Mies on todella paljon poissa työnsä takia, on ollut melkein aina, joten se ei ole ollut koskaan sen suurempi ongelma. Olen pyörittänyt arkea täällä päässä ja mies tehnyt työtään siellä missä milloinkin. Joskus miehen kotona ollessa kärhämää on enemmän joskus vähemmän.
Viimeisen vuoden aikana huomattavasti enemmän, suorastaan pelottaa ne yhteiset ajat. Tuntuu että teen kaiken väärin, kuulen kaikesta motkotusta ja vähintään mies tupisee itsekseen, kun en ole edes osannut roskapussia oikein asettaa. Sanon minäkin, välillä kovastikin takaisin. En vain enää jaksaisi, olen sen sanonutkin. Miehen mukaan olen ihan hullu ja kamala akka. Uhkailee että nyt riittää hän lähtee, seuraavan kerran kun hänestä kuulen juristi kuulema ottaa yhteyttä. Sen paasauksen jälkeen käy tupakalla ja on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tätä on jo käynyt monet monet kerrat... samoin muutakin, mitä en tässä halua kertoilla.
Inhottaa edes kirjoittaa mutta huokaisen sunnuntai-iltana helpotuksesta kun mies lähtee työmaalleen. Miten tästä helvetin naljailukierteestä pääsisi irti? Jätänkö eropaperit pöydälle odottamaan ja häivyn lasten kanssa vähin äänin..kohta en muutakaan keksi.
Viimeisen vuoden aikana huomattavasti enemmän, suorastaan pelottaa ne yhteiset ajat. Tuntuu että teen kaiken väärin, kuulen kaikesta motkotusta ja vähintään mies tupisee itsekseen, kun en ole edes osannut roskapussia oikein asettaa. Sanon minäkin, välillä kovastikin takaisin. En vain enää jaksaisi, olen sen sanonutkin. Miehen mukaan olen ihan hullu ja kamala akka. Uhkailee että nyt riittää hän lähtee, seuraavan kerran kun hänestä kuulen juristi kuulema ottaa yhteyttä. Sen paasauksen jälkeen käy tupakalla ja on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tätä on jo käynyt monet monet kerrat... samoin muutakin, mitä en tässä halua kertoilla.
Inhottaa edes kirjoittaa mutta huokaisen sunnuntai-iltana helpotuksesta kun mies lähtee työmaalleen. Miten tästä helvetin naljailukierteestä pääsisi irti? Jätänkö eropaperit pöydälle odottamaan ja häivyn lasten kanssa vähin äänin..kohta en muutakaan keksi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei tuo tilanne ainakaan odottamalla mihinkään muutu, tarvit konkreettisia ratkaisuja.
Miehelläs ion toinen nainen jossain reissupaikkakunnalla ja kiukuttelee sinulle että lähtisit ja hakisit eoa ja niin edelleen. Sanoppa seuraavan kerran miehelles että jos valitus ei lopu niin hommaa oman kämpän kun ei tämä meidän uhteisasuminen enää suju. Älä lähde ennen omaisuuden jakoa mihinkään niin saat omasi pois ja kohtuuden omaisuuden jakoon.
Miksei hae sitä eroa sitten itse? Mikä järki siinä on että kiusaa toisen hitaasti eron partaalle, kun pääsisi itse lähtemällä heti mahdollisen uuden kultansa kainaloon?
Talosta omistan puolet ja muu omaisuus on lähinnä sellaista että kummallakin omat tarvitsemansa. Tavaraa ja asunnon nyt saan itsekin jos tarvitsen ja pärjään kyllä omillani.
Olisiko mahdollisesti huono omatunto jostain? Helposti puretaan toiselle kiukuttelemalla.
Entä työ? Onko stressiä ja paineita joista ei puhu?
Keskustelemattahan tuo ei selviä. Faktat pöytään ja siitä sitten katsotaan miten jatkaa. Näin tekisin minä.
Siskon mies harjoitti tuota samaa naljailua, meni muutama vuosi ja paljastui koko ajan salasuhdetta pitäneen.
Keskustelemallakaan ei tahdo monen kanssa selvitä. Jos toinen ei tahdo niin mahdoton homma.
Keskustelua olen yrittänyt, saan vaan epämääräistä haukkumista osakseni. Olen yrittänyt kysellä perusteluja siihen että miksi olen mielenvikainen hänen mielestään ja miksi kaikki mun tekeminen ärsyttää: tuloksetta.
Olenkin päättänyt antaa olla, olen mahdollisimman paljon poissa kun mies on kotona. Menen ja teen asioita joista itse pidän. Lähden heti paikalta kun natina alkaa, enkä vastaa siihen mitään. Olkoon, kun kerran en kelpaa. Katsotaan mitä tekee kun riitelee aikansa itsekseen...
Mun ukko oli ihastunu toiseen...yritti tosiaan saada mut häippäsemään pahoilla teoillaan, mut se oli ukko joka joutu lähtemään, ei niillä ukoilla o munaa erota kunnolla.
Kurja juttu, tossuja.ovat. Mikä siinäkin ettei se mies itse lähde jos kerran vaimon naama kyllästyttää? Voisin minäkin keksiä kaikkea typerää kiusaa, mutta tässä asuu lapsiakin, enkä muutenkaan jaksa sellaista paskaa.
Hyvä, tuo on fiksu aikuisen ihmisen periaate. Jos ei mies halua puhua ja sinä olet yrittänyt, niin mitäs tuossa sitten voi. Miehesi on "kakara" ja joko hän kasvaa aikuiseksi ja alkaa käyttäytyä aikuisen tavoin ja puhua aikuisen tavoin, tai sitten tee pesäero.
Olen vähän samankaltaisessa tilanteessa, enkä osaa tehdä mitään minäkään. Olen huojentunut, kun mies ei ole kotona. Hän onkin lähes aina poissa kavereidensa seurassa. Hän on sanonut, että ei halua elää minun kanssani. En edes viitsi luetella, minkälaisia haukkumasanoja hän minusta käyttää. Sydämeni on aivan rikki niistä sanoista. Tiedän olevani hänen silmissään alempiarvoinen kuin koira. Hän väittää, että pakotan hänet elämään kanssani, mikä ei ole totta. Olen monesti todennut, että hän tietää, missä ovi on, jos ei halua kanssani elää. Ennen vanhaan aina odotin ja toivoin, että voikun hän tulisi kotiin. Nykyisin toivon, että voikun hän lähtisi taas teillensä, niin sydämeni ei olisi niin ahdistunut. Mutta miksi hän odottaa, että minä laadin ne avioeropaperit? Ja miksi en uskalla niitä täyttää? Jos voisin, niin ehkä lähtisin, mutta en voi lähteä omistamastani asunnosta. Olen yrittänyt sopeutua ajatukseen, mitä hän ehdotti, että en edes huomaisi häntä ja hänen asumistaan asunnossani. Kyllä minä yritän, mutta tietysti tällainen avioliitto sulkee minulta mahdollisuuden mihinkään onnellisempaan. Hänellä mahdollisesti on naisystävä tai ei ole, mutta ainakin hänellä on runsaasti aikaa ja mahdollisuuksia pitää naisystävää. Onni on kaukana tällaisesta avioliitosta :(.
Surullista, kun mies pitää asuntoa nukkumapaikkanaan. Lapsi hän on! Voisitko alkaa itse elää siten kun haluat?
Omistatko sinä yksin tuon asunnon vai te yhdessä? Älä nyt herran tähden anna toisen käyttää sinua "kynnysmattona". Irtaudu tuollaisesta ihmisestä ja etsi iloa omaan elämäänsä omasta mieluisasta tekemisestä ja hyvistä ihmissuhteista. (En nyt tarkoita mitään uutta miestä saman tien!) Älä alennu moiseen, elämälläsi on varmasti paljon parempi tarkoitus kuin tuollaiseen suhteeseen jääminen! Hae avioeropaperit ja täytä ne, ota itseäsi niskasta kiinni nyt heti. Ethän halua elää tuossa seuraavat 30v huomataksesi sitten miten väärit olet tehnyt jäämällä kynnysmatoksi, ja sitten on oma elämäsi jo mennyt. Elämä on ainutkertainen lahja, sitä ei saa heittää hukkaan vain siksi ettei "uskalla, osaa, voi..." Aina voi asioille tehdä jotain ja mennä kohti parempaa tulevaisuutta! Kunhan vain uskot itseesi.