Missä kaikki on?

http://www.youtube.com/v/yegqBH3nB_w?version=3&autohide=1&start=1827

https://www.youtube.com/watch?v=yegqBH3nB_w&feature=youtu.be&t=30m27s

Soini hermostui suosikkikoomikon kohutwiitistä: "Vaarallista!"

Lauantai 12.3.2016 klo 17.30

"Andre Wickström toivoi Jeesuksen tappavan kaikki ulkoministerin kanssa rukousaamiaiselle kokoontuvat.

Soini nosti erikseen esiin Iltalehden viikko sitten uutisoiman rukousaamiaisen, jossa ulkoministeri pitää rukouksen 120 euron lipun ostaneille osallistujille. Soini luki puoluevaltuustolle ääneen erään twiitin, joka liittyy kyseiseen tapahtumaan

- Näin sanottiin julkisuudessa viime viikolla: "Maksua vastaan voit rukoilla Timo Soinin kanssa. Rukoilen, että Jeesus ilmestyy ja tappaa kaikki siellä olevat", Soini luki.

Soini ei maininnut twiitin lähettäjää nimeltä, mutta kyseessä on muun muassa ajankohtaisesta Saturday Night Live -ohjelmastakin tuttu koomikko-näyttelijä André Wickström.

Soini ei Wickströmin twiitille lämmennyt.

- Aika erikoista. Huonotapaista. Vaarallista. Me emme tällaista kaipaa Suomeen, emme kenenkään kohdalla.


- Mielestäni kenenkään ei tarvitse kokea tällaista, koska poliittinen väkivalta ja sillä uhkailu ei kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan. Se ei kuulu mihinkään yhteiskuntaan. Se, joka ei sanoilla pärjää, se rupeaa väkivallalla uhkailemaan. Me emme hyväksy sitä."

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016031221257162_uu.shtml

.

Miksi tämä linkki ei nyt toimi? No, jos ei onnistu, niin hakekaa itse. (en osaa enää linkittää oikein).

http://www.katsomo.fi/#!/jakso/33006191/saturday-night-live/588541/spurgut-vasaa-salaattia-kannissa

Tavallaan olen hieman kateellinen sulle.Silloin kun on nuori perhe (tai lapset pieniä) elämä on jotenkin johdonmukaisempaa ja räätöidympää. Kaikki on selkeätä, mitä tehdään ja milloin, kun lasten ehdoilla mennään.

Sitten kun lapset eivät enää käy hyvästä tekosyystä, niin on vain yksi noppa aikuisten lautapelissä. Kaikki viskovat sua miten haluavat ja jokainen odottaa juuri tiettyä lukua.

elisakettu kirjoitti:

Tavallaan olen hieman kateellinen sulle.Silloin kun on nuori perhe (tai lapset pieniä) elämä on jotenkin johdonmukaisempaa ja räätöidympää. Kaikki on selkeätä, mitä tehdään ja milloin, kun lasten ehdoilla mennään.

Sitten kun lapset eivät enää käy hyvästä tekosyystä, niin on vain yksi noppa aikuisten lautapelissä. Kaikki viskovat sua miten haluavat ja jokainen odottaa juuri tiettyä lukua.

Onhan se johdonmukaisempaa, mutta joskus se arkikin on aika puuduttavaa juuri rutiinien takia. Useampia vuosia rutiinia, joskus tuntuu että kiertää yhtä tahkoa ja mitään muuta ei sitten näekään. :)

Mutta juu, tietoisuus siitä ettei tämä ikuisesti kestä auttaa sekä jaksamaan niinä hetkinä, kun puuduttaa ja auttaa myös olemaan onnellinen että ylipäänsä saan kokea jotain näin ihanaa, kun voin kotona olla lasten kanssa. Nämä vuodet ei koskaan palaa ja aikuisina kaikki on erilaista.

old_profile_94941 kirjoitti:

Onhan se johdonmukaisempaa, mutta joskus se arkikin on aika puuduttavaa juuri rutiinien takia. Useampia vuosia rutiinia, joskus tuntuu että kiertää yhtä tahkoa ja mitään muuta ei sitten näekään. :)

Mutta juu, tietoisuus siitä ettei tämä ikuisesti kestä auttaa sekä jaksamaan niinä hetkinä, kun puuduttaa ja auttaa myös olemaan onnellinen että ylipäänsä saan kokea jotain näin ihanaa, kun voin kotona olla lasten kanssa. Nämä vuodet ei koskaan palaa ja aikuisina kaikki on erilaista.

Muistan hyvin vielä tuon. Ja se on totta, että se aika on vain kerran (hyvässä ja pahassa).

Sellainen näkökulma tilanteeseesi että sinulla on lupa olla itsekäs. Lupa olla itsekäs juuri lasten kautta että "ei, tää juttu tehdään just näin eikä nyt sooloilla ollenkaan, koska lasten etu on että homma nyt vain menee näin". Saat vastuuvapatuksen joistain muista velvotteista :)

Sitten myöhemmin yrität kimpoilla kaikkien mahdollisten aikuisten kesken, seassa ja välissä ja ihmettelet, missä helvetissä se oma elämä oikein on (milloin se sitten tulee, se oma elämä?). Tai sitten jos yrität ottaa sen haltuusi, niin kuulet olevasi itsekäs kusipää itsesi vuoksi (joka tietysti on tärkeää, jopa suotavaa) tai suosit jotain tiettyä ihmistä muiden kustannuksella. Aikuiset lapset, isovanhemmat ynnämuut ovat juuri tälläisiä. Sitten ei enää riitäkään, että hommaat kaikille samankokoisen suklaamunan, vaan täytyy ottaa huomioon kaikkien mieltymykset, omat perheet ja kunkin persoonallisuus suhteessa toisiin, että tasapuolisuus olisi edes näennäistä. Ei se kuitenkaan ikinä ole sellaista.

elisakettu kirjoitti:

Muistan hyvin vielä tuon. Ja se on totta, että se aika on vain kerran (hyvässä ja pahassa).

Sellainen näkökulma tilanteeseesi että sinulla on lupa olla itsekäs. Lupa olla itsekäs juuri lasten kautta että "ei, tää juttu tehdään just näin eikä nyt sooloilla ollenkaan, koska lasten etu on että homma nyt vain menee näin". Saat vastuuvapatuksen joistain muista velvotteista :)

Sitten myöhemmin yrität kimpoilla kaikkien mahdollisten aikuisten kesken, seassa ja välissä ja ihmettelet, missä helvetissä se oma elämä oikein on (milloin se sitten tulee, se oma elämä?). Tai sitten jos yrität ottaa sen haltuusi, niin kuulet olevasi itsekäs kusipää itsesi vuoksi (joka tietysti on tärkeää, jopa suotavaa) tai suosit jotain tiettyä ihmistä muiden kustannuksella. Aikuiset lapset, isovanhemmat ynnämuut ovat juuri tälläisiä. Sitten ei enää riitäkään, että hommaat kaikille samankokoisen suklaamunan, vaan täytyy ottaa huomioon kaikkien mieltymykset, omat perheet ja kunkin persoonallisuus suhteessa toisiin, että tasapuolisuus olisi edes näennäistä. Ei se kuitenkaan ikinä ole sellaista.

Tuota odotellessa alankin suunnittelemaan maanpakoa sinne Espanjaan. :)

Mulla on onneksi aika pienet piirit, ainakin tällä hetkellä elämässäni joten ihan hirveästi niiden suunnalta ei onneksi tule mitään vaatimuksia tai purnauksia. kaikki tuntuu vielä olevan tyytyväisiä näillä millä mennään. :)

Mutta enemmän mua mietityttää jo etukäteen se, että miten mä opin olemaan ei tarpeellinen? :)

old_profile_94941 kirjoitti:

Tuota odotellessa alankin suunnittelemaan maanpakoa sinne Espanjaan. :)

Mulla on onneksi aika pienet piirit, ainakin tällä hetkellä elämässäni joten ihan hirveästi niiden suunnalta ei onneksi tule mitään vaatimuksia tai purnauksia. kaikki tuntuu vielä olevan tyytyväisiä näillä millä mennään. :)

Mutta enemmän mua mietityttää jo etukäteen se, että miten mä opin olemaan ei tarpeellinen? :)

Et sinä siihen pysty (vastaa varmalla ja syvällä kokemuksen rintaäänellä). Nimittäin olemaan olematta tarpeellinen. Olet aina sitä, halusit sitä tai et. Ja joukkoosi keitä nyt kuuluukiin, on vasta murto-osa siitä jengistä, mitä se on kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Tulet olemaan tarpeellinen enemmälle kuin mitä edes kuvittelisit voivan kuulua sinun suojeluspiiriisi.

Ja siitä valmistautumisesta. Et pysty siihenkään. Nimittäin kun se elämä ei ohjaudu juuri siten miten kuvittelemme sen ohjautuvan jonnekin tulevaisuuteen. Yllätyksiä tulee. Tulee uuusia ihmisiä, tapahtuu uusia asioita, tulee muutoksia. Halusit tai et. Kuljet vain virran mukana. Mutta matkasta kannattaa nauttia :)

elisakettu kirjoitti:

Et sinä siihen pysty (vastaa varmalla ja syvällä kokemuksen rintaäänellä). Nimittäin olemaan olematta tarpeellinen. Olet aina sitä, halusit sitä tai et. Ja joukkoosi keitä nyt kuuluukiin, on vasta murto-osa siitä jengistä, mitä se on kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Tulet olemaan tarpeellinen enemmälle kuin mitä edes kuvittelisit voivan kuulua sinun suojeluspiiriisi.

Ja siitä valmistautumisesta. Et pysty siihenkään. Nimittäin kun se elämä ei ohjaudu juuri siten miten kuvittelemme sen ohjautuvan jonnekin tulevaisuuteen. Yllätyksiä tulee. Tulee uuusia ihmisiä, tapahtuu uusia asioita, tulee muutoksia. Halusit tai et. Kuljet vain virran mukana. Mutta matkasta kannattaa nauttia :)

Kiitos näistä sanoista. Osaan vähän asennoitua. :)

Mutta hyvä, jos sen ei tarvitse loppua. Sitten toivon vaan pitkää tervettä elämää, että saan olla avuksi mahdollisimman kauan. Kärsin jo vieroitusoireista kauppareissulla, saati jos lapset ovat joskus kaukana kaukana minusta. En halua edes ajatella...

old_profile_94941 kirjoitti:

Kiitos näistä sanoista. Osaan vähän asennoitua. :)

Mutta hyvä, jos sen ei tarvitse loppua. Sitten toivon vaan pitkää tervettä elämää, että saan olla avuksi mahdollisimman kauan. Kärsin jo vieroitusoireista kauppareissulla, saati jos lapset ovat joskus kaukana kaukana minusta. En halua edes ajatella...

Sulla on hieno ja välittävä asenne. Mutta poikasten on opittava elämään ja parhaiten ne oppivat opettelemalla. Neuvot ei yksin riitä.

Varo kuitenkin uhrautumista ja myöhempää kyynistymistä. Enkä nyt puhu äitiydestä.

Toinen juttu. Ei se luopuminen ole niin kamalaa kuin aluksi tuntuu. Asiat vain muuttuvat. Rooli muuttuu.

Oikein hyvää pääsiäisen jatkoa :) Mun pitää mennä tekemään oma osani.

elisakettu kirjoitti:

Sulla on hieno ja välittävä asenne. Mutta poikasten on opittava elämään ja parhaiten ne oppivat opettelemalla. Neuvot ei yksin riitä.

Varo kuitenkin uhrautumista ja myöhempää kyynistymistä. Enkä nyt puhu äitiydestä.

Toinen juttu. Ei se luopuminen ole niin kamalaa kuin aluksi tuntuu. Asiat vain muuttuvat. Rooli muuttuu.

Oikein hyvää pääsiäisen jatkoa :) Mun pitää mennä tekemään oma osani.

Kiitos. Hyvää pääsiäisen jatkoa sinullekin. :)

Mullakin toinen tuolla hihkuu hereillä, joten pöperöä taas pöytään ja leikkimään.

Minun ruokalista:
to: makkarasoppa
pe: pyttipannu
la: pyttipannu
su: makkarasoppa
ma: pizza (jos pizzeria on auki), muuten makkarasoppa tai huoltoasemaruoka

.

"PaskaWappu se on sunnuntaina p.kele"

har!1

.

Voi sitä silti juhl... riehua!!!