan yhtäkkiä yksi todella tärkeä ihminen elämästä pois. "
Toi on kyllä totta. Mut aika, se tekee tehtävänsä. Vaikka kuullostaa kliseiseltä niin usko pois. Mullakin oli eksän kanssa alussa viestittelyä pienissä määrin, mutta nyt ei enää ollenkaan. Enkä sitä kaipaiskaan. En sua neuvo tekemään jotain, tee miten itse parhaakses näät. Muista aina, että kumppaneita aina riittää eikä maailmassa ole sitä yhtä tiettyä. Täällä on meille monia joihin voimme rakastua, missä semmoisen kohtaa on sit toinen kysymys. Ja tosiaan ei kannata katkeroitua vaan luota omaan tekemiseen.
Olisin kyllä halunnut sen miehen kanssa parisuhdetta, ja olin valmis tekemään monenlaisia asioita sen suhteen eteen ja yritin keskustelun kautta jne. löytää ratkaisua niihin tiettyihin asioihin.. mutta ei se sitten auttanut. Kaipaan kyllä sen miehen monia ominaisuuksia, piirteitä, luonnetta, läheisyyttä ym. Mutta samalla tiedän sen, että meidän suhde ei vois tällaisenaan toimia..tiettyjen asioiden pitäisi muuttua itsessä, toisessa tai vähän molemmissa. Ja kaipaan kyllä ihan sitä parisuhdetta itsessäänkin, ja jos ja kun se ei tuon miehen kanssa onnistunut niin jonkun toisen sitten.
Kyllä me keskusteltiin erosta. Tosin tuntuu, että itse oon kaivannut huomattavasti enemmän sitä juttelua kuin mies. Mies kyllä alkaa ihan avoimesti juttelemaan sitten kun minä aloitan keskustelun, mutta harvemmin ottaa itse asioita puheeksi. Välillä meidän keskustelut jäi kesken ja itseä alkoi sitten myöhemmin häiritsemään ne jotku itselle vielä epäselvät ja käsittelemättömät jutut. Meidän keskustelut oli mun mielestä silloinki vielä aika kesken ku mies oli jo alkanut tapailemaan uutta naista.
Jep, saa nähdä miten tuo meidän yhteydenpito. Mut nyt oon itse ainakin nähnyt parhaaksi sen, että keskityn nyt muihin ihmissuhteisiin, ja ehkä se voi olla että myöhemmin kaveruuskin on helpompaa kun pystyy näkemään sen toisen oikeasti ihan vain kaverina.
Se on hyvä, että voit keskittyä muihinkin juttuihin ja ottaa vähän etäisyyttä. Sitten sen näkee miten suhde etenee tämän entisen herran kanssa vai onko enää mitään tarvetta kaveruudelle. Toivottavasti vain ei käy niin, että miehen uusi suhde kariutuu ja ottaa sinut laastarikseen ja roikottaa sinua löysässä hirressä kunnes löytää taas uuden naisen.
Se on yleensäkin perseestä kun jostain jää jotain keskusteltavaa varsinkin parisuhteista. Sitä helposti miettii kaikkia skenarioita mihin ei ole vastausta saanut.
Nyt kun sinulla on kokemusta niin tiedät sitten mitä tarvitset seuraavassa parisuhteessa. Toki jokainen ihminen on yksilö ja hyvä tuuri saa käydä, että saat sitä täydellistä pakettia koskaan, mut hyvän ja sopivan kuitenkin. Ei kannata tyytyä vähempään kuin mitä tähän asti olet kokenut.
Hyvää yötä tältä erää!
No en kyllä suostuisi mihinkään laastarisuhteeseen ellei asiat ois oikeasti muuttunu. Näen, että se mahdollisuus meni jo.
Mullakin tavallaan kesti kauemmin päästä tuosta suhteesta irti kun asioita jäi epäselväksi ja elättelin sitten skenaarioita ja mahdollisuuksia jos asiat toimisivatkin tai jos kokeiltais jotain.. Kun taas mies oli jo täysin luovuttanut. Pitäs oikeasti keskustella nuo asiat aivan halki ettei jää mitään epäselvää. Meillä tuota asioiden käsittelyä vaikeutti myös se, että elettiin etäsuhteessa.
Joo, kyllähän tää opetti paljon seuraavan parisuhteen varalle. Tietää mitkä on niitä tärkeitä asioita, jotka täytyy selvittää toiselta ja joiden ois parempi natsata. Ja ylipäätään tuo keskustelu vaikeistakin asioista on äärimmäisen tärkeää.
Miten muuten itse nyt vuoden jälkeen oot päässy erosta yli?
Hyvää yötä!
Mä olen päässyt erosta yli hyvin. Vaikeinta oli se elämänmuutos pitkän parisuhteen jäljiltä kun vieressä ei enää ollutkaan sitä toista. Varmaan oli tunteet jo sen verran viilentyneet ettei henkilöstä eroaminen tuntunut niin vaikealta kuin voisi kuvitella. Lähinnä se muutos pelotti.
Itse kuitenkin pidän läheisyydestä ja välillä harmittaa kun ei ole ketään, jota voisi koskettaa ja pussata. Muuten tässä sinkkuudessa nyt ei mitään kummalista ole. Asiat hoituvat omalla painollaan.
Hyviä puolia tässäkin on ollu. Kun on saanut miettiä asioita niin on tutustunut itseensä paremmin ja löytänyt niitä juttuja mistä tulee hyvä fiilis. Se myös, että tietää mitä jatkossa kumppanilta haluaa ja millaisen kumppanin haluaa. Voisin sanoa itsetuntemuksen nousseen huimasti vuoden aikana.
Mulla vaikeaa siinä oli se, että olisin halunnut itse jatkaa, mutta mies ei halunnut enää ja oli luovuttanut. Mutta kun emme asuneetkaan yhdessä tai mitään niin ei tullut mitään sellaisia muutoksia, et ois pitäny muuttaa tms. Joten sinänsä tässä vaiheessa vielä aika helppo erota, kun vertaa kymmeniä vuosia naimisissa olleisiin, joilla on yhteistä omaisuutta, talo, lapsia ym.
Tuo läheisyys (sekä fyysisesti että henkisesti) on kyllä sellaista, mitä kaipaa. On vaan jotenkin niin mahtavaa, että toinen välittää niin kokonaisvaltaisesti ja että voi itse antaa itsensä niin kokonaisvaltaisesti toiselle. Tuo ei kyllä meillä enää kaikilta osin toteutunut loppuvaiheessa suhdetta ja oli aika raastavaa kun ei pystynyt esim. suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta. Mun mielestä noihin kosketuksiin ja pusuihin täytyy liittyä se, että mies välittää ja tykkää niin paljon, että haluaa tuollakin tavoin ilmaista sitä välittämistään. Joten en noistakaan minään kliinisenä suorituksena välitä. Kun ne tulee oikealta ihmiseltä, ja niistä välittyy se tunne, mitä toinen tuntee sua kohtaan niin ne on kyllä ihania. Mut läheisyyden puutekin on sellainen asia johon tottuu. Kun on kauan ilman niin unohtaa tai ei osaa edes arvata miten ihanaa se läheisyys oikean ihmisen kanssa voi olla.
Joo olen kyllä itsekin alkanut tosi paljon nyt keskittyä vaan itseeni ja vähän sellainen itsensä kehittäminenkin tässä on projektina. Yritän olla liikaa vatvomatta asioita ja keskittyä siihen omaan hyvinvointiin, ihan perusasioissa riittävistä yöunista aina suht. terveelliseen ruokavalioon, liikuntaan ym. Ja myös siihen henkiseen puoleen ja sosiaalisiin suhteisiin. Tietty ois haaveissa löytää myös se parisuhde, mut näen sen niin, että kaikki tämä mitä nyt teen oman hyvinvointini eteen edesauttaa sen parisuhteenkin löytymistä.
Hyvä et panostat itsees, se kyl näkyy ulospäin kun voi hyvin ja varmasti lisää vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta. Ja hei eiköhän sullekin joku kiva äijä jostain löydy, älä huolehdi =) Vaikutat ainakin ihan fiksulta tapaukselta.
Oot ihan oikeessa tosta läheisyydestä. Mielellään sitä antaa semmoselle kenestä välittää. Se on hienoo kun oot tekemässä jotain ja toinen tulee ja halaa. Kun tietää mistä toinen tykkää nii on kiva tehdä sitten niitä juttuja sille toiselle. Mä oon semmonen ihminen joka näyttää tunteitaan paljon koskettamisen kautta ja tarviin rinnalle samanlaisen naisen tai sellanen joka myös pitää läheisyydestä.
Muista ettei o väärin haikailla toista, mut mieti myös niitä ajatuksia miksei suhde kantanu niin ymmärät ehkä sitä eroa paremmin. Ja aina kannattaa mun mielestä ajatella silleen et parisuhde on kahden ihmisen välinen suhde ja molemista löytyy sitä "vikaa". Ettei vaan katkeroidu ja syyllistä toista. Tietysti jos toinen käy vieraissa niin sillon se voi tuntuu vaikeelta. Mut ihmissuhteet on monimutkasii.
Kuinka monen miehen nussima olet?
Sen takia on hyvä olla nainen kun aina löytää uuden miehen kun edellinen jättää joten yksin ei tarvitse kovin kauaa olla. Sitä on turha surra liikaa jotain miestä kun se ei sinua halunnut niin eteenpäin vaan ja löydät helposti uuden miehen jonka kanssa alkaa alusta.