Fundeerasin tossa et sehän on ihan sairasta et luvataan rakastaa (myötä ja vastoinkäymisissä). Eihän kukaan voi helvetti tietää kuunteleeko anna eriksonia vielä viiden vuoden päästä tai syökö makaronilaatikkoa vaikka se tänään olisi hyvää tai haluaako tahitille vaikka tänään haluaisi. Ei voi ikinä luvata rakastavansa toista ikuisesti. Siltä voi tuntua sillä hetkellä mutta maailma muuttuu ihmiset muuttuu mikään ei jää paikoilleen. Tunteet eivät pysy samoina, mielenkiinnonkohteet eivät pysy samoina jne
Itse olen tilanteessa missä haluaisin rakastaa nykyistä kumppaniani mutta EN VAAN Rakasta vaikka haluaisin. Hän on tehnyt niin paljon pahaa minulle henkisellä tasolla että se vei rakkauteni häntä kohtaan. Mikä avuksi?
Itse olen tilanteessa missä haluaisin rakastaa nykyistä kumppaniani mutta EN VAAN Rakasta vaikka haluaisin. Hän on tehnyt niin paljon pahaa minulle henkisellä tasolla että se vei rakkauteni häntä kohtaan. Mikä avuksi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näinhän se on, että aina voi tulla ylitsepääsemättömiä ongelmia..En menisi papin eteen lupaamaan mitään sellaista, mitä ei voi varmuudella luvata.
Kyllä avioliitto alkaa olla menneen maailman juttuja.
Avioliitto on ennen kaikkea lainopillinen sopimus eikä sellaisena lainkaan menneen maailman juttu.
"tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviovaimoksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?"
Eli siinä kysytään "tahdotko", ei "lupaatko". Eli ymmärtääkseni luvataa yrittää, ei välttämättä onnistua.
No minulle on perusteltu sitä leskeneläkkeellä..
Jaa, eikö ne enää lupaakkaan, että -kunnes kuolema meidät erottaa-?
Mistähän mulle on tuo riimi sitten tarttunut...
Ei kun vaan tahdotaan rakastaa, kunnes kuolema erottaa. Niin se on kai aina ollut.
Leskeneläke on aivan aikansa elänyt ja se pitäisi lopettaa. Mutta niin pitkään kun sellaista maksetaan, niin kannattaahan yksilötasolla kaikki valtiolta tuleva raha ottaa.
Minä tosin ajattelin enemmän esimerkiksi perintöasioita. Jos kuolisin, haluaisin, että Rouva Ratikka perii minut, ei vanhempani tai sisareni. Ja haluan, että olemme viranomaisten silmissä toistemme lähiomaiset.
Selvittelin asiaa hieman..
Näin sanotaan asiasta:Mitä vihkivala kirjaimellisesti tarkoittaa?
--->Vihkivala on aviopuolisojen toisilleen antama lupaus.
-->Eli käytännössä sinä juurikin lupaat tahtoa rakastaa häntä kunnes kuolema erottaa. ELI SINÄ LUPAAT TAHTOA! Se on sillon lupaus, ihan niin kuin sanoinkin ja olin sen käsittänytkin jo alkujaan.
Jo jopas. Tosin luvata tahtoa kuulostaa minusta enemmän tahtomiselta kuin lupaamiselta. Vaan samapa tuo, kun eroaminen kuitenkin on helppoa eikä edes vaadi kumppanin suostumusta.
Pitäskö sun nyt lukea se vihkivala uudestaan ja miettiä mitä siinä luvataan??? Ei luvata rakastaa.
"Hän on tehnyt niin paljon pahaa minulle henkisellä tasolla että se vei rakkauteni häntä kohtaan."
Eiköhän hän ole lakannut rakastastamasta ennen sinua, jos noin on.
Rakastaminen on myös tahdon asia. Ei aina tunne rakkautta, etenkään niissä vastoinkäymisissä ;) Mun mielestäni kannattaa silti vielä yrittää saada asioita kuntoon, jos kummallakin on siihen tahtoa. Jollei molemmilta sitä halua löydy, niin ei sitten. Joku parisuhdeterapia vois olla hyvä vaikka eroavuksi, jollei halua jatkaa suhdetta.
"Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviovaimoksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?"
Vihkikaavassa kysytään TAHDOTKO, ei lupaatko. Vähän eri asia.