Minullakin lienee avioero tulossa ja kaippa sitten suurinpiirtein yhteisestä päätöksestä. Lapia on 2 (12 ja 9v).
Tilanne on se, että meillä on avioehto. Minulla on jonkin verran perintövarallisuutta ja talo on minun nimissäni (ja perintörahoilla ostettu). Minulla on myös akateeminen koulutus ja vakityöpaikka (hankittu ennen vaimon tapaamista) ja vaimolla ei ole oikein käypää koulutusta (on kyllä ns. opiskellut avioliiton aikana 3-4 vuotta) eikä kovin vakituista työsuhdetta. Olen suurinpiirtein koko ajan vastannut yksin perheen elatuksesta.
Ongelmana on se, että olen avioerotapauksessa rahallisesti paljon paremmassa asemassa. En näe mitään syytä miksi minun pitäisi elättää ex-vaimoani loppuikäni, mutta en nyt haluaisi jättää häntä täysin puille paljaillekaan. Onhan hän sentään lasteni äiti ja tavoitteenani olisi yhteihuoltajuus (ajallisesti 50-50%). Mutta en halua olla mikään lypsylehmäkään.
Mikä on sellainen puolueeton elin joka määrittelisi elatasmaksujen suuruuden ettei niistä jäisi katkeruutta. Vaikuttaako niihin pelkästään tulot vai myös omaisuus? Entä jos vaimo jää yhteiseen asuntoomme asumaan ja minä muutan pois (koska minun olisi helpompi ostaa uusi asunto).
Entäs aviovuosien aikaan yhdessä hankittu koti-irtaimisto. Miten se jaetaan?
Voiko samassa yhteydessä sopia tapaamisoikeuksista?
Tilanne on se, että meillä on avioehto. Minulla on jonkin verran perintövarallisuutta ja talo on minun nimissäni (ja perintörahoilla ostettu). Minulla on myös akateeminen koulutus ja vakityöpaikka (hankittu ennen vaimon tapaamista) ja vaimolla ei ole oikein käypää koulutusta (on kyllä ns. opiskellut avioliiton aikana 3-4 vuotta) eikä kovin vakituista työsuhdetta. Olen suurinpiirtein koko ajan vastannut yksin perheen elatuksesta.
Ongelmana on se, että olen avioerotapauksessa rahallisesti paljon paremmassa asemassa. En näe mitään syytä miksi minun pitäisi elättää ex-vaimoani loppuikäni, mutta en nyt haluaisi jättää häntä täysin puille paljaillekaan. Onhan hän sentään lasteni äiti ja tavoitteenani olisi yhteihuoltajuus (ajallisesti 50-50%). Mutta en halua olla mikään lypsylehmäkään.
Mikä on sellainen puolueeton elin joka määrittelisi elatasmaksujen suuruuden ettei niistä jäisi katkeruutta. Vaikuttaako niihin pelkästään tulot vai myös omaisuus? Entä jos vaimo jää yhteiseen asuntoomme asumaan ja minä muutan pois (koska minun olisi helpompi ostaa uusi asunto).
Entäs aviovuosien aikaan yhdessä hankittu koti-irtaimisto. Miten se jaetaan?
Voiko samassa yhteydessä sopia tapaamisoikeuksista?
Vastaukset 9
Vanhimmat
oli se jonka luona me kävimme. Löytyy kunnan/kaupungin palveluksesta.
Ikävää jos tuohon päätökseen olette ajautuneet, toivottavasti kaikki voitava on tehty ennen tuota päätöstä -- mutta keskitytään nyt vastaamaan kysymyksiisi.
Koska teillä avioehto niin periaatteessa omaisuuden jako on selvää pässinlihaa. Ja keskenänne voitte tietenkin sopia osituksesta mikä mielestäsi oikeudenmukaisempi kuin avioehdon pilkuntarkka noudattaminen.
Yhdessä hankittu omaisuus avioehdollisessa avioliitossa jaetaan puoliksi. Mutta jos oikein tarkkoja ollaan, niin kuitit määräävät omistussuhteen (esim. tv:n takuutodistus tms.) -- mielestäni avioehtoa ei ole tarkoitettu tuohon, vaan niihin "isoihin kuvioihin", irtaimiston jaossa tolkku ja kohtuus mukana niin hyvin menee.
Et sinä exääsi joudu elättämään, mutta kyllä osallistumaan lastesi elatukseen osuudellasi. Luepa tuo "vakivastaukseni" tuolta alta... vastannee moneen kysymykseesi. Kannattaa vilkaista myös tämä keskustelu :
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000005867528
Ei omaisuus välttämättä vaikuta elareiden määrään -- mutta voi maksukyvyn kautta (tässä tapauksessa ehkä exäsi maksukyky osallistua osuudellaan lasten elatukseen pienempi kuin nettotulojen suhteella laskettuna, jos joutuu osttamaan suuren velan tai maksamaan kovaa vuokraa).
Laajat (vuoroviikoin) tapaamiset vaikuttavat elareiden määrään, mutta jos tuloerot suuret eivät välttämättä mene "nollille".
Niin no, lastenvalvojan ja oikeuslaitoksen puolueettomuudesta täällä monia mielipiteitä.... Mutta minusta parasta kun lasten vanhemmat nämä asiat sopivat, ja sopimukselleen hakevat vahvistuksen.
***********
I VAIHE - määrä
Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat ... mutta päivähoitomaksuja ei ole - jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi "sponssaa" elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:
a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii "elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia [email protected]
b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 420 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B649-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf )
320 + 320 x 0,95 + 320 x 0,90 = 912 ekee (eli 912/3 = 304 e/kk keskiarvona per lapsi)
Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 420 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).
c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia ... olkoonkin ettei tuo "kaava" mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).
II VAIHE - jako
Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman ... jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. "kikkaillut" kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman "vuodessa veks"-malliseksi.
Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa "viemisestä", lähi "palautuksesta").
Yleensä ei suositella "könttämaksua" elareista (eli sekoitetaan vanhempien ositus ja lasten elatus), mikä ei tietenkään estä vanhempia näin sopimasta. Tämän summan määrittäminen jos mikä kahden sovussa eroavan aikuisen asia, yksikään tuomioistuin Suomessa ei tällaista ratkaisua tee.
Minimi elareille voi olla nolla euroa. Ajattelepa äitiä joka Nokian tiedotusjohtaja ja optio-ohjelmassa, isä sekatyömies. Tulee ero, yli 12 vuotiaat tyttäret haluavat jäädä äidille ... et kai kuvittele että yksikään lastenvalvoja suosittaisi tai tuomari määräisi 120 elareita per naama isälle??? Kysymys vanhempien maksukyvystä osallistua lasten elatukseen (jotain 0 ja 100% välillä, mutta EI yli). Mutta, JOS elarit tässä esimerkissä jostain syystä kuitenkin vahvistettu 120 euroon, eikä etä niitä pysty maksamaan ... niin "ilman tarveharkintaa" lain mukaan veronmaksajien se lähivanhemmalle tilitettävä!
III VAIHE - vahvistaminen
Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).
Lastenvalvoja tai "kunta" ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun. Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.
"nollas" VAIHE - lapsen etu
Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan ... oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu - lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.
Joten, koettakaa eravat/eronneet vanhemmat keskenänne hakemaan sopu elareihin, ja sovussa myös muuttamaan niitä jos aihetta syystä tai toisesta. Mutta hyvä olisi edes itselleen perustella vaatimuksensa elareiden määrästä, maksaa tai saa sitä. Ja vilpittömästi miettiä ovatko ne oikeudenmukaiset, jokaiselle osalliselle (lapsi, etä ja lähi).
Kiitos M36. Olet todellinen verkkoenkeli. Kysyit myöe onko kaikki voitava tehty. Niin...yse kyllä haluaisin vielä yrittää mutta vaimo "ei jaksa".
Jaa'a, tiedä tuosta enkeliydestä ... välillä kun keittää niin aika pirukkaasti saatan laukoa mielipiteitä...
Mutta hyvä jos koet apua ja vastauksia saaneen, niitä sitten työstämään ja lisää tietoa hakemaan.
Jaksamaninen ja näkemys siitä onko avioliitto korjattavissa, vai niin totaalisen "mäsänä" ettei edellytyksiä yhteiseen elämään enää ole ... on kovin yksilöllistä.
Vähän jos minä tästä 15 km hiihtolenkille lähtisin, niin saattaa noutaja tulla 10 km kohdalla (tai ennen) ... turha siinä Isometsän tulla ihmettelemään päätöstäni, jos minä sanon etten jaksa ja tää loppuu tähän tai henki lähtee...
Hei!
Älä kanna huolta elatusmaksujen oikeudenmukaisuudesta - sosiaalitoimen viranhaltijat pitävät kyllä huolen siitä lypsylehmäksi et kyllä joudu !
Itselläni nimittäin oli samankaltainen tilanne syksyllä 2004 - paitsi ettei ollut avioehtoa - lapsetkin samanikäisiä. Sovimme sosiaalivirkailijan avustamana yhteishuoltajuudesta ja lapset asuisivat ex:n luona pääsääntöisesti ( paha virhe että siihen suostuin ).
Pidin taloutemme kunnossa ja rakensin perheemme tulevaisuutta 17 vuotta kovasti työtä tehden,unelmatalo rakennettiin ja maksettiin,autot ostettiin,ulkomaanmatkat ym.kustannettiin pitkillä työpäivillä jne.
Perustin 3 vuotta sitten myös kuljetusliikkeeni joka alusta lähtien on kannattanut loistavasti.
Vaimoni myös "opiskeli" ja opiskelujen välissä riitautui työpaikoissaan siinä määrin ettei uusia työpaikkoja sitten alaltaan enää löytänytkään.
Ex haki alkukesästä 2004 avioeroa
" kyllästymisen " vuoksi ja maksettuani valtavalla pankkilainalla hänelle lain suomat varannot ex ostikin ulkomailta talon ja muutti sinne pysyvästi asumaan tenavien kanssa.
Luonnollisesti ex tyhjensi ja sulki muuton yhteydessä myös lapsiemme pankkitilit ( jotka pankkimme välittömästi tilanteen paljastuttua avasi uudelleen ja korvasi täysimääräisesti ex:n nostamat varat).
Kaikki ex:n toimenpiteet tehtiin suunnitelmallisesti ja nerokkaasti mutta vain yksi kohta meni hieman pieleen: Elatusmaksun määräämisessä ei otettukaan huomioon elatusvelvollisen varallisuutta ja tuloja täysimääräisesti vaan elatusmaksuksi määrätään normien mukainen maksu = ei puhettakaan luksuselämästä elatusvelvollisen varoilla.
Nyt ex:n "luksuselämää" on kestänyt kohta 3 kk ja lapset haluavat muuttaa takaisin kotiin koska
" äiti vaan räyhää koko ajan ".
Neuvo: Vaikka kuinka harmittaa kun vieraat ihmiset repivät ja riepovat henk.koht ja
" yhteisiä " talousasioita ei kannata pahoittaa siitä mieltään.
Mikäli se taloudellisesti on mahdollista niin säilytä perintörahoilla hankkimasi asunto itselläsi ja anna tyytymättömän osapuolen ottaa vastuu tekemisistään.
Avioeroasioissa oikeus voittaa aina lopulta ja lapset ovat lahjomattomia - kun hieman aikaa kuluu he kyllä tietävät kuka teki oikein ja kuka väärin toimivat sen mukaisesti !
Pidä puolesi koska kyseessä on myös lapsiesi tulevaisuudesta ja tulevasta perinnöstä !
... että elarit saitte sovituksi oikein (nehän voidaan määrätä vain oikeudessa), eli niillä ei elätetä exää van osallistutaan osuudellasi lasten elatukseen.
Miksi muuten suostuit siihen että lapset muuttivat ulkomaille? Eivätkö tapaamiset melko "harvakseltaan" ?
Minkä ikäiset lapsesi muuten ovat?
Meille elatusmaksun suuruuden laski sosiaalivirkailija normiston mukaan ja se olisi ollut 110e/lapsi/kk,sovimme kuitenkin maksun suuruudeksi 200e/kk/lapsi koska 110e/kk on kyllä aika vähän valuuttaa tänä päivänä.
Kuulin ulkomaillemuutosta vasta kun ex oli jo ostanut talonsa henkikirjoittanut lapset asumaan sinne pysyvästi. Lapset ( 13v. ja 11v ) olivat innoissaan muutosta enkä halunnut ruveta ilonpilaajaksi koska tiedän että esipuberteetti-iässä mieli muuttuu nopeasti,kuten tapahtuikin.
Katsoin parhaaksi olla mrniceguy ja järjestin muutonkin kuljetusliikkeeni välityksin.Päivittäinen yhteydenpito onnistuu molempiin suuntiin koska tenavilla on mukana aiemmin hankkimani matkapuhelimet liittymät.
Tapaamiset järjestyvät siten että joka toinen viikko bookkaan yhdelle autoistani meno paluulastin tenavien asuinpaikkakunnan tuntumaan ja siten tapaamme viikonlopun ylitse useampaankin otteeseen riippuen heidän omista menoistaan. Matkat ovat näin tehtyinä
" työmatkoja " ja kulujen sijasta saan näin ilmaiset matkat laivalippuineen päivineen mahdollisuuden pongata firmasta ulos kunnon palkan ulkomaanpäivärahoineen,majoituskuluineen ym.ym.
Oli mielenkiintoista lukea kokemuksistasi. Kun meillä on avioehto niin vaimo ei oikein voi kiristää millään muulla kuin marisemmalla lapsille, että iskän takia äidistä tulee köyhä. Sitä olen kuullut jo pari kertaa, eikä tunnu hyvältä. Itsellään on vielä oma perintönsä tulematta (ainakin parin asunnon verran).
... asia on jokseenkin kunnossa, ainakin lastesi osalta. Antaa sen exän odotella rauhassa perintöään ;-))