Olenko nk. nirsoilija jos haluan miehen joka on
a) keskustelukykyinen
b) empaattinen
c) älykäs (tiettyyn pisteeseen asti ainakin..)
d) hyväkäytöksinen
e) huomaavainen
ja sen lisäksi vielä on
f) siisti ja puhdas
g) vähintään itseni pituinen (yli 169cm)
h) pukeutuu kohtuullisen hyvin (fiksusti)
i) hoitaa fyysistä kuntoaan ja olemustaan
Omasta mielestäni en ole turhan kriittinen näine "vaatimuksineni". Silti en ole onnistunut löytämään miestä, jonka kanssa voisin kuvitella viettäväni lopun elämääni, avioitua ym. Olen hieman alle kolmekymppinen, itse täytän nuo kriteerit. Olen analyyttinen, tunteellinen, pystyn ymmärtämään ja käsittelemään syy-seuraus suhteita, näkemään omia tarkoitusperiäni.
Miksi olen jäänyt yksin?
a) keskustelukykyinen
b) empaattinen
c) älykäs (tiettyyn pisteeseen asti ainakin..)
d) hyväkäytöksinen
e) huomaavainen
ja sen lisäksi vielä on
f) siisti ja puhdas
g) vähintään itseni pituinen (yli 169cm)
h) pukeutuu kohtuullisen hyvin (fiksusti)
i) hoitaa fyysistä kuntoaan ja olemustaan
Omasta mielestäni en ole turhan kriittinen näine "vaatimuksineni". Silti en ole onnistunut löytämään miestä, jonka kanssa voisin kuvitella viettäväni lopun elämääni, avioitua ym. Olen hieman alle kolmekymppinen, itse täytän nuo kriteerit. Olen analyyttinen, tunteellinen, pystyn ymmärtämään ja käsittelemään syy-seuraus suhteita, näkemään omia tarkoitusperiäni.
Miksi olen jäänyt yksin?
Vastaukset 26
Vanhimmat
edes tavannut vapaata miestä, joka ei mahtuisi noihin kriteereihin?
Jos olet, oletko tehnyt mitään asian hyväksi, aloitetta, pyytänyt ulos?
Totta kai olen tavannut - montakin. Tiesitkö, että yhä vielä monet miehet ovat niin vanhanaikaisia, että "säikähtävät" jos nainen on liian aktiivinen, pyytää ulos, ehdottaa tapaamista jne. Olen kokeillut nimittäin. Jotenkin tuntuu siltä, että monien mielestä naisen tulisi näyttää kauniilta ja kärsivällisesti vain odottaa sitä unelmiensa prinssiä saapuvaksi.
Mun korvaan kalskahtaa kyllä huonolta tekosyyltä tuo miesten vanhanaikaisuus. Et ole tainnut kovin montaa kertaa kokeilla aloitteen tekoa, jos kokemukset on tuollaiset. Jos mies on joskus kieltäytynyt, mistä tiedät, että se on johtunut hänen vanhanaikaisuudestaan. Ihan kokeeksi, kerropas yksi esimerkki aloitteellisuudestasi, jossa mainitsemasi vanhanaikaisuus on tullut ilmi.
kaipaan naisessa samoja piirteitä :) voimme vain toivoa että joskus törmäämme kaupan kassajonossa toisiimme, koska olen toivottoman huono roikkumaan baareissa ja työkavereitani en suostu deittailemaan...
tosiaan joskus jossain.. :)
Ei tuo baareissa hengailu tosiaan aina huvita, mutta hankalaahan sitä on tutustua uusiin ihmisiin muualla?!
Kaupan kassajonossa.. hmm.. Miten aloittaisit keskustelun siinä kiinnostavan henkilön kanssa?
"anteeksi kaunis neito, saisinko jonottaa kanssanne?"
ei kai noista aloitusrepliikeistä kannata mitään slaagia itselleen tehdä...
:)
Oletkos joskus kokeillut käytännössäkin? Miten kävi?
hmm, menestyksen voi arvioida sillä että pörrään täällä lukemassa sinkkupalstaa ;)
jos erehdyn jossain jonossa/hississä jotain sanomaan niin yleensä saan vain hymyn tai viehkeän punastuksen :( mutta ei se minua mitenkään masenna; ainakin yritin :)
uskokaa tai älkää arvoisa herrasväki, mutta olen jopa kerran kadulla ja keskellä kirkasta päivää lausunut neidolle runon. jouduin kuitenkin pyytelemään kovasti käytöstäni anteeksi kun hänen poikaystävänsä ilmestyi paikalle :)
Aivan ihana toi runojuttu. Mutta sellasia me olemme. Punastuisin ihan kamalasti, jos joku alkaisi mulle runoa lausuun. Ei voi mitään. Tukalaa olisi siinä seistä tapittaa naama ihan punasena ;) Jälkeen päin kyllä kaduttaisi. Olishan se vähintään halauksen ja suukon paikka.
en minä ehkä ihan pusua ja/tai halia edes uskaltaisi toivoa (olisiko se edes sopivaa käytöstä naiselta?!)... kännyn numero riittäisi vallan mainiosti :)
sanottakoon kuitenkin se että se runo oli aika lyhyt semmoinen zen-runo, ja että neitonen otti sen ihan hyvin vastaan ilman sen suurempia punasteluja. hänen poikakaverikin jaksoi nauraa tapahtuneelle :) terveiset molemmille jos
tunnistavat itsensä tästä keskustelusta ;)
Ehkä itsekin olen sitten nirsoilija mutta mielestäni nuo ovat normaalin ihmisen tuntomerkkejä :) Pituudelle ei voi asettaa normia mutta noi luonteenpiirteet varmaan löytyy kaikilta normaaleilta peruskasvatuksen saaneilta ihmisiltä (kuten hygieniasta huolehtiminen, käytöstavat yms). Ei pitäisi olla liikaa vaadittu!
Empaattisuus ja huomaavaisuus tuntuvat tosin olevan kadonneita luonnonvaroja vaikka ne ovat edellytykset minkä tahansa ihmissuhteen luomiselle.
Hei Nora! Hetken jo luulin, että olen kirjoitellut unissani tänne. Ajatukseni ko.asioista ovat melkein pillkua myöten samansuuntaisia, sillä poikkeuksella, että olen mies. En pidä itseäni nirsona, mutta ehkä hieman valikoivana. Siitä johtuen naisasioissa on välillä oikeinkin hiljaista. Toivo elää ja hyvät päivänjatkot sulle!
Et ole todellakaan nirso, huonoa tuuria vaan jos ei ole sattunut sopivaa kohdalle... Täällä Pohjois-Pohjanmaalla olis yks tarjolla...
..että pohjoisen miehet olis niitä kunnollisia. Liekö jotain legendaa.. :)
Jos noi on sun vaatimukset, et ole kriittinen ollenkaan. Kyllähän tuollaisia vapaita sinkkumiehiä on mukavastikin tarjolla. Minä tosin en ole, koska olen 168 cm.
Tosiasiassa sulla taitaa kuitenkin olla muita kriteerejä, joita et listannut, ehkä pelossa, että sinua pidettäisiin pinnallisena?
Nyt omantunnon kysymys. Onkos sinulle tuttua tällainen ajattelutapa:
-Tossa olis muuten kriteerini täyttävä mies, mutta sillä on liian iso nenä/korvat/tihrusilmät/liian vähän hiuksia/ liian isot kädet jne. Lista on loputon.
-Tossa olis kans, mutta se flirttailee liian avoimesti toisten naisten kanssa / liian kiltti / periksiantava, liian avoin / suora / tavallinen, kiinnostunut liikaa kavereistaan / liian yksinäisen oloinen / liian tyrkky / kaverini ei tykkää /elehtii ärsyttävästi / puhuu kummasti / liian kimakka/kova/hiljainen ääni jne. Lista on loputon. Kyllähän näitä keksis, mutta idea tuli varmaan selväksi.
Sitten tuleekin lopullinen tuomio:
En mä tommosen kanssa voisi kuvittella seurustelevani.
Tällaisia ne kriteerit tuppaavat olemaan, ja nämähän niitä miesehdokkaita karsii, eikö?
Harmin paikka, jospa käyttäisit vähän korkoa ;)
No okei, okei. Mielipiteessäsi on tiettyä "totuutta" jos näin voi sanoa. Tarvitaanhan siihen _jotain_ että toisesta ihmisestä ensialkuun kiinnostuu. Siis sitä kemiaa se kai on, en tiedä?! Tuntuu vain, ettei nuo "kemiat" kovin usein osu yksiin kahden ihmisen välillä, ei ainakaan silloin kun aika olisi otollinen.
Kyllähän niitä vaatimuksia ja kriteereitä varmaan jokaisella olisi esittää vino pino. Minulle kuitenkin tärkeimpiä ovat nuo aloitusviestissä mainitsemani sekä tietysti se, että miehen olemuksessa on jotain, joka minua viehättää. En tarkoita sitä, että miehen tulisi olla tietystä muotista - pitkä ja komea, bossin puvussaan. Vaan vaikkapa kiva hymy tai tapa koskettaa kuin ohimennen. Get it?
>se flirttailee liian avoimesti toisten naisten >kanssa / liian kiltti / periksiantava, liian >avoin / suora / tavallinen, kiinnostunut liikaa >kavereistaan / liian yksinäisen oloinen / liian >tyrkky / kaverini ei tykkää /elehtii >ärsyttävästi / puhuu kummasti / liian >kimakka/kova/hiljainen ääni jne.
Sä olet katsonut liikaa Annen ja Ellun sekoilua.
Ihan asialliset vaatimukset.
Itse nelikymppisenä miehenä olen miettinyt ihan samoja asioita ja lisäisin vielä listaan, että naisessa pitää olla "sitä jotain" joka aiheuttaa ihastumista (kemiaa?). Sattuuko sopivaa löytymään, niin jää nähtäväksi.
Älä masennu, voit törmätä mieheesi todella yllättävässä tilanteessa. Itse olen ainakin huomannut, että kiinnostavimmat kohtaamiset on olleet silloin kun niitä vähiten odottaa.
Toivottavasti tapaat sopivan, mukavissa merkeissä.
Ei tuollaisissa vaatimuksissa ole vielä mitään nirsoilua. Jos olisit valmis ottamaan jokaisen nuo kriteerit täyttävän, tuskin olisit enää yksin. Sinulla on siis ainakin alitajuisesti muitakin vaatimuksia.
Tuollaisia miehiä on Suomessa tuhansittain, mutta kaikki eivät silti jostain syystä miellytä. Melko varmasti voit lisätä listaasi "vähintään ok-näköinen", vaikka haluaisitkin muuta uskotella. Et sinä kuitenkaan minkään ämpäriruman kanssa alkaisi seurustelemaan vaikka nuo kriteerit täyttäisikin.
Se kai riippuu siitä, mitä rumalla tarkoitat?! Epämuodostumia, huonoa ihoa, aknearpia? Mies voi olla karullakin tavalla viehättävä, mutta on tietysti piirteitä, jotka häiritsevät. Ei sitä voi kieltää. En kuitenkaan ole yksi sen "klassisen kauneuden" kannattajista.
En haluaisi miestä, jonka varjoon jään ja joka vetää naisia ulkonäkönsä vuoksi magneetin lailla puoleensa minne ikinä meneekään. Sekin on koettu. Tosin tuo mies ei täyttänyt niitä kaikkein tärkeimpiä kriteerejä..
Mutta totta, kyllä miehestä täytyy löytyä joku piirre, jonka koen viehättävänä.
Sinun ongelmasi ei ole se, etteikö sopivia miehiä löytyisi vaan se, että ne ovat naisten kasvattamia. Jos kohdallesi tulisi mies joka sanoisi, että hei tytteli tulepas mukaan ja kaappaisi vyötäisistä kiinni niin sinulla polvet notkahtaisivat niin että vikinä vain kuuluisi. Ennen miehet tekivätkin niin mutta nyt niiden miehisyys on viety ja tilalle on työnnetty kaiken maailman ymmärtämistä ja keskustelua jota ne eivät kuitenkaan osaa.
Jaa-a mitäpä neuvoa tässä antaisi. Valitse niistä pullamössöistä se vähiten lässy ja pure hampaat yhteen.
..täysin samaa asiaa :D Mutta ainakin minä olen mieluummin yksin kuin otan sellaisen pirun pullamössöreppanan huollettavakseni...
Mutta siis, totta on, että miehet selittää nykyään mitä sattuu, koska naiset kaipaavat sitä keskustelutaitoa ja empaattisuutta ja vaikka mitä kotkotuksia. Ongelma on siinä, että koska tuollaista tekstiä ei tule Mieheltä luonnostaan, huomaa nainen sen ja sitten alkaakin ärsytys sitä teeskentelyä kohtaan. Ja taas on kaksi yksineläjää "markkinoilla".
Ja ehdottomasti, kyllä oikeasti unohtuu kaiken maailman "kriteerit", kun mies tosissaan tulee ja vain ottaa (Miten kävikään esim. elokuvissa traagisista lopuistaan huolimatta "Kuisma ja Helinä" tai "Rosvo-Roope" tai... Ja kyllä, elokuva on elokuvaa, mutta miksi sitten romanttiset renttu-tarinat ovat vuosia ja taas vuosia olleet ensin eniten luettuja tarinoita ja myöhemmin suurimpia elokuvateattereiden kassamagneetteja...)
Harmi vain, että sellaisia tarinoiden ja laulujen miehiä ei enää ole tai sitten jos on (muutamaan olen törmännyt), nauttivat he niin vapaudestaan etteivät osaa/halua pysähtyä sen luo, jolta ne jalat meni alta (ja jos jäisivät, niin olisiko lopputulos sitten sama kuin Rosvo-Roopen..) :(
Kuvailemasi kaltainen miestyyppi on tavallaan oman hurmaamiskykynsä vanki,koska se naisten iskeminen käy niin helposti,tällainen mies ei voi tyytyä olemaan yhden naisen mies,vaan aina pitää etsiä uusi valloitus,eli hyvin tyypillinen DON JUAN-tapaus,arkielämä tällisen miehen kanssa voi olla vaikeaa ja mahdotonta,eli väännetään tämä nyt vielä rautakangesta,eli jos sinä ihastut helposti tällaiseen mieheen,on varmaa että muutkin naiset ihastuvat,ja tämän miehen on vaikeaa olla uskollinen.
Niin, tuota samaa yritin itsekin tuossa vihjaista sanomalla, että eivät osaa/halua jäädä yhden naisen luo. Ja jos jäävät, niin luultavasti riutuvat sellaiseksi ettei se enää naista "sytytä". Mutta kun ei halua mihinkään "ihan kiva"-miehenkään tyytyä. Eli oravanpyörä pyörii eikä ratkaisua tunnu olevan.
Mutta alkuperäinen pointtihan oli se, että ns. kriteerit on täysin turhia, koska jos tulee mies, joka vie jalat alta, on se aivan sama, kuinka monet "kriteerit" hän täyttää. Sellainen mies hurmaa jollain muulla kuin empatiakyvyllä ;D Pitää vain toivoa sellaisen tavatessaan, että hän sattuisi olemaan poikkeus niiden "Don Juanien" joukossa.
Itse olen huomannut että naiset eivät jaksa tutustua ellei ensi vaikutus ole hyvä. No ite olen just näitä eka tutusmisella näitä ihan kivoja jotka vaikuttavat ehkä reppanoilta, vaikka olen pirun vahva monintavoin. No eipä multa mitään pois, mutta enpä mulle tulisi machoilee kun saattaa olla sen jälkeen ruumiinjäsenet huonona.
"No eipä multa mitään pois, mutta enpä mulle tulisi machoilee kun saattaa olla sen jälkeen ruumiinjäsenet huonona."
Ja tuo taas kertoi luultavimmin sinun kohdallasi, "ukkeliman", todellisen syyn sille, miksi naiset eivät jaksa tutustua tarkemmin..