Huolestunut

Ainoa mitä terveydenhuoltojärjestelmämme todennäköisesti hänelle tekee on kemiallinen lobotomointi. Jos hän haluaa kysellä apua tilanteeseensa niin muistakaa diagnosoimisen luoma stigma (toisin sanoen välttäkää psykiatrien vastaanottoja) sekä osatkaa vaatia keskusteluapuja nappien sijaan. Siinä parhaat neuvoni. Kaikki tietenkin olettaen, että asianomainen tahtoo itse apua. Pakottaa ei ketään saa.

Itsekin pakkoneuroosit läpikäyneenä ja monia pakkoneurootikkoja aikanaan tunteneena puhun siis kokemuksen tuomalla rintaäänellä nämä.

Terapiat ei auta, niissä laitetaan neurooseja pussiin ja viedään jollekin kuvitteelliselle "Jaakolle" tai pantataan neurooseja jonnekin "huolihetkeen" missä niitä saa alkaa murehtimaan. Olen nähnyt kaksi hyvin pakkoneuroottista ihmistä siis käyvän läpi pitkät terapiat ja tämmöisiä ne olivat. Mitään ei hyövänneet näitä ihmisiä. Neuroosit on oikeasti osapsykooseja, joten ei niistä pääse eroon niitä pussittamalla ja järkeistämällä. Kun yksi neuroosi on puitu loppuun tai suoritettu loppuun, uusi kolkuttaa jo ovella, se on kaiken psykoosin ydin! Virallinen lääketiede ei tunnusta näitä siitä huolimatta psykooseiksi eikä ymmärrä niitä!

Lääkkeet on ns. SSRI lääkkeitä eli serotoniinin takaisin oton estäjiä suomeksi Selective Serotonin Reuptake Inhibitor. Ne vähentävät jonkin asteisesti neuroottista oireilua mutta niinkuin edellä joku totesikin ne tuhoavat aivoja ja siihen perustuu niiden toimivuus! Ne vie myös kaikki tunteet ja saat täysin tunteettoman poikaystävän itsellesi, joka on siis pahempi asia kuin nämä sairauden oireet elää läpi. Voin sanoa näiden ihmisten kanssa eläneenä hyvin tiiviisti, että vaikka he aina jankuttivat neuroosejaan, niin se on vielä helppoa kestää verrattuna siihen miten tunteettomia ihmisiä heistä tuli lääkityksen ansiosta! Täysin empatiakyvyttömiä, menee tilannetaju, tulee totaalisen itsekäs, kun ei kykene enään eläytymään toisen tunnemaailmaan, kun ei ole sitä omaakaan. Samoin nämä lääkkeet vievät ennemmin tai myöhemmin seksuaalisen kyvyn ja niitä siis syödään loppuelämä. Eli voit unohtaa koko parisuhteen jos päädytte tähän. Eikä näitä lääkkeitä pysty edes lopettamaan jos niitä on syöty kauan, niistä tulee riippuvaiseksi, tätä lääkärit eivät myönnä. Eli unohda lääkkeet!

Kaiken neuroosin takana on syyllisyys jostakin! Ottakaa selvää mistä se kumpuaa? Minun neuroosini johtuivat siitä, että olen uskonnon lahkon uhri sekä minun vanhempani olivat narsisteja, jotka syyllistivät minua asioista mitä en ollut tehnytkään, että se on minun vika. Syyllisyys oli siis väärää syyllisyyttä ja uskonnon tähden siihen ei ollut apua, koska lahko oli suorituskeskeinen uskonto. Aina piti suorittaa pelastusta ja sitä että ei joudu helvettiin. Aikuisiällä sitten löysin Jeesuksen ja armon elämääni. Tämä auttoi ratkaisevasti neurooseihini. Sain lopettaa olemasta syyllinen ja ottaa vastaan armosta Jeesuksen tähden syntieni sovituksen. Vääristä asioista syyllisenä olemiseen auttoi myös se, että sain tietoa narsismista ja tajusin, kuinka minua oli väärin syyllistetty asioista. Opin laittamaan rajat muihin ihmisiin, en suostunut enään olemaan kenenkään syntipukki. Tämä on siis sitä kun olet narsistin uhri, joudut kaiken syntipukiksi, jopa heidän omien väärien tekojensa. Siis totuus vapautti minut, kun hylkäsin valheet. Ei tavallaan saa itse uskoa niihin valheisiin mitä muut yrittävät syöttää päällesi tai sairastut!

Sitten neuroosien takana on myös se mikä kaiken psykoosin takana eli turvattomuus. Yrität sillä neuroosilla saada itsellesi turvaa. Tämä on siis syvimmiltään itsensä tekemistä epäjumalakseen, joten kun tajusin tämän uskoontulon jälkeen tein siitä parannuksen ja pyysin anteeksi rukouksessa. Varsinkin kaikki maaginen ajattelu on juuri tätä. Kun teen näin, tapahtuu sitten näin. Eli tavallaan noitumista. Eli synnintunnustus auttoi mua tähän ja lakkasin hakemasta turvaa vääristä paikoista. Sen sijasta aloin etsimään Jumalaa turvakseni!

Se mitä kerroit tuosta symmetrian tarpeesta, siitä mm. olen itsekin aikanaan kärsinyt. Se kertoo siitä, että oma sisäinen maailma on hyvin sotkussa ja epäjärjestyksessä! Tavallaan ulkoisen tekemisen kautta yrität saada omaa epäjärjestyksessä, kaaoksessa, olevaa maailmaasi järjestetyksi! Siitä saat hetken helpotusta siihen. Kysymys siis kuuluu, mitä ihminen oikeasti omassa sisimmässään siis kantaa? Mikä sotku sieltä tulisi järjestää? Mitä ongelmia siellä on? Niitä pitäisi yrittää ratkaista eikä vain yrittää sietää neuroosien avulla!

Neuroosien toteuttamiseen altistaa aina ahdistus, joka voi olla hyvin syvä. Neuroosin suorittaminen/ajatteleminen siis purkavat hetkellisesti tätä ahdistusta. Ahdistus pitää purkaa pois jotta neuroosit jättävät rauhaan! Ahdistuksen takana on aina ristiriita jostakin/ joistakin asioista! Ne pitää löytää ja niihin pitää tehdä joku ratkaisu jompaan kumpaan suuntaan, että ne jättävät ihmisen rauhaan. Kerron tähän oman esimerkkini. Oma äitini on aina hokenut ja pitänyt itseään hyvänä äitinä. Se on ollut pakotettu totuus meidän perheessä. Silti minä olen saanut kestää hänen narsismiaan, laiminlyöntejään ja rakkauden puutetta, joten se hyvä äiti on todella kaukana siitä mitä minä olen joutunut elämään läpi. Sitä hyvää äitiä minä en juuri ole ikinä nähnytkään! Tässä on ristiriita minkä kanssa jouduin siis elämään koko elämäni. Tunsin sen ettei minua rakasteta ja jotenkin...

...jatkuu seuraavassa viestissä!

...jatkoa edelliseen!

en tuntenut olevani rakastettu ja että jotakin on pielessä mutta en varsinaisesti tiennyt mitä koska en tiennyt mistään "normaalista". Vasta kun aloin näkemään vertailukohtia muihin, alkoi minulla tulla ahaa elämyksiä aikuisena. Vasta kun luin pari kirjaa narsismista kaikki loksahti paikoilleen ja tajusin, että tästä tässä on kyse ja tässä on ne vastaukset mitä olen etsinyt miksi perhesuhteeni ovat niin vaikeita ja kummallisia! Sain sisäisen varmuuden siitä, että oma kokemukseni on oikea ja se syötetty valhe: minun äitini on hyvä äiti, sai lähteä, tiesin mikä on totuus. Siihen asti tämä ristiriita tästä asiasta toi minulle ahdistusta! Ahdistus loppui kun sisimmässäni lakkasin heilumasta näiden kahden ääripään välillä, valitsin toisen niistä ja totuuden!

Tämä äitisuhde oli takana kaikissa "anteeksipyytelyneurooseissanikin". Siis kun olet perheen syntipukki, lopulta alat pyytelemään anteeksi mitä ikinä tapahtuu kauheata niin televisiossa, muiden ihmisten tekemänä tai missä hyvänsä, kaikki on sinun vika, sinä olet sen jotenkin mystisesti aiheuttanut vaikka et edes ollutkaan siellä. Äitini kun syytti minua asioista mitä en ollut edes tehnyt mutta hän oli. Tällainen valehtelu vuosikaudet elät lapsuutesi siinä jättää jäljet ja rikkoo psyyken. Lopulta alat itsekin uskomaan siihen ja sairastut psykoosiin. Valheiden hylkääminen siis auttaa tähän ja totuuden ottaminen vastaan omassa sydämessä ja siitä kiinni pitäminen! Jeesus on sanonut että totuus on vapauttava teidät. Se totuus vapautti minut.

Sitten monilla neurootikoilla on ongelmia seksuaalisella alueella. Jotkut haluavat asioita joita heidän moraalinsa ei hyväksy. Ja ovat syyllisiä sen tähden. Monet pesuneuroosit ovat tätä lian poistamista itsestä. Ikäänkuin pestään pois omaa huonoa omaatuntoa jostakin! Mikäli kyse on synnistä, siihen auttaa parannuksen teko!

Mikäli väärästä syyllisyydestä, siihen auttaa opetteleminen, että siinä ei ole mitään väärää. Minulla on ollut henkilökohtaisesti ongelmia tiukan uskonnollisen taustan tähden sekä sen tähden, että olen ollut yliseksuaalinen. Siinä on aika vaikea yhtälö elettäväksi. Olen hallinnut käytökseni pääosin mutta sisäinen maailmani on ollut hyvin kovilla tämän tähden ja siinä mielessä olen kärsinyt paljon syyllisyyttä. Tätä tietysti on pahentanut ratkaisevasti se, että olen elänyt koko elämäni yksin ilman aviopuolisoa mitä olisin kyllä halunnut, sitä ei vain ole löytynyt. Uskon, että seksi kuuluu vain avioliittoon - ei muualle. Ennen kuin löysin Jeesuksen kärsin siis pesuneurooseista itsekin ja niiden takana oli siis tämä syyllisyys näistä asioista. Nyt minulla on rauha näissä asioissa, tiedän minne voin mennä lankeemuksieni kanssa ja myös erotan oikean ja väärän syyllisyyden toisistaan. Itsetyydytystä ei ole raamatussa laitettu syntilistoille mutta minä olen siitäkin ollut syyllinen ja sentähden kartellut sitä mahdollisimman paljon - siinä kuitenkaan onnistumatta. Nykyään tiedän ettei se ole syntiä mutta himoitseminen on ja se monesti liittyy näihin asioihin, joten sitä välttelen. Onneksi iän myötä olen enemmän normalisoitunut tavallisen ihmisen seksuaaliselle tasolle, sekin on auttanut. Herra on parantanut minun yliseksuaalisuuttani vaikka täysin en siitä vielä olekaan parantunut. Kukaan lääkäri ei auttanut mua tässäkään mitään! Mää sain vain outoja katseita, kun otin asian puheeksi, lääkärit ei osaa edes suhtautua asiaan! Eikä niillä ole mitään apua tähänkään!

Minun mielestäni hyvä kirja neurooseista on tämä:
https://www.booky.fi/tuote/foa_edna/kerrasta_poikki_vapaaksi_pakko_oireista_ja/9789519594675#!product_id=9789519594675
Sen avulla tajuaa miten monin eri tavoin neuroottisuus ilmenee, jos ei vielä täysin tunnista kaikkia sen ilmentymiä! Muuta apua siitä ei juuri ole! Eli tavallaan opit tuntemaan sairauttasi paremmin!

Minä olen parantunut neurooseistani, Jeesus Kristus paransi minut mutta minun itsekin piti olla mukana siinä parantumisprosessissa ja nämä edellä kirjoitetut asiat ovat yhdessä vaikuttaneet parantumisen tulemiseen!

Sitten huomasin, että poikaystäväsi ei ole pelkästään neuroottinen, sillä siihen ei kuulu nuo kuvaamasi kaiken maailman pakkoliikkeet. Joko se on neurologinen muu sairaus niiden takana? Suosittelen neurologille hakeutumista! Tai jos hän on ollut lääkityksellä nyt tai ennen, ne voivat olla lääkkeen aiheuttamia? Kyse voi olla jonkinasteisesta autismista? Se voi olla pelkästään ruokavalion aiheuttamaakin, kannattaa kokeilla luontaistuotteita?

http://www.tritolonen.fi/artikkelit/184-autismi

Onnea matkaan, hienoa, että jaksat olla poikaystäväsi vierellä vaikka hän onkin poikkeava muista! Rakkaus on se kaikkein tärkein!

Se telkkarin volume kun täytyy olla parillinen luku ymmärrän jätkääsi pariton luku kun tuo epäonnea.Mahtava kaveri sulla!

Ei hänellä elämä kyllä muuten mitenkään sotkussa ole, pienestä asti pakkoliikkeistä kärsinyt, yläaste ikäisenä kuulemma tullut tarkistamispakko ja muut pakkorituaalit. Ja kuinka mainitsinkin että oireita tulee ja menee, tänään kun hän heräsi, huomasin kaulan alueen jäykistelyä hänellä silleen että nostaa päätä ylöspäin, no en maininnut mitään vaan kun hän oli ollut noin tunnin hereillä, kiinnitin huomiota jatkuvaan hymähtelyyn ja kysyin asiasta, kuulemaa vuoden poissaolleet oireet tulleet takaisin :( säälittää katsoa vierestä ku toinen niskat hellänä vääntelee päätä..

Auttaisiko hyvä vakuutus, luulisi että siitä saisi myös hyvät alennukset kun asiakas on erittäin huolellinen asioissaan.

ps. ocd ja tic-oireet ovat kai ihan eri asioita eli psykologiaa ja neurologiaa.

Mulla oli erittäin pahat pakko-oireet jotka on melkein kokonaan kadonneet lääkityksellä. Sertralin niminen lääke ja suurella annostuksella. En tiedä tehooko poikaystävääsi mutta mä sain avun.

Voiskos olla tourette.......

Voi että... tosi huolestuttavaa. Terapia auttaa kai yleensä, mutta se on pitkäkestoista ja kallista ja kestää useita vuosia. En suosittele vahvoja lääkkeitä, ne saavat hänet vain apaattiseksi, mutta eivät poista ongelmaa. Käykää myös neurologilla, ettei kyseessä ole jokin elimellinen syy.