Ainakin silloin kun siitä ei vielä ole tullut korvaamatonta vahinkoa toisille ihmisille.
Olen tuhonnut viinalla elämäni, mutta terveyden romahtaminen on ollut syynä ottoputkien lyhentämisiin.
En koskaa edes halua tulla täysin raittiiksi, mutta täyspakko on ollut pitää nenänvalkaisuviikkojakin välillä.
Lääkekasvilla sain aikaa ajatella ja olla ajautumatta yhteiskunnan tukiverkkoon viinan takia.
Olen tuhonnut viinalla elämäni, mutta terveyden romahtaminen on ollut syynä ottoputkien lyhentämisiin.
En koskaa edes halua tulla täysin raittiiksi, mutta täyspakko on ollut pitää nenänvalkaisuviikkojakin välillä.
Lääkekasvilla sain aikaa ajatella ja olla ajautumatta yhteiskunnan tukiverkkoon viinan takia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Painiskelin ihan samassa ongelmassa kuin, rampa mustajoutsen kirjoitti. Viikonloput meni viinaa litkien. Maanantait rokulipäiviksi ja muka loivennukseksi. Aluksi tiistaisin kykenin työpaikalle. Morkkis, pelkotilat, vapina, univaje yms. Pitkään pomoni katseli sitä ennenkuin tuli vaihtoehto työterveyslääkäriltä. Hoitoon kuukaudeksi tai lopputili. Haistatin v***t koko paikalle ja viinakaupan kautta kotiin. Siitä viikon putki ja viikko toipumiseen. Putket venähtivät sitten pariin viikkon. Lopulta jäi laskut rästiin, luottotiedot meni. Pankki eväsi luotollisen tilini jne. Päivärahapäivänä viinaa kassikaupalla, syöntikin jäi miten sattui olemaan rahaa tai muisti edes ostaa syötävää.
Perhe oli jo ennen koko juomisen alkamista mennyt. Enkä edes pitänyt lapsiini yhteyttä. Hälläväliä meinigillä jatkui ja jatkui. Kaikki rahanarvoinen oli jo hiljalleen juotu. Lopulta sukulaiset hoitivat minut katkolle. Siellä viikon vahvassa lääkityksessä ja lääkärin tyly diaknoosi oli. Jos jatkat vielä tähän tyyliin ei elinaika odotus ole kuin vuosi pari. Maksa jo lähes kirroosissa, haima myös sökö, pikkuaivot kutistuneet yms...
Jatkuva aliravitsemus. Mielentila täydessä masennuksessa. Onneksi asunto oli vielä ja sähköt.
Paikalliselta A-Klinikalta tuli henkilö, jonka kanssa käytiin pitkiä keskusteluja. Onnekseni sain maksusitoumuksen kahden kuukauden kuntoutumisjaksolle, kivaan yksityiseen hoitopaikkaan.
Alku oli tosi hankalaa. Jatkuva viinanhimo, mietin useasti lähteä jo juomaan. Asiantuntevien hoitajien avulla sain kuitenkin keskustella yötkin läpi ja minua kohdeltiin ihmisenä, jolla on hoidettavissa oleva ongelma. Parin viikon jälkeen voitiin aloittaa Antabuskuurikin. Masennuslääkitys ja unilääkitys, sekä rauhoittavat auttoivat
jaksamaan vielä uskomaan itseeni, mahdollisuuteeni vielä ns. normaaliin elämään. Mutta ehdottomasti ilman viinaa.
Fyysinen ja henkinen kunto alkoi hiljalleen parantua. Ajatus täysraittiudesta tuntui ahdistavalta, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Pakko oli vaan sisäistää ajatus ja ajatella eteenpäin. Sosiaalitoimisto myös tuli apuun, pakollisten raha-asioiden hoitoon.
Ensimmäisen kuukauden jälkeen pääsin kotilomalle ja siellä vasta todellisuus iski, kuin salama. Asunto oli juoppokämppä, jota siivosin ja purin hetkellisen ahdistuksen toimintaan koko viikonlopun. Todellisuus oli ollut alkoholin nousuhumalan fantasiaa. Tällöin todellakin tajusin että alkoholismi on sairaus, josta voi parantua kokonaan jos vaan potilaalla on motivaatiota.
Ei uskonto tai mikään ulkopuolinen voima 'naps' paranna. Vaan halu tervehtyä. Muuttaa totaalisesti tapaa ajatella maailmaa. Palattuani kuntoutuspaikkaan itkien kerroin kokemuksetani, kokeneeni jotain hirvittävän kuvottavaa ja samalla iloa olla hengissä vielä. Päästyäni kuntoutuksesta jatkoin yhä A-Klinikalla ja myös mielenterveys puolella käyntejä. Opin ajattelemaan, etten saa mennyttä takaisin vaan rakentaa koko elämää uudelta pohjalta. Tervehtymisen hintana oli PAKKO katkaista suhteet entiseen ryyppyporukkaan. Hakea harrastusten avulla täytettä siihen aukkoon jonka juominen täytti.
Onnikin oli matkassa ja sain alani työtä, toki osa-aikaisena mutta kuitenkin se toi siihen sosiaaliseen ympäristöön täytettä. Hoidossa opetettiin että repsahtaminen parin kolmen vuoden jälkeen on suurimmillaan. Mutta jatkan yhä Antabus ja mieliala lääkitystä. Mitään Kolmiolääkkeitä ei minulle A-Klinikan lääkäri määrää. Nimittäin ne hyvin helposti korvaa alkoholin tuoman euforian.
Nyt kolmen vuoden raittinaolon jälkeen on jonkinlainen välitilintarkastus. Fyysiset alkoholisairaudet on parantuneet, psyykkinen puolikin hyvällätavalla toipunut.
Kävelen yhä heikoilla jäillä, mutta kaikki motivaatio raittiinaoloon on kunnossa.
Talous on jo parempi sekä suhteet läheisiin korjaantuneet. Tunnen jopa iloa ja suruakin terveellä tavalla. Vielä elämällä on paljon annettavaa, niin hyvää kuin huonoakin.
Vaikka tarinani kuulostaa joltain koulukirja esimerkkinä. En enää välitä mitä muut on minusta mieltä, vaan aion elää itseäni varten. Lähipiirini tietää ja ymmärtää tilani.
Tukea saan A-Klinikalta ja Mielenterveyspuolelta. Toisille uskonto tai AA kerho on hyvä asia. Mutta iselleni harrastus ja työ auttaa jaksamaan eteenpäin. Vaikeita hetkiä on ollut. Entisen kaveripiirini kuolemaa tai vaikeaa sairastumista. Omien vanhempieni poismeno on myös raskasta, mutta kuuluu tähän elämänkaareen.
Toivottavasti joku saa tästä kertomuksesta edes pientä lohtua tai kipinän päästä viinasta tai muista päihteistä. Muuta neuvoa en voi antaa kuin ole itsekäs itsellesi
päihteiden suhteen. Apua saa jos todella haluaa parantua tai muuttaa kurssia toiseen suuntaan. Moni voi onnistua tai voittaa lotosta täyspotin. - TIMO-