Poikaystäväni lähtee armeijaan...Suhde tulee olemaan sitä, että toinen on puhelimen päässä eikä enää vieressä niinkuin ennen.
En tiedä, mitä tämä tulee olemaan ja se pelottaa. Haluaisin kuulla, miten olette selvinneet kaukosuhteesta, ettei se ole mennyt huonommaksi, tai miten siitä on tullut parempi?
Olen tottunut siihen, että toinen tulee työpäivän jälkeen kotiin ja juttelemme asioista,käymme yhdessä jossakin ja menemme nukkumaan samaan sänkyyn..
Ja sitten vielä, ne, joilla on kokemusta kaukosuhteista/siitä että on ollut/poikaystävä on ollut armeijassa....Mitä antaisit hänelle muuta mukaan kuin oman valokuvan ja yhteisen kuvan?
Haluaisin antaa jotain muistoa, jotain mikä auttaa ikävään,jotain hyvää tai jotain mistä on apua...(karkkia,laastareita..) Mitä muuta?
Kiitos avusta!
En tiedä, mitä tämä tulee olemaan ja se pelottaa. Haluaisin kuulla, miten olette selvinneet kaukosuhteesta, ettei se ole mennyt huonommaksi, tai miten siitä on tullut parempi?
Olen tottunut siihen, että toinen tulee työpäivän jälkeen kotiin ja juttelemme asioista,käymme yhdessä jossakin ja menemme nukkumaan samaan sänkyyn..
Ja sitten vielä, ne, joilla on kokemusta kaukosuhteista/siitä että on ollut/poikaystävä on ollut armeijassa....Mitä antaisit hänelle muuta mukaan kuin oman valokuvan ja yhteisen kuvan?
Haluaisin antaa jotain muistoa, jotain mikä auttaa ikävään,jotain hyvää tai jotain mistä on apua...(karkkia,laastareita..) Mitä muuta?
Kiitos avusta!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kannattaa painottaa poikaystävällesi, että pyrkii kaiken keinoin 6 kk mieheksi. Ei siis kannata alokasaikana liikaa kunnostautua ettei aliupseerikoulun ovet avaudu=12 kk:n palvelus. On ihan eri asia elää kaukosuhdetta puoli vuotta kuin kokonaisen vuoden. Lisäksi puolessa vuodessa ei ehdi niin paljon kusipäistyä(mitä armeijassa väkisinkin tapahtuu) kuin vuodessa. Käy myös morjestamassa mahdollisuuksiesi mukaan siippaasi sotilaskodissa. Itseäni ainakin lämmitti, kun rakkaani kävi minua muutaman kerran tapaamassa kaiken kasarmi ankeuden keskellä.
Muuten kyllä varmaan kävisin, mutta on tuota välimatkaa...ja käyn itse koulussa ja viikonloppuisin töissä joten sinne pääsy voi olla hankalaa...
Mutta, mitä sinä olisit toivonut sinne mukaan esineitä tms hänestä muistoksi?
Intti on hyvä testi suhteelle. Jos suhde pysyy kasassa tuon ajan, niin kestää se sentään jotain. Toisaalta jos suhde kariutuu vuoden poissaoloon, niin ei se olisi kestänyt muutenkaan elämää. Sinänsä intti ei ole mikään kaukosuhde, koska ollaan kuitenkin Suomessa ja todennäköisesti samalla puolella maata.
Emsimmäiset kolme kuukautta tulee olemaan kovaa, koska poikaystäväsi on paljon lomilla ja samalla todennäköisesti melkoisen väsynyt. Joten älä odota häneltä samaa osallistumista kaikkeen kuin normaalisti.
Jos poikakaverisi pääsee johtajakoulutukseen, on loppuaika paljon helpompaa tässä suhteessa, koska johtajat ovat jo tottuneet ja pystyvät hieman paremmin hallitsemaan omaa ajankäyttöään. Tyttöystävän kannalta huipentuma on tietysti RUK:n tanssiaiset, jos kavaljeerin kyvyt riittävät sinne asti. Myös jotkin aliupseerikoulut järjestävät hienoja päättäjäis tms juhlia.
Se on totta, että ihminen muuttuu intiaikana. Opitaan paljon uutta lyhyessä ajassa ja ajatukset tietysti pyörivät tahtomattaan näissä asioissa myös lomilla varsinkin, jos saa koulutuksen johonkin vaativaan tehtävään. Se tasaantuu intin jälkeen nopeasti.
Palatakseni siihen, mitä poikaystävälle mukaan. Jos hän on ulkoilua harrastava tyyppi, niin todennäköisesti hänellä on kaikki tarvittava. Jos ei, niin pieni taskulamppu esimerkiksi voisi olla hyödyllinen.
Oon lähös inttiin ja tää ei oo mikään vitsi, mut ois kiva jos rakas antais vaikka pikkarit matkaan...=)
Meillä kaikki oli ja on loppunsa helppoa(, nyt ainakin kun molemmat kotiudutaan hyvin palvelleina vuoden jälkeen)kun molemmat olemme samaan aikaan lomilla niin hyvin ymmärrämme toisiamme ja vielä kumpikaan ei aivan täysin ole kyllästynyt näihin armeija juttuihin...
Tämä lienee sinulle kuitenkin mahdoton vaihtoehto, joten koita pärjäillä...
Tänään on se legendaarinen päivä, jolloin rakas poikaystäväni on päässyt pois armeijasta :) puoli vuotta siellä oli. Aika on menny ihan sika nopeeta näin jälkeen päin aateltuna. Tuskaa oli ne viikot jolloin se oli pois 3 viikkoa, mut jotenkin ne vain kesti. Ollan seurusteltu reilu 5v. Suhde toimii oikeastaan paremmin kun saatiin hiukan eroa ja ei nähty koko ajan, ollan paljon rakastuneenpia =) Eikä riitoja ole ollut läheskään yhtä paljon kuin ennen. Viikonloput oli ihania kun sain olla kultani kanssa, mutta sunnuntait oli yhtä helvettiä kun se lähti sinne takasi. Mutta kyllä sen kestää :) Hymyillen eteenpäin!
ihminen_88suomi24.fi
samaa täällä surem =(
Meille joiden miehet ovat armeijassa on oma kanavakin. Quakenetissä on sellainen kanava kuin sotalesket siitä on minulle ainakin ollut tosi paljon apua, ja niin varmasti useille kymmenille inttileskille.