Viime viikonloppuna olin viettämässä ns.tyttöjen iltaa ulkona kavreini kanssa. Satuimme tapaamaan erään miespuolisen ystäväni. Tanssimme kaikki yhdessä ja hauskaa oli, kunnes tuli kotiin lähdön aika.
Asumme tämän miehen kanssa samalla suunnalla ja olemme monet kerrat kävelleet yhdessä. Minä asun avoliitossa, hän on kihloissa ja myös tuleva isä. Yhtäkkiä hieman sivummalla hän kävi minuun kiinni ja yritti laittaa kätensä housuihini. Sain itseni irti mutta hän otti uudestaan kiinni, avasi housunsa ja laittoi käteni haaroihinsa ja sanoi, että tämän minä saan hänelle aikaan. Hän yritti avata myös minun housujani mutta ei onnistunut. Viimein tilanne laukesi kun joku auto tuli aika lähelle. Kävelin kotiin.
Viime yönä kerroin asiasta miehelleni ja katkaisin samalla välini tähän ns.ystävääni. Mieheni luonnollisesti otti asian pahasti ja meillä ei muutenkaan ole nyt mennyt kamalan hyvin.
Minulla on paha olla ja aivan saastainen olo.
Onko joku kokenut samaa, että voisi antaa ohjeita miten tästä pääsee yli?
Asumme tämän miehen kanssa samalla suunnalla ja olemme monet kerrat kävelleet yhdessä. Minä asun avoliitossa, hän on kihloissa ja myös tuleva isä. Yhtäkkiä hieman sivummalla hän kävi minuun kiinni ja yritti laittaa kätensä housuihini. Sain itseni irti mutta hän otti uudestaan kiinni, avasi housunsa ja laittoi käteni haaroihinsa ja sanoi, että tämän minä saan hänelle aikaan. Hän yritti avata myös minun housujani mutta ei onnistunut. Viimein tilanne laukesi kun joku auto tuli aika lähelle. Kävelin kotiin.
Viime yönä kerroin asiasta miehelleni ja katkaisin samalla välini tähän ns.ystävääni. Mieheni luonnollisesti otti asian pahasti ja meillä ei muutenkaan ole nyt mennyt kamalan hyvin.
Minulla on paha olla ja aivan saastainen olo.
Onko joku kokenut samaa, että voisi antaa ohjeita miten tästä pääsee yli?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miksikä se sinun mies otti nokkiinsa, ethän sinä ollut tehnyt mitään pahaa, vaan se toinen. Ja pitäisi varmaan miettiä mitä kertoo vois jättää vaikka likaiset yksityiskohdat pois.
Mutta sitä en käsitä mistä se miehesi suuttui koska sinähän olit tehnyt sille lähentelijälle selväksi että et halua sitä nyt etkä koskaan. Yritä vain unohtaa koko juttu.
Ei minun mieheni minulle siitä suuttunut vaan sille toiselle miehelle. Me ei oikeastaan mieheni kanssa puhuta nyt koko asiasta, koska sen on parempi antaa olla. Minua vaan painaa se juttu ja tuntuu tosi pahalta.
Mitään muuta en oikeastaan ajattelekaan.. millä ihmeellä sen unohtaa? Kun asutaan vielä ihan lähekkäin tämän lähentelijän kanssa. Ja hänen raskaana oleva naisensa on minun kaverini myös. Aivan tautinen olo...
Näin on.
Mikä mies se tuollaisesta naiselleen kiukuttelee, kun kerran teit selväksi, ettet halunnut...
Olisi kunnon mies ja menisi vetämään tuota ystäsi sekopäistä miestä turpaan.
Niin minä ainakin tekisin.
on mielestäni raiskausyritys, mitä olisi tapahtunut jos auto ei olisikaan ajanut läheltä vaan mies olisi saanut rauhassa jatkaa puuhiaan???
Vittu mikä ystävä!?
Oma miehesi reagoi minusta aika kummallisesti jos hän välittää sinusta hän olisi sinun puolellasi!
Vai reagoi oudosti. Siinä olis moni kaveri jo nyrkkien kanssa heilumassa... Ja kohteena siis se lähentelijä.
sitä tarkoitinkin että jos mies vihoittelee nyt tälle naiselle joka on mielestäni syytön koko hommaan...
... raiskausyritys tai ainakin seksuaalista ahdistelua. Älä siis syytä itseäsi, olethan selkeästi uhri.
Jäin miettimään, että eikö tuon raskaana olevan naisen tulisi tietää asiasta myös? Ikävä kyllä kertominen voi olla vaikeaa ja rikkoa välejä monin tavoin. Mut uskon siihen et totuuden on paras tulla ilmi.
Pelottaa ajatella, että jos tuo kyseinen mies kohtelee "ystäviään" noin, niin mitenkähän muita, vieraita naisia? Potentiaalinen raiskaaja?
Oon kyllä sitä mieltä, ettei sun kannattais ottaa asiasta stressiä, yritä unohtaa... paitsi jos päätätte kertoa myös tuolle petetylle naiselle. Ehkä sä saisit mielenrauhan, kun asia selvitettäisiin lopullisesti?
Voimia sulle.
...siitä tälle raskaana olevalle kaverilleni jos ei tämä mies itse kerro. Mä olen sitä paljon jo kerennyt miettiä ja mitä enemmän mietin, sitä varmemmin olen sitä mieltä, että hänen kuuluu tietää millainen mies hänellä on.
Oma mieheni on tuntunut jotenkin läheisemmältä minulle nyt kun pari päivää on kulunut tapahtuneesta, ja se tuntuu hyvälle.
Tällä "hullulla" on minusta joku pakkomielle, koska hän sanoi minulle r akastavansa minua eikä omaa naistansa. Ja senkin takia minun pitää tälle kaverilleni kertoa. Ainakin omasta mielestäni.
Itse en saa juurikaan nukuttua enkä syötyä ja mikään muu ei mielessä pyöri..olen pessyt itseäni monet kerrat kai toivoen, että tämä olo menisi jo pois...
Toi mitä tapahtui, niin sanotun kaveris ja sun välillä on kaikki hänen tekoaan ja älä sä syyllistä itseesi.
Jarruta nyt kuitenkin vähän mielihaluasi kertoa tälle raskaana olevalle naiselle asiasta ja tässä olen täysin hänen puolellaan. Ajatteleppa asiaa näin: Hän on raskaana kyseiselle miehelle ja varmaan vielä rakastaakin häntä. Kertomalla asiasta voit tuhota kaiken mitä hänellä on ja viedä syntymättömältä lapselta isän.
Vaikka mies käyttäytyi inhottavasti sinua kohtaan, saattoi hän saada kuitenkin hyvän opetuksen siitä, että kavereita kohtaan ei noin käyttäydytä, koska laitoit heti välit poikki. Toisekseen mitään raiskausta tai pettämistä ei varsinaisesti tapahtunut, koska sinä et halunnut. Toivotaan että se ääliö oppi läksynsä.
Sitten on vielä se pointti, että tämä nainen saatta olla uskomatta sinua tai kääntää sulle selkänsä ja syyttääkin sinua koko tapahtumasta, jos kerrot hänelle. Tämä siis sillä todennäköisyydellä, että hän rakastaa tätä miestä ja vielä luottaakin häneen.
Sinä tunnet kuitenkin yksityiskohdat ja ihmiset paremmin, joten teet myös päätöksesi. Mieti kuitenkin tarkkaan tapahtunutta ja sitä, mitä sun kertomisesi voi aiheuttaa. Yleensähän sanotaan, että aika parantaa, joten anna vähän ajan kulua ja asioiden selkeytyä, äläkä lähde soitellen sotaan.
Mukavaa jatkoa sulle oman rakkaasi kanssa!
...kertoa itse tälle naiselle vaan tämä mies kertoi ja yllätys yllätys, käänsi asiat minun syykseni! Kaverini (tämä nainen) kävi juuri äsken oveni takana ja halusi minun kertovan oman versioni tapahtuneesta ja niin minä myös tein. Hän ei nyt tiedä ketä uskoisi, mutta ei minulle huutanut ja on ottanut kihlasormuksen pois sormestaan.
On vaan uskomatonta kuulla, että asiat ovatkin minun syyni ja että vielä tämä mies on kehdannut niin sanoa!! Ja se ei todellakaan auttanut tähän minun pahaan olooni millään tavalla.
Nyt tuntuu, että minussa on joku vika kun tollainenkin asia saadaan minun syykseni. Ja minä höperö kun luulin, että minua kohtaan tehtiin tässä väärin...ei kai sitten, en tiedä enää..
Miespuolisen ystäväsi puheet ja teot osoittavat suurta pelkuruutta ja raukkamaisuutta. Tottakai hän yrittää vääntää sen sinun tai ihan kenen vaan harteille. ONhan hänellä paljon pelissä, tuleva lapsi ja kihlattu. Hän on ahdistunut ja peloissaan, yrittää luikerrella tilanteesta.
Ole itse rehellinen ja anna heidän sotia omat sotansa. Keskity omaan rakkaaseesi ja unohtakaa toisten ihmis-suhteet, omanne on etusijalla.
eli äijä halus olla sua nopeempi ja kääntää asiat edukseen. "En minä oo mitään tehnyt, vaan se nainen". Poeka, mikä poeka näkyy se äijä olevan ja eipä näin ollen taida siitä isäksi lapselle olla.
Tämä naiskaverisi on syystäkin nyt ymmällään, kun haluis tietty rakastettuaan uskoo, mutta sinun kertomuksesi antaa sen epäilyksen siemenen, että asiat eivät olekaan niin, kun äijänsä kertoo.
Ymmärrän kyllä, että susta tuntuu ehkä vieläkin pahemmalle nyt, mutta PAINA se nyt päähäsi, että vika ei ollut sinussa. Äijä joka käyttäytyy tuollai kaveriaan kohtaan ja sitten vielä valehtelee tapahtuneesta raskaana olevalle kihlatulleen, ei ole sen arvoinen, että sen kaveruussuhteen perään kannattaa pätkääkään surra.
Älä käyttäydy kuin olisit mitenkään syyllinen, vaan nokka pystyyn ja arvosta itseäsi. Kyllä se pahaolo siitä ajan mittaan helpottaa! Mukaavaa kevään odotusta sulle Mirella!
Kumpa kaikki naiset olisivatkin yhtä rehellisiä kuin sinä! Ole ylpeä kunniastasi ja syytä olisi olla miehesikin.
Moni nykynainen olisi ollut jo tavara esillä.. Ainakin niin ymmärtää kun näitä paltoja vähän lukaisee. Ei tarvitse olla kummoinen fakiiri, että voi todeta "pettämisen" olevan melkein muoti-ilmiö, säälittävää!
Ole ylpeä rehellisyydestäsi, tsemiä!
Kuulostaa siltä ettei sussa oo mitään vikaa vaan ton kaverin päässä on. Tietenkin jos sä olit antanut hänen odottaa tekemmisilläsi jotain muutakin niin hänhän sitä sit varmaankin yritti vaikkei se olekkaan hänen avopuolisoaankaan kohtaan oikein.
Jos sun miehes siitä suuttuu että joku toinen mies susta kiinnostuu niin lopeta ihmeessä suhde sellasen kanssa. Tulee varmasti vaikeuksia myöhemmin kun mustasukkaisuus vaan lisääntyy.
Olis nyt luullut olevan ees hikukan tyytyväinen kun kerran hänen vaimostaan on muutkin miehet kiinnostuneet ja on sellasen vaimon itselleen saanut.
...kun on pakko.
Kiitos teille kaikille kannustavista kannanotoista, ette uskokaan miten hyvälle tuntuu saada jotain rohkaisua.
Minulla kun on muutenkin ollut helvetillinen vuosi takana. Ja se tuntuu auttavan kun asioista voi kertoa ihan vaikka näin tuntemattomille ihmisille, saapahan ainakin puolueetonta palautetta.
Kertoisin vielä hieman itsestäni.. noin vuosi sitten tein päätöksen erota silloisesta aviomiehestäni. Rakkautta ei enää juurikaan ollut hänen jatkuvan alkoholin käyttönsä ja siitä seuranneiden haukkumisen ja joskus lyömisenkin takia. Siihen oli vaan jämähtänyt ja ehkä uskoi miehen vielä muuttuvan..mutta eipä muuttunut. Hetken elin ilman omaa kotia ja asuin kaverin nurkissa. Tuli aika kun silloisesta minulle erittäin tärkeästä tukijasta tulikin minulle vielä tärkeämpi. Olin taas onnellinen ja ihmeissäni kaikesta huomiosta mitä sain. Minulle oli lääkäri sanonut, etten tulisi ikinä saamaan lapsia synnynnäisen kohdun epämuodostuman takia. Mutta kappas, yllättäen raskaustesti olikin positiivinen ja minä onnesta solmussa. Viidennellä kuulla jouduin kuitenkin tekemään abortin synnyttämällä, koska lapseni napanuora meni poikki. Ja se oli suhteellemme todella kova pala.
Nyt sitten olimme pikkuhiljaa saaneet rakannettua elämän taas kasaan ja sitten tuli tämä mistä täällä jo kerroin.
Välillä on tuntunut, etten enää jaksa, mutta haluan silti uskoa, että joskus on minun onneni vuoro.
Vielä kerran, kiitos kaikille, olette olleet kultaisia ja olen innolla odottanut mitä minulle vastataan. En edes uskonut kenenkään kiinnostuvan.
Jos te miehenne kans ootte noista jutuista selvinny niin teillä on varmaan suhde hyvällä mallilla eikä pikkujutut jatkossa heiluttele. Eli kyllä niitä onnenhetkiäki on varmasti luvassa...
Mielestäni miehesi reagoinnissa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Hän ei ehkä pysty puhumaan miten paljon v-tuttaa ettei hän pystynyt olemaan "sankarisi", joka pelastaa sinut kaikelta pahalta.
Toisaalta hän on ehkä pitänyt sinua omanaan, itsestäänselvyytenä (en tarkoita pahalla!) joten tieto toisen miehen kiihottumisesta sinusta, on voinut horjuttaa hänen maailmaansa; sinä oletkin vetävä nainen, jolla olisi muitakin ottajia. En tarkoita, että hän on joku tunnevammainen naistenalistaja, vaan viittaan aivan normaaliin tilanteeseen, joka tulee vastaan jokaisessa suhteessa ennemmin tai myöhemmin.
Hyvää jatkoa!