Tuhoan suhteeni mustasukkaisuudella

Tiedän tän ja hoen sitä itelle. Mutta aina jossain välissä se tunne menee liian isoksi. Oon päässyt yli jo siitä, että en enää yritä estää toista olemasta kavereidensa kanssa. Mutta silti sellainen tunne, että jotain tapahtuu on ihan ylivoimainen ja sille en tunnu voivan mitään. Nykyään olen päässyt sentään sen verran eteenpäin asian kanssa, että en enää yritä estää toista olemasta oma itsensä, mutta silti kyselen mikä tilanne, kuka joku on ja millainen suhde ja että onko hän uhkaamassa meidän välejä yms. Ei se toinen varmasti ole se uhka vaan tuo mun käytös ja mustasukkasuus ne välit sitten tuhoaa. Tiedän sen, mutta en vain pääse siitä kokonaan irti vaikka kuin haluan ja yritän. Voin pitää naamani peruslukemilla ja esittää niinkuin kaikki olisi ok, mutta kun toisella silmä välttää saatan romahtaa ihan täysin, kun kaikki epäilykset ja ajatukset ottaa vallan ja pyörii päässä.

Sinulla on huono itsetunto. Kuvittelet että toiset ovat sinua niin paljon parempia, että ihastuksesi lähtee tuosta vaan heidän matkaan. Minulla on ollut myös useita tällaisia suhteita joissa kytätään ja epäillään. Se on kamalaa ja tappaa suhteen. Etkö voisi olla vain rennosti ja ajatella että menköön jos menee? Uusia aina löytyy.

Itsetunto minulla taitaakin olla heikko. Olen yrittäny vahvistaa sitä. Ja yritän ajatella niin, että aina tulee uusia. Ja ehokkaita olisi paljonkin tarjolla, mutta olen todella hitaasti lämpeävää tyyppiä ja en osaa aina lähestyä tai lähteä toisten lähestymisiin mukaan.

Liiankin tuttu tunne. Edellisessä suhteessani yritin pysyä tuon ajattelun yläpuolella. Sanoin kumppanille, että käyttäköön hyväksi jos näkee sellaisen käytöksen hyväksi. Yritin kaikin keinoin olla vahva ja uskotella itselle, ettei se ole minun häpeä jos toinen pitää minua narrina. Valitettavasti tämä johti myös siihen, että omat tunteeni alkoi hiljalleen hiipumaan. Tämä ongelma on todella stressaava ja vaikea. En haluaisi viettää elämääni yksin.

Pidän kyllä omat harrasteet ja kaverit. Kuitenkin yleensä, kun kiinnyn johonkuhun, tulee kumppanista todella tärkeä. En sitten tiedä onnistunko kaikesta huolimatta tekemään itsestäni aina liian itsestäänselvyyden, mutta en halua myöskään pelata mitään. Osoitan tunteeni aina hyvin avoimesti ja pitämälleni ihmiselle saatan tehdä suhteellisen paljonkin kaikkea pientä hyvää pyyteettömästi. En kuitenkaan koe, että tulisin hyväksikäytetyksi, koska kuitenkin lopetan kaiken tuon, kun alkaa tuntumaan siltä, etten toiselta saa mitään takaisin. Tällöin tilalle turhankin usein kuitenkin astuu mustasukkaisuus.

zillo kirjoitti:

Pidän kyllä omat harrasteet ja kaverit. Kuitenkin yleensä, kun kiinnyn johonkuhun, tulee kumppanista todella tärkeä. En sitten tiedä onnistunko kaikesta huolimatta tekemään itsestäni aina liian itsestäänselvyyden, mutta en halua myöskään pelata mitään. Osoitan tunteeni aina hyvin avoimesti ja pitämälleni ihmiselle saatan tehdä suhteellisen paljonkin kaikkea pientä hyvää pyyteettömästi. En kuitenkaan koe, että tulisin hyväksikäytetyksi, koska kuitenkin lopetan kaiken tuon, kun alkaa tuntumaan siltä, etten toiselta saa mitään takaisin. Tällöin tilalle turhankin usein kuitenkin astuu mustasukkaisuus.

Lue lisää

Niin miksi olla suhteessa, jossa ei saa toiselta mitään takaisin tai sitä mitä todella haluaisi. Ihan turhaa olla mustasukkainenkaan ja kokea sitä omaa riittämättömyyttä, jos ei saa itse mitä haluaa. Kyllä varmasti löytyy ihminen, jolle riittää ja jonka kanssa saa sen mistä haaveilee, kun ne haaveet ovat samankaltaiset.

Niin. Totta tämäkin. Jostain syystä sitä haluaa uskoa siitä toisesta niin paljon hyvää ja uskoa, että kyllä tämä kaikki kääntyy parhain päin, JOS se toinen VAAN rakastaISI. Ehkä mulle on vaikeinta vain myöntää se, että se toinen ei rakasta ja sillä siisti. Itse ihastun ja rakastun hitaasti, mutta kun se tapahtuu, mennään sata lasissa eteenpäin vailla suojia. Kai tällaisestakin tavasta pitäisi yrittää oppia edes vähän eroon. Lisäksi tuntuu, että onnistun rakentamaan suhteet aina jonkun sellaisen kanssa, joka loppupeleissä päätyy vaan käyttämään hyvää luonnettani hyväksi. Onko maailma täynnä vain itsekkäitä ihmisiä? Ihmekkös tuo, jos omanarvontunne menee nollaan ja tilalle tulee mustasukkaisuudet sun muut. Pitäisi kai olla vähemmän hyvä, mutta en haluaisi omaa luontoa vastaan myös olla mikään kusipääkään. Biologiako se ohjaa, että röyhkeät pärjää?

zillo kirjoitti:

Niin. Totta tämäkin. Jostain syystä sitä haluaa uskoa siitä toisesta niin paljon hyvää ja uskoa, että kyllä tämä kaikki kääntyy parhain päin, JOS se toinen VAAN rakastaISI. Ehkä mulle on vaikeinta vain myöntää se, että se toinen ei rakasta ja sillä siisti. Itse ihastun ja rakastun hitaasti, mutta kun se tapahtuu, mennään sata lasissa eteenpäin vailla suojia. Kai tällaisestakin tavasta pitäisi yrittää oppia edes vähän eroon. Lisäksi tuntuu, että onnistun rakentamaan suhteet aina jonkun sellaisen kanssa, joka loppupeleissä päätyy vaan käyttämään hyvää luonnettani hyväksi. Onko maailma täynnä vain itsekkäitä ihmisiä? Ihmekkös tuo, jos omanarvontunne menee nollaan ja tilalle tulee mustasukkaisuudet sun muut. Pitäisi kai olla vähemmän hyvä, mutta en haluaisi omaa luontoa vastaan myös olla mikään kusipääkään. Biologiako se ohjaa, että röyhkeät pärjää?

Lue lisää

Ehkä on vain opittava rakastamaan itseään siinä määrin ettei anna kohdella itseään väärin. Aurinkoisempaa...

Ei pelkästään se kyttääminen, vaan toisen osapuolen luottamuksen kyseenalaistaminen ja ne jatkuvat epäilyt etäännyttävät ja sammuttavat ne rakastavat tunteet siinä suhteessa. Mutta pakkoko hänen oli pettää, ihan yhtähyvin olisi voinut lopettaa suhteen kanssasi ensin ja vasta sitten etsiä itselleen uuden ihmisen elämäänsä. Mutta tuo on hieno asenne, miten nykyisin suhtaudut ja ajattelet.