Vanhemmat kateellisia pahantahtoisia

ei ihme jos poikaystävää ei vielä ole löytynyt kun puhut itsestäsi kolmannessa persoonassa,

Mitä se vanhemmille kuuluu kenen kanssa seurustelet kun olet täysi-ikäinen ja teet niin kuin itse haluat niin helpottaa. Ei siitä tarvitse välittää mitä vanhemmat ovat sinun seurusteluista mieltä kun ne eivät sitä seurustelukumppania valitse.

? Eikun nyt ihan heti- aloitat sen ihan oman elämän. Minä alitin noin 15 vuotiaana. En ole katunut sitä päätöstä. Myös nuoremmat sisarukset lähti kukin vuorollaan maailmalle.
Tänä vuonna vanhempi omista lapsistani täyttää 27. Ei hänkään voi sanoa roikkuneensa vanhemmissaan...
Sitä ehtii elää elämää... omaishoitajilla eri tie. Katkerilla lapsilla koston tie- kellä mikäkin tie, mutta kun näkee että tie on vapaa minne vain, ja umpihankeakin siinä on edessä, on ehkä onnellinenkin.
Kun sehän on valinta, antaako jonkun toisen määrätä. Vastuun opit kyllä tuntemaan myös. Sitä ilman ei ole olemassa elämisen vapautta.

Viestisi perusteella ei voi sanoa mitään. Arvelet, etteivät vanhempasi hyväksyisi mahdollista poikaystävääsi, jota sinulla ei edes ole ollut,joten et voi tietää, miten he oikeasti suhtautuisivat? Tekstisi alkaa vaikuttaa vanhanpiian selitykseltä, miksei poikaystävää ole. Miten voit tietää vanhempiesi suhtautumisen tilanteessa, jota ei ole ollut, ties vaikka olisivat hyvinkin tyytyväisiä

Jokainen meistä tee irtioton vanhemmistaan ja alkaa elämään lapsuuskodin ulkopuolella itsenäisesti normaalisti viimeistään 20-25 ikävuoden välillä.

Silloin kun on taloudellisesti riippumaton vanhemmistaan, voi elää oman mielensä mukaan kunhan ei vahingoita muita ihmisiä.
Ei aikuinen ihminen tarvitse vanhempien lupaa seurusteluun.
Riittää kun itse tietää mitä haluaa ja vastaa omista teoistaan yhteiskunnalle ja muille ihmisille.

Aikuinen ei sysää vastuuta saamattomuudestaan kenellekään muulle.