Haluaisin kuulla onnellisia päätöksiä eroille. Oletteko palanneet yhteen, vaikka olisitte muuttaneet erilleen, laittaneet kaikki tarvittavat paperit vireille. Kuinka teillä menee nyt?
to be or not to be?
Onneton
71475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muutimme erilleen, jaoimme kaikki tavarat yms... se oli raskasta aikaa, vaikka päätös oli periaatteessa yhteinen. Päätimme kuitenkin olla ystäviä. Aluksi se oli hankalaa, mutta puolen vuoden jälkeen olimme parhaat kaverit. Minä tapailin toista miestä, hänellä ei ollut ainakaan minun tietojeni mukaan muita naisia. Palasimme yhteen noin vuoden jälkeen. Muutin hänen luokseen vajaa vuosi tämän jälkeen ja nyt kaikki on taas loistavasti. Olemme 1/2 vuoden ikäisen pojan onnelliset vanhemmat. Elämä hymyilee!!!
Kumpa voisin saada yhtä onnellisen päätöksen meidän tarinalle....Olitteko/oletteko te naimisissa?Miten itse selvisit suru-ajasta?Tai miten pystyit ottamaan niin lungisti? milloin Sinusta alkoi tuntua, että palaatte yhteen ja kumpi teki aloitteen vai tiesitkö koko ajan, että palaatte yhteen?Minulla sydäntä särkee, mutta olen päättänyt ottaa päivän kerrallaan ja yrittää tehdä itselleni hyvän olon. Todella vaikeaa-tekisi mieli kuulla toisesta joka päivä!Onko jotain neuvoja, miten siitä selviää?Toinen ei halua pitää tällä hetkellä mitään yhteyttä (muuttui yhtäkkiä). Minä en ole kuitenkaan toivoani vielä hukannut, sillä positiivisista keskusteluista ei ole vielä montaa viikkoa....
Emme olleet naimisissa, mutta häitä kyllä suunniteltiin. Häät ovat ensi kesänä. Valitettavasti en osaa sanoa, miten selvisin suruajasta. Se oli hyvin raskasta, mutta ei siihen tainnut auttaa muu kuin aika, ystävät ja uusien juttujen tekeminen. Älä jää kotiin murehtimaan. Muistan, että minä halusin vain hautautua peiton alle. Ei tehnyt mieli lähteä minnekään. Mutta pikkuhiljaa juuri näistä uusista harrastuksista ja kavereiden seurasta sain voimaa jatkaa eteenpäin. Minua myös auttoi se, että olimme ystäviä. Ja tietenkin se, että hänellä ei ollut ketään muuta.
En koskaan voinut olla täysin varma, että palaisimme yhteen. Toivoin sitä kuitenkin koko ajan. Minä tein aloitteen vajaan vuoden jälkeen, mutta hän ei heti tiennyt, mitä haluaa.
Muistan, että omakaan mieheni ei tuolloin aluksi halunnut pitää mitään yhteyttä. Annoin hänelle omaa rauhaa ehkä noin kuukaudeksi, jonka jälkeen soitin ja hain loput tavarani. Tuolloin juttelimme ihan rauhallisesti, vaihdoimme kuulumisia ja sovimme, että tulemme pitämään yhteyttä. Soitin hänelle pari-kolme viikkoa tämän jälkeen ja vähitellen aloimme tapaamaan säännöllisemmin ja meistä tuli erittäin hyvät ystävät. En kuitenkaan koskaan halunnut ajatella, että hän olisi ainut mies minulle maan päällä. Tapailin muita ja myös se selkeytti ajatuksiani.
Anna ajan nyt vain kulua. Kukaan ei voi sanoa, palaatteko yhteen vai ette. Mutta varmaa on ainakin se, että olosi paranee pikkuhiljaa.
Mikä on muuten syy eroonne?
Kiitos kun kerroit oman tarinasi. Se antoi jo toivoa.... Mutta mieheni ilmoitti juuri, että kaikki on loppu. Hän sanoo, että syy on ainoastaan minussa; minun käytöksessäni. Tosiasia onkin, että vasta nyt vähitellen eron jälkeen alan tuntea itseni omaksi itsekseni. En osannut arvostaa mitä minulla oli, kun viimeisen vuoden aikana tapahtui niin paljon kaikkea...olin aivan lukossa:äreä, surullinen ja valitin vain kaikesta.
En voi enää roikkua hänessä kiinni, kun hän ei minua halua. Voin vain oppia tästä ja varmasti arvostan uutta rakkautta, jos sellainen tielleni vielä osuu. Toisaalta tällä hetkellä on hyvin hyvin vaikea uskoa, että pystyy enää kehenkään luottamaan ja rakastumaan. Toisaalta, kun nyt tiedän, että juttumme oli loppu, niin en ole sydänsuruissa hänen peräänsä ja ehkä pystyn vielä aloittamaan alusta!Kiitos Sinulle.
Kun luin tämän otsikon alla olevat viestit kyyneleet nousivat silmiini koska olen itse samassa tilanteessa poikaystäväni kanssa.Rakstan häntä suuresti ja olen omalla käytökselläni ajanut hänet toisen naisen syliin.Hän sanoo välittävänsä minusta ja ikävöivänsä minua.Mutta ei ole varma voiko hän olla kanssani.Tästä on kulunut nyt 4 viikkoa ja näin hänet pikaisesti jolloin hän yllättäen suuteli minua aika intohimoisesti... toivon että palaisimme yhteen koska meillä oli paljon myös hyviä hetkiä,mutta nyt hän on niin "lukossa" että ei tiedä mitä tekisi.
Tsemppiä sinulle kohtalotoverini!!!
Ihanaa kuulla! Onnea teille! Kiitos, että jaoit muille ihanan tarinasi!
Kuulostat tosi vahvalta naiselta. on totta varmaan, ettei kukaan voi tietää että mennäänkö uudelleen yhteen vai ei. Oliko sinulla kuitenkin tunne, että tämä ko mies oon sinulle se oikea elämänkumppani? Minkä takia erositte, tuntuiko ero silloin lopulliselta? Olen itse eronnut seurustelusuhteesta, rakastan miestä mutta hän ei halua enää olla edes yhteydessä. En voi muuta kuin hyväksyä. Eikä kukaan voi tietää miten tulee tapahtumaan. Haluaisin kysyä sinulta, että tuntuiko teidän uudelleen yhteen menonne todennäköiseltä. Se mitä ihmiset jossain elämäntilanteessaan sanovat, se ei koskaan ole lopullista. Minun kaverini on sanonut, että hän ei halua enää mennä yhteen, nyt eikä myöhemmin. Sanoiko oma kaverisi lopulliselta kuulostavia tuomioita? Ymmärrän, en aio jäädä suremaan tätä miestä, jos on mennäkseen niin menköön sitten. Itse saa tulla perääni JOS on tullakseen, JOS enää myöhemmin häntä haluan. Mutta lähinnä haluaisin tietää, että voiko tilanne tuntua lopulliselta ja kuitenkin sitten aikaa myöten tapahtuu muutos ja ihmiset menevät yhteen kaikista "epätodennäköisyyksistä" huolimatta. Ei tarvitse vastata, mutta kysyn silti. Mitkä olivat ne syyt että erositte ja että miehesi ei halunnut jatkaa kanssasi?