Olemme suomalainen mies ja nainen ja elämme parisuhteessa mutta meillä on omat asunnot. Kumppanillani on sydänystävä ja samalla työtoveri ulkomailta. Tapaavat toisiaan matkoilla ja täällä kotimaassa hän on käynyt kumppanin luona vierailuilla. Sydänystävällä on vaimo ja lapsia kotimaassaan. Olen ymmärtänyt että hänen kumppaninsa ei ole tietoinen tästä ystävyydestä eikä tapailuista. Kumppanini ei tietääkseni ole käynyt ystävänsä kotona vierailulla. Minkälaisia ajatuksia tällainen teissä herättää? Itse en erityisemmin pidä tällaisesta tosin ei kai ketään voi kahlita tms. Tuntuu vain että nämä kaksi eivät ajattele toisen ihmisen tunteita. Olenko mielestänne ahdasmielinen jos koen epävarmuutta suhteessani?
Sydänystävä ulkomailta
abc62
854
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis naisystävälläsi on miespuolinen sydänystävä ja työkaveri ulkomailta. Naisystäväsi tapaa tätä miestä työmatkoilla ja mies on käynyt naisystäväsi luona vierailulla ollessaan Suomessa?
Jos he ovat olleet sydänystäviä ja työkavereita jo ennen kuin aloitte seurustella, niin en näkisi yhtään mitään syytä huoleen. Eri asia, jos mies olisi ilmestynyt yhtäkkiä kuvioihin ja saanut "sydänystävän" paikan. Ehkä voit ehdottaa, että kun ko. mies on seuraavan kerran Suomessa niin sinäkin haluaisit tutustua häneen, jos sinun on sen jälkeen helpompi hyväksyä heidän yhteydenpitonsa?
Muutama kysymys heräsi:
Et taida uskoa mahdollisuuteen, että mies ja nainen voivat olla todellakin vain ystäviä..?
Jos naisystävälläsi olisi vastaavanlainen, mutta samaa sukupuolta oleva sydänystävä, se tuskin sinua häiritsisi?
Käyttäytyykö naisystäväsi seurassasi jotenkin erilaisesti silloin, kun tapaaminen tämän sydänystävän kanssa lähestyy tai sen jälkeen?
Kiitos vastauksesta.
Uskon kyllä ystävyyteen, pointti on siinä että jos tämä ystävä tapaa kumppaniani muttei kerro siitä vaimolleen tahi pyydä käymään vastavierailuilla? Tämä puoli pohdituttaa. Minusta homma on ihan ok jos ollaan rehellisiä ihmisille.
Toiseen kysymykseen vastaus on heteroseksuaalisuus.
Käytöksessä en ole huomannut mitään muutosta.
No siis... Kumppanisi on kertonut / kertoo sinulle avoimesti tästä ystävästään. Kumppanisi haluaa olla sinun kanssasi, ei tämän ystävän. Kumppanisi käytöskään ei kerro muusta kuin ystävyydestä tätä työkaveria kohtaan - joten mikä olikaan ongelma? Se, että ystävä ei ole kertonut vaimolleen ei ole sinun ongelmasi, vaan ystävän ja hänen vaimonsa välinen asia - eikä sen pitäisi vaikuttaa sinun parisuhteeseesi, eihän? Ihmisillä on monenlaisia parisuhteita eikä tuo kertomattomuus ole automaattisesti "merkki jostain".
Häiritseekö sinua siis eniten se, ettei kumppanisi ystävä ole kertonut vaimolleen ystävyydestä? Miksi? Sinun kumppanisi on kertonut sinulle, se riittää täysin. Teidän suhteessanne on kyse vain teidän suhteestanne.
Sitä paitsi on turha odottaa esim. turkkilaisten miesten avautuvan vaimoilleen yhtään mistään. Kiinnostaisi tietää minkä maalainen on kumppanisi ystävä...?
Koska asia vaivaa sinun mieltäsi, se riittää syyksi puida asetelma selväksi molemmille.
Kokemuksesta puhun, sillä minullakin on hyvä miespuolinen ystävä, kollega, jota tapaan työn merkeissä silloin tällöin ja jos satumme samaan kaupunkiin työmatkoillamme, sovimme lounastreffit, jne. Kirjoittelemme joskus ihan tavallisista arjen ongelmistakin, jos haluamme niihin näkemyksen toisiltamme. Muuten emme pidä yhteyttä.
Mieheni tietää ystävästäni ja myös ystäväni vaimo tietää minusta, mutta he eivät silti ole koskaan tavanneet meitä, koska ei ole tarvetta pyörittää mitään perheystävyyttä.
Mutta jos me muuttuisimme ystävyytemme ansiosta millään tavoin vieraaksi tai uudeksi kumppaneillemme, se totta kai herättäisi kysymyksiä.
Puolisoni jo sivusi aisaa kerran, hiprakassa yksissä juhlissa, kohteliaasti mutta vihjaten, osoitti, että tilanne askarruttaa häntä. Keskustetimme asiasta seur. aamuna selvinpäin ja minä tulin vakuuttuneeksi siitä, että hän ymmärsi kokonaisvaltaisesti sen, millaisesta ystävyydestä tässä on kyse. Ilmaisin jälleen myös kiitollisuuteni hänelle hänen ymmärtävästä ja suvaitsevasta asenteestaan ystävyyttäni kohtaan.
Me kumpikin hyväksymme sen, että ihmisellä on oikeus omiin ystäviin myös parisuhteen ulkopuolella. Siispä, jos puolisoni ilmoittaisi itsellään olevan naispuolisen ystävän, me kävisimme saman keskustelun taas, koska se on ihan luonnollista ja pohjautuu normaaliin uteliaisuuteen, silloin kun kyseessä on kaksi eri sukupuolta olevaa ystävystä.
Et ole ahdasmielinen. Mutta tietysti usein on "helpompi" olla suhteessa, jossa kumppanilla ei ole vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Kuitenkin ystävyys rikastuttaa aina sen osapuolia. Ei se ole väärin. Kuten sanoit, et voi kahlita kumppaniasi. Sinä joko kestät hänen ystävyytensä, tai sitten eroatte, ellet kestä.
Olet.