Ystäväni ovat yksinkertaisesti katkaisseet välit minuun ja syystä, että minulla on muutakin elämää kuin he. He eivät tykkää yhtään siitä, että seurustelen ja että olen tutustunut uusiin ihmisiin. Olin jopa ottanut yhtenä päivänä yhteyttä yhteen meidän vanhaan kaveriin ja, kun sen näille kahdelle kaverilleni kerroin, niin kielsivät enää olemasta hänen kanssaan missään tekemisissä ja kuinka he aikovatkin ottaa häneen yhteyttä. En olisi saanut ottaa yhteyttä häneen siitä syystä, että tätä yhteydenottoa oli toinen kaverini harkinnut joskus aiemmin, mutta ei sitä koskaan tehnyt. Voiko todella olla, että he olisivat vaan kateellisia siitä, että minulla menee hyvin ihmissuhteissa ja opiskeluissakin toisin kuin heillä? Ja en ole edes ensimmäinen, joka on savustettu porukasta ulos ja yhteinen tekijä meillä kaikilla on se, että meidän elämä ei pyörikkään heidän ympärillä. Heidän kaverisuhde on sellainen tyypillinen manipuloija ja sen uhri -suhde ja että tämä manipuloijan uhri ei itse näe sitä, että tämä toinen ohjailee hänen elämää ja käyttää hänen epävarmuuttaan hyväkseen, että tuntisi itsensä paremmaksi (narsistisia piirteitä havaittavissa). Olen niille yrittänyt sanoa siitä kuinka he käyttäytyvät väärin, mutta kieltävät sen ja että olen se joka käyttäytyy heitä kohtaan väärin. Miten he eivät voi tajuta että heidän käytöksessään on vikaa ja pahasti? Etenkin kun heillä ei ole edes enää muita kavereita kuin toisensa. Pitääkö minun vain antaa heidän olla vai yrittää vielä tulla heidän kanssa toimeen? Ollaan kuitenkin jo vuosia oltu hyviä ystäviä. Ikää meillä on 20 vuotta, että ei tämä enää mihinkään teiniriitoihinkaan mene.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.