Olen Leski mies, luulin että elämäni loppuisi totaalisesti noin vuosi sitte, vaimoni kuoltua olin tyhjän päällä, seuraavana päivänä oli itsemurha todella lähellä, lähenpänä kuin mitä voisi käsittää ennen tätä kokemusta, muistan että hämärästi tuli mieleeni että minun pitää elää lasteni takia, jälistä päin olen käsittänyt että he ovat jo melke aikuisia, "onneksi"
Nykyään minulla on uusi naistuttavuus, jota rakastan yli kaiken, olemme tavanneet jo noin 7kk, Uskomatonta mutta tälläkin ikää voi tunteet olla kuin 15 kesäsillä , yhtä rakastuneita, lapsemme ovat melken aikusia, ja meille on koittanut uusi aika ja elämä, mikäs sen rikkaanpaa.... vaik ikävöinkin vaimoani,, tää uus on elämäni uusi rikkaus....
Nykyään minulla on uusi naistuttavuus, jota rakastan yli kaiken, olemme tavanneet jo noin 7kk, Uskomatonta mutta tälläkin ikää voi tunteet olla kuin 15 kesäsillä , yhtä rakastuneita, lapsemme ovat melken aikusia, ja meille on koittanut uusi aika ja elämä, mikäs sen rikkaanpaa.... vaik ikävöinkin vaimoani,, tää uus on elämäni uusi rikkaus....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihanaa!Eikä muuta kuin todella onnea ja kauneinta jatkoa teille.Sinun kirjoituksesta huokui juuri se "jokin".Se saa liekit syttymään ja ruusun punaiseksi.Elämä sittenkin voittaa,vaikka se joskus tuntuu niin vaikealta käsittää.
Kuin minun tarinani...tiedän miltä susta on tuntunut ja mitä nyt koet :)
hienoa että olet pystynyt nousemaan pikkuhiljaa surustasi ja uskaltanut lähteä elämässä eteenpäin..elämä on joskus kummallista ..ja kun sitä miettii tarkemmin ja usein jälkikätee niin huomaa että jokainen tapahtuma elämässä johtaa toiseen ja se ei poissulje menneitä muistoja ja mennyttä elämää vaan aika usein reunustaa sen kultareunoin..toivon sulle onnea ja voimia