Seksi ongelmana

Ongelmana parisuhteessamme on seksi. Seksi on ollut ongelmana jo useamman vuoden, mutta jos alan tarkkaan muistelemaan, milloin seksistä tuli ongelma, niin ongelman alku taitaa juurtaa alkunsa niihin aikoihin, kun mieheni jäi ensimmäisen kerran kiinni seksiviestittelystä toisen naisen kanssa. Pieni epäilys siis on, että tuo tapahtuma (ja sen uusiutuminen pari kertaa, ennen kuin mieheni suostui pariterapiaan keskustelemaan) on jäänyt kummittelemaan ja pilaamaan minulta tätä yhteistä ajanvietettä.

Muttah...

Meillä on hyvin erilaiset seksimieltymykset nykyään. Miehelle seksi on tapa rentoutua ja nollata stressiä. Hän haluaisi muutaman kerran viikossa, eikä kyse ole mistään pikapanoista, vaan ihan kunnon leikeistä, 1-3h kestävistä. Ja hänellä on paljon erilaisia fetissejä.

Jaoimme ennen BDSM-fetissit, mutta emme enää. Minulla tuo BDSM-puoli on jäänyt aika "kesylle" tasolle, kun mieheni fetissi on alkanut leviämään pidemmälle. Ja miehelläni on sellaisia fetissejä, mitä en itse voi toteuttaa enää. Jopa niistä seksiviestittely on minulle psyykkisesti ahdistavaa, mutta olen lupautunut joustamaan sen verran. Tällaista viestittelyä on n. kerta viikkoon (olen itse rajoittanut sen siihen, jos en rajoittaisi, sitä tulisi päivittäin).

Mieheni usein toivoo meiltä tällaisia omia leikkihetkiään sellaisilla puitteilla, jotka eivät aiheuta minulle psyykkisesti pahaa oloa. Mutta kun alamme touhuamaan, ei se aiheuta minulle myöskään kiihotusta. Varsinkin pidemmissä sessioissa saatan sen kahden tunnin jälkeen olla siinä pisteessä, että olisin valmis vain jättämään asian sikseen ja menemään katsomaan telkkaria.

Olen tästä miehelleni puhunut ja hän on sanonut, että huomioi minua enemmän. No, se toteutuu - välillä. Ja välillä teemme enemmän minun tyylisiä juttuja, mutta en sitten tiedä, enkö saa mieheäni oikein ymmärtämään mikä minut sytyttää, vai eikö hän vain halua ymmärtää. Hän toistaa aina samaa vanhaa peruskaavaa ja jos yritän ehdottaa/auttaa häntä, niin hän ottaa sen verisenä loukkauksena ja mököttää useamman viikon. En nykyään suostu edes ohjeistamaan häntä, vaikka hän kysyisi apuja, koska suuttuminen näissäkin tilanteissa on hyvin mahdollinen.

Hyvä esimerkki parin kk takaa, kun mieheni halusi alkaa peuhaamaan näitä "omia juttujaan" ja päätti ennen nukkumaanmenoa saada minut siihen tilaan nuolemalla. Mieheni oli niin innoissaan, ettei muistanut enää yhtään mistä pidin ja luuli, että hänen sylkensä oli minun kiihottumisen merkki. Kun lopulta sanoin hänelle, ettei se niin ole, hän suuttui verisesti ja mökötti minulle useamman viikon toistellen, että hän ei ole tarpeeksi hyvä, ainut tapa millä minut saa haluamaan häntä (mikä ei pidä paikkaansa, mutta hän ei näytä sisäistävän sitä...),hän on surkea seksissä ja lopulta päästiin siihen, että hänellä on liian pieni.

Mitä tässä tilanteessa oikein voisi tehdä? Minusta tuntuu, että menemme koko ajan samassa oravanpyörässä. Me juttelemme asioista ja kun juttelemme, niin mies tuntuu olevan äärettömän iloinen, että voimme keskustella asioista ja lupaa, että asiat tulevat muuttumaan ja elämä on ihanaa. Sitten kun menemme sänkyyn, on kaikki taas ennallaan, mies on unohtanut kaiken mitä olemme keskustelleet.

En haluaisi olla se stereotyyppinen lahja sängyssä, mutta en enää tiedä, mitä muuta voin tehdä. Jos otan ohjat omiin käsiini ja alan ohjaamaan leikkejä siihen suuntaan, mikä itseni saa syttymään, mieheni alkaa ns. "kilpailla" ja ohjaamaan niitä taas oman mieltymyksensö suuntaan. Jos sanon siitä, niin hän suuttuu. Jos en sano, niin käytämme vain liukkaria ja ajattelen sen aikaa jotakin muuta.