Olen niin pettynyt tähän ainooseen suhteeseeni. Kumppani ei ole mikään parhaasta päästä luonteeltaan ja eikä varmasti omanikaan. Ystäväpiirissä muilla tuntuu olevan suhteet hyvällä mallilla ja omani ei oo. Olen tietty iloinen,että muilla menee hyvin. Olsipa minullakin niin.
Aina kaikki vika on minussa,ehkä niin onkin.
Ei ole vain aijempaa kokemusta seurustelusta, niin ei voi oikein verrata.
Monesti hiljaa mielessäni olen pohtinut,että miksi sain niin itsekeskeinen kumppanin ja kaikki syyt ovat minun. Tuoko kokemus varmuutta suhteeseen vai käykö mun jokasessa tulevassakin suhteessa niin, että vika on aina mun.
Aina kaikki vika on minussa,ehkä niin onkin.
Ei ole vain aijempaa kokemusta seurustelusta, niin ei voi oikein verrata.
Monesti hiljaa mielessäni olen pohtinut,että miksi sain niin itsekeskeinen kumppanin ja kaikki syyt ovat minun. Tuoko kokemus varmuutta suhteeseen vai käykö mun jokasessa tulevassakin suhteessa niin, että vika on aina mun.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ikävää tuommoinen. Minä haluaisin rauhallisen kumppanin jonka kanssa on helppo puhua ja tulla toimeen. Voin olla eri mieltä asioista eikä se aiheuta drmaamaa eikä kiistoja. Oon aika hiljainen muutenkin että en pidä itseäni esillä enkä halua päteä.