Olen ollut jo vuosikausia erään ihmisen kaveri ja tajusin vasta nyt, että en ole koskaan edes pitänyt hänestä. Onko teille muille käynyt samoin?
En pidäkään ystävästäni
Saaranelli
23534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jos vasta nyt tajuat sen, niin tuskin olet voinut silloin vuosikausia olla ystävä. Luultavasti olette vain kasvaneet erilleen. Tai hänestä on tullut jokin uusi puoli esiin. Miten asia vasta nyt selvisi?
Se tunne on molemminpuolinen, jos kirjoitat juuri minusta.
Vuosikausia olet vetänyt roolia ja esittänyt ystävää? On siinäkin kaveri. Nyt se sun ystäväsi varmaan katuu, että luotti sinuun ja kertoi kaikenlaista.
Mulla oli ystävä, joka osasi olla miellyttävä ja huumorintajuinen. Mutta valitettavasti hän paljastui itsekkääksi viime kesänä. En ollut nähnyt kyseistä kaveria useampaan kuukauteen ja kun sitten tavattiin, niin tuntui kuin olisin jutellut ihan vieraan ihmisen kanssa. Hän oli muuttunut ulkoisesti ja puhui vain omista asioistaan, mikä oli erittäin ärsyttävää.
En tiedä, onko ystäväni kaivannut minua. Hän ei ole soitellut pitkään aikaan. Se on selkeä viesti siitä, että hän ei pidä minusta, vaikka esittikin pitkään välittävänsä asioistani. En tiedä mikä hänen mielessään muuttui viime kesän aikana. Tuskinpa tämä tilanne enää miksikään muuttuu. Harmittaa vain kun menetin mukavalta vaikuttaneen kaverin. =(
On käynyt, voi käydä ja saa käydä.
Kyllä sen vaistoaa, jos toinen ei pidä. Yhteydenpito vähenee, kuulet ehkä jotain juoruja itsestäsi ja alat epäillä kaverin rehellisyyttä sinua kohtaan. En silti laittaisi välejä poikki, koska mitä vanhemmaksi tulet, niin sen vaikeampi on löytää uusia ystäviä. Jos teillä on jokin yhteinen juttu, niin se yhdistää ja siitä varmasti riittää puhuttavaa jatkossakin. Olen katunut, että mulla on mennyt välit muutamaan todella hyvään ystävään. Itse tein oharit ja en osannut selittää miksi halusin jättää kaverini. Olin silloin nuorempi ja tällä nykyisellä elämänkokemuksellani olisin toiminut eri tavalla. Niitä ystäviä olen kaivannut. Jos tunnet, että kaverisi on kuitenkin hyvä tyyppi, niin älä jätä häntä.
Samat ajatukset on olleet minullakin. Olin olevani hänen BF, olin hänen kanssa samassa työpaikassa, käytiin yhdessä ulkomailla ja hän löysi sit virolaisen miehen. Sen jälkeen ei oo ex-ystävästä kuulunut.
No kuule, en minäkään pidä enää sinusta. Olet minulle ilmaa.
Onko ystäväsi muuttunut viime aikoina? Mitkä asiat teitä yhdistävät ja onko ne sellaisia, että ystävyytenne voisi jatkua edelleenkin?
Vuosikausia olen tuntenut kavereita, joista aion pitää kiinni. Vaikka olisi taukoa yhteydenpidossa, niin en päästä heitä menemään. Ikinä ei ole tullut fiilistä, että en pitäisi heistä. Mitään kautta en ole myöskään saanut kuulla itsestäni pahaa sanaa. Jos minulla olisi noin selkään puukottava kaveri, niin sanoisin hänelle, että saa mennä. En kaipaa elämääni kieroja, itsekeskeisiä ja tunnekylmiä ystäviä. Heille varmaan on omat piirinsä, liittyköön niihin. Kaverisuhteet perustuu kemiaan. Jos teillä ei ajatukset kohtaa eikä ole mitään muutakaan yhteistä, niin miksi jatkaa sellaista kaverisuhdetta enää kauempaa?
Kaikkia ei voi miellyttää, eikä todellakaan pidä. Niin se vaan on, että kaverinsa saa valita aivan itse.
Olen ollut vuosikausia naimisissa ja olen viimeaikoina huomannut saman asian vaimostani..
On käynyt, usein on. Ei kukaan mikään selvänäkijä ole,et tuntis kaverin heti ja kumpikin pysyisi muuttumattomana. Jonku kanssa voi olla tekosissa pitkän aikaa,ja sitten tulee jotain ihmisessä vastaan, joka herättääkin tajuamaan millainen ihminen oikeasti onkaan.Etteivät arvot olekkaan yhtään samat.Joku voi yhtä hyvin tajuta saman musta. Ihmiset kasvaakin, muuttuvat ja mielipiteet ja harrastukset ja kiinnostukset voikin olla ihan erilaiset vuosien jälkeen jonkun sellaisen kanssa, joka on hirmu läheinen ollut joskus.olipa puoliso tai kamu.Ei siinä ole mitään outoa ja tuomittavaa et ihmiset elämässä vaihtuu.
Toivon kovasti, ettet puhu minusta. :(
Vielä voit ottaa yhteyttä minuun, jos olet P:llä alkavasta kaupungista ja nimesi alkaa N:llä. En ole unohtanut sinua. Laita viestiä niin puhutaan asiat selviksi. Anteeksi, kun otin etäisyyttä sinuun. Siihen ei liity mitään draamaa ja se ei ollut sinun syysi. Jos et muista numeroani, kysy yhteiseltä tutulta. Numero ei ole muuttunut.
En ole N. P:stä. :)
Sain tietää, että joudun (syistä joille en voi mitään) olemaan tulevaisuudessa enemmän tekemisissä kaverini kanssa ja yllättäen pelkkä ajatus tuntui ikävältä. Silloin tajusin, että en pidä hänestä.
Jälkeenpäin ajatellen ystävyytemme on perustunut siihen, että minulla on ollut erittäin pahoja ongelmia ja olen tarvinnut jonkun jonka kanssa puhua niistä. Keskusteluista ei ole ollut apua, koska ystäväni ei ole ymmärtänyt minua lainkaan, mutta olen silti jatkanut keskustelemista vuodesta toiseen, koska on ollut niin suuri tarve puhua, ja koska olen toivonut, että hän joskus vielä ymmärtäisi. Nyt kun ongelmani ovat ratkenneet, ei ole enää tarvetta puhua niistä hänelle.
Miksen tajunnut heti alussa, että en pidä hänestä? Kai siksi, että en pohtinut asiaa. Tutustuimme työn kautta, hän vaikutti mukavalta ja aloimme tavata työn ulkopuolella. Ei tullut koskaan mieleenkään ajatella, että en pitäisi hänestä. Olen myös ollut omien ongelmieni takia niin ahdistunut, että niissä on ollut riittävästi mietittävää.
Mielestäni sinun toimintasi kuulostaa aika itsekeskeiseltä ja hyväksikäytöltä. Olet vain jatkanut ongelmiesi pälpätystä ystävällesi, vaikka olet ajatellut, että ei hänestä ole liiemmin ollut hyötyä neuvonantajana. Eli olet pitänyt häntä vähän niin kuin roskasäkkinä. Ei edes väliä kuka ongelmiasi on kuunnellut kunhan olet päässyt puhumaan niistä. Ja nyt, kun ongelmasi ovat ratkeneet niin, et tarvitse enää häntä. Ei "ystäväsikään" varmasti lämmöllä ajattele sinua tuollaisen käytöksen jälkeen. Mutta hyvä sentään, että olet nyt tajunnut asian.
Ajoittain kyllä yritinkin olla puhumatta ongelmistani tälle kaverille ja puhua hänen kanssaan vain muista asioista, mutta sekään ei onnistunut, koska sitten hän itse otti ne ongelmat puheeksi... Hyväksikäyttö on minusta ihan väärä sana, koska en hyötynyt keskusteluista mitenkään. En tiedä miksi ihmisellä on pakottava halu puhua jollekin, vaikka tietäisi että se vain lisää kärsimystä.
Pakko vielä kommentoida, koska kuulostaa niin tutulle. Jos ystäväsi on ottanut ongelmasi puheeksi niin tuskin hän on kuitenkaan tarkoittanut, että haluaisi niistä jatkuvasti vuodesta toiseen kuulla. Eri asia tiedustella, vaikka mieshuolista ja kuunnella hetken, kuin se että kukaan haluaisi kuunnella 24/7 toisen ongelmia. Et "hyötynyt" keskusteluista mutta kuitenkin sulla oli tarve puhua. Olet silloin vienyt "ystäväsi" aikaa ja energiaa.
No, minusta on ihan normaalia että ongelmista keskustellaan ystävien kanssa. Kaikkihan niin tekevät ja minäkin kuuntelen muiden huolia. Ei kukaan tietenkään kuuntele toista 24/7, mutta kyllä kavereille jotain on puhuttava silloin kun nähdään.
Ärsyttävintä ja kummallisinta keskusteluissamme oli, että ne toistuivat melkein sanasta sanaan samanlaisina. Ystäväni kyseli lähes joka kerta samoja kysymyksiä, joihin olin jo moneen kertaan vastannut. Hän oli hirveän kiinnostunut, mutta vastaukseni eivät jääneet hänen mieleensä. Hänellä oli tapana sanoa, että en ollut niitä asioita hänelle koskaan selittänyt.
On jos on pettynyt tai petetty luottamus, ei viitsitty käydä, elettykin kulissiperhettä, pettänyt puolisoaan, juorunnut kaiken tai kuvitellut olevansa parempi esimerkiksi
Mulle käy samoin, aina. Uusi tuttavuus, pari-kolme kk tutustumista ja... ja voi vi**u etten muuta halua kuin hänestä eroon, kuka vuorollaan onkaan :) En välittäisi enää edes tutustua keneenkään. Muita kuin perusepävarmoja pintapaskaidiootteja niin ääriharvassa.
Vuosien mittaan ihmiset muuttuvat, se vain on luonnollista ja täysin hyväksyttävää.
Kokemusten kautta mielipiteet muovautuvat erilaisiksi, se tekeekin meistä kiinnostavia ja uniikkeja.
Kun huomaa että kiinnostukset ja mielipiteet ovat aivan eri tasolla ja ei mistään enää loydy sitä yhteistä, aiemmin sitovaa, lankaa, on vain luonnollista että alkaa etsiä uusia ystäviä joilla on samantyyliset ideat ja mielenkiinnot!
Se ei suinkaan tarkoita että entisistä ystävistä tulee vihamiehiä, EI suinkaan!
He vain pikkuhiljaa automaattisesti jäävät taustalle, loytävät omat uudet ystävät.