Siis osuisi omalle kohdallesi seuraava sukupolvi, vai kuinka?
(Hihitystä)
Niin. Sellainen seuraava sukupolvi, jonka kokisi niin läheiseksi, että sille jaksaisi kertoa kaiken mitä on tästä maasta, kansasta ja sen omituisista tavoista oppinut.
0Äänestä
Luolamadonna
scrg kirjoitti:
Niin. Sellainen seuraava sukupolvi, jonka kokisi niin läheiseksi, että sille jaksaisi kertoa kaiken mitä on tästä maasta, kansasta ja sen omituisista tavoista oppinut.
Eli siis Suomi on suurempi kuin tulokas (suomalainen).
Kuitenkin on niin, että haluni valaista on suurempi kuin tahtosi.
Suomi vs. suomalainen
(Hihitystä)
Pieni pettymys. Ehdin jo ajatella niitä kanelilta tuoksuvia ja kanelilta myös maistuvia pikkuleipiä. Myös munkkeja ajattelen toisinaan, vaikka ne eivät tuoksukaan kanelilta.
0Äänestä
Luolamadonna
scrg kirjoitti:
Pieni pettymys. Ehdin jo ajatella niitä kanelilta tuoksuvia ja kanelilta myös maistuvia pikkuleipiä. Myös munkkeja ajattelen toisinaan, vaikka ne eivät tuoksukaan kanelilta.
Riippuu onko hyvännäköinen ja hyvin toimeentuleva. Jos on niin aika helppoa on saada kavereita ja naisia jos on mies. Huonotuloisella rumilukssella on vaikeaa koko elämän ajan.
0Äänestä
Luolamadonna
Tässä tämä dilemman ydin on: taas ja jokaisessa lauseessa unohdetaan nainen.
Nainen on jokin monsteri maailmojen syvyyksistä, jota ei voi poistaa framilta, koska niitä tulee solkenaan kaikista tuuteista kadonneiden tilalle lisää.
Vaikeaahan tämä on. Jouluna on pakko syödä lipeäkalaa ja pääsiäisenä mämmiä. Juhannuksena on pakko kärsiä hyttysistä ja vitsoittaa itseään koivunoksilla.
Mulle tulee Suomesta mieleen koivu, järven kimallus ja mattolaiturin tuoksu. Rikkoutumaton autius siistii kuvaa. Eikö mulla ole hieman klassinen ja Suomi-filmimäinen ote sydänmaihin?
(Autiota naurua)
0Äänestä
Luolamadonna
Luolamadonna kirjoitti:
Mjaa
Mulle tulee Suomesta mieleen koivu, järven kimallus ja mattolaiturin tuoksu. Rikkoutumaton autius siistii kuvaa. Eikö mulla ole hieman klassinen ja Suomi-filmimäinen ote sydänmaihin?
(Autiota naurua)
Koivu mielikuvissani edustaa ultrafeminiiniä alkuäitiä, kenties jopa neitsyttä, joka puhtaana kuin hanki liikkuu vetten päällä kevyenä kuin tuuli. Ehkä hän on kuin ajatuksen keveyttä ilman minkäänlaista pakkoa.
(Naurua unistani)
0Äänestä
Luolamadonna
Luolamadonna kirjoitti:
Koivu mielikuvissani edustaa ultrafeminiiniä alkuäitiä, kenties jopa neitsyttä, joka puhtaana kuin hanki liikkuu vetten päällä kevyenä kuin tuuli. Ehkä hän on kuin ajatuksen keveyttä ilman minkäänlaista pakkoa.
(Naurua unistani)
Joo siis mun suomikuvaa leimaa tyhjyys. Se on kuin alkuvoima.
(Reps)
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Paitsi vaikea niin erittäin hyvä kysymys.
Minusta suomalaisena on kovin haastavaa integroitua tähän kulttuuriin. Jos olisi seuraava sukupolvi, niin toivoisin että se onnistuisi paremmin.
Siis osuisi omalle kohdallesi seuraava sukupolvi, vai kuinka?
(Hihitystä)
Niin. Sellainen seuraava sukupolvi, jonka kokisi niin läheiseksi, että sille jaksaisi kertoa kaiken mitä on tästä maasta, kansasta ja sen omituisista tavoista oppinut.
Eli siis Suomi on suurempi kuin tulokas (suomalainen).
(Käkättävää hihitystä)
Mulla on aina ollut hyvät ässät.
(Reps)
Ihan ilmoitusluontoisena asiana, että mietin kokonaisen minuutin mitä on ässät, enkä aio miettiä yhtään enempää.
Kuitenkin on niin, että haluni valaista on suurempi kuin tahtosi.
Suomi vs. suomalainen
(Hihitystä)
Pieni pettymys. Ehdin jo ajatella niitä kanelilta tuoksuvia ja kanelilta myös maistuvia pikkuleipiä. Myös munkkeja ajattelen toisinaan, vaikka ne eivät tuoksukaan kanelilta.
Mjoo
Elämä on täynnä pettymyksiä.
(Triviaalista naurua)
Riippuu onko hyvännäköinen ja hyvin toimeentuleva. Jos on niin aika helppoa on saada kavereita ja naisia jos on mies. Huonotuloisella rumilukssella on vaikeaa koko elämän ajan.
Tässä tämä dilemman ydin on: taas ja jokaisessa lauseessa unohdetaan nainen.
Nainen on jokin monsteri maailmojen syvyyksistä, jota ei voi poistaa framilta, koska niitä tulee solkenaan kaikista tuuteista kadonneiden tilalle lisää.
Go figure
(Naurua)
Vaikeaahan tämä on. Jouluna on pakko syödä lipeäkalaa ja pääsiäisenä mämmiä. Juhannuksena on pakko kärsiä hyttysistä ja vitsoittaa itseään koivunoksilla.
Saisin varmaan parempaa liksaakin mustana afrikkalaisena maahanmuuttajana.
Mjaa
Mulle tulee Suomesta mieleen koivu, järven kimallus ja mattolaiturin tuoksu. Rikkoutumaton autius siistii kuvaa. Eikö mulla ole hieman klassinen ja Suomi-filmimäinen ote sydänmaihin?
(Autiota naurua)
Koivu mielikuvissani edustaa ultrafeminiiniä alkuäitiä, kenties jopa neitsyttä, joka puhtaana kuin hanki liikkuu vetten päällä kevyenä kuin tuuli. Ehkä hän on kuin ajatuksen keveyttä ilman minkäänlaista pakkoa.
(Naurua unistani)
Joo siis mun suomikuvaa leimaa tyhjyys. Se on kuin alkuvoima.
(Reps)