onnistunut ihan OIKEESTI laihduttamaan 30kg-40kg pois??? Minun pitäisi sitä yrittää...tiedän, "ota aluksi pienempiä tavoitteita jne." mutta, kun se on niin vaikeaa ja masis alkaa painaa, kun olotila on ihan liian lihava!!!
En niinkään sure "kauneuttani" vaan olen oikeasti huolissani terveydestäni. Lapset ovat hyvällä alulla kasvamassa ja enempää ei tule, nyt olisi oiva hetki...Miten ihmeessä sitä saisi itseään niskasta kiinni??
Olisi kiva kuulla "onnistumistarinoita"...
En niinkään sure "kauneuttani" vaan olen oikeasti huolissani terveydestäni. Lapset ovat hyvällä alulla kasvamassa ja enempää ei tule, nyt olisi oiva hetki...Miten ihmeessä sitä saisi itseään niskasta kiinni??
Olisi kiva kuulla "onnistumistarinoita"...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse laihdutin yläaste(aloitin 9 luokalla) ja lukioajan, yhteensä yli 40kg. Se oli pakko. Olin hyvin masentunut painostani ja terveyteni on huonossa jamassa. Valitettavasti laihdutus meni vähän yli, sillä kaikki aikani meni lenkillä ja se vaikutti jo sosiaalisiin suhteisiini. Muutenki olin jo liian tarkka syömisistäni, enkä pystynyt enää ajattelemaan muuta. Onneksi elämääni tuli ihminen joka ravisti minut hereille. Täytyy valitettavasti sanoa, etten onnistunut pitämään painoani, vaan se on vuosien mittaan pikku hiljaa nousuut uudelleen aika suuriin lukuihin. Nyt aloitinkin taas saman homman, tällä kertaa terveellisesti. Tsemppiä!
olet onnistunut moisessa pudotuksessa ;) Itse en oikein tiedä miten aloittaisin...Olen armoton herkkujen perään ja niistä luopuminen olisi nyt pakko!!!
Mikä auttaa silloin, kun makeanhimo yllättää, jos herkut totaalisen kiellettyjä? En osaa syödä suklaalevystä palasta vaan vedän samantien koko levyn...YÖK! Inhoan itseäni ja läskejäni...Itsetunto rapisee...
Yhtään mitään suklaalevyjä tms. tuotteita kolmeen viikkoon äläkä syö yhtään palasta kolmeen viikkoon ja huomaat että ei enää tee niin kovasti edes mieli. Lupaat vaan itsellesi että palkitset sitten kolmen viikon kuluttua itsesi pienellä suklaapatukalla, mutta vain pienellä!
Yritä vaan sinnitellä päivä kerrallaan.
Kyllä sinä siihen pystyt! Sinähän olet Salla! Kyllä sinä pystyt! Tsemmpiä!
"Mikä auttaa silloin, kun makeanhimo yllättää, jos herkut totaalisen kiellettyjä? En osaa syödä suklaalevystä palasta vaan vedän samantien koko levyn...YÖK! Inhoan itseäni ja läskejäni...Itsetunto rapisee..."
Meikä painoi pahimmillaan 104 kg, nyt pyörii siinä 75-78 kg hujakoilla.
Tahdonvoimaani en ole voinut ikinä luottaa, sitä ei yksinkertaisesti ole ollut.
Sansijaan olen tämän asian (plus muutaman muun, esim. alkoholinköytön) suhteen tehnyt havainnon, että päätökset, joiden mukaan toimin, tehdäänkin jossakin muualla kuin tietoisen tahtoni alueella.
Sain vain havaita, että silloin, kun siellä syvälllä tasolla on päätös tapahtunut, se vain alkaa toteutua eikä "minulla" s.o. tietoisella minällä tahtoineen ym. ole muuta tekemistä kuin seurata sivusta miten se tapahtu.
Jotkin tällaistahan vaikuttaa suggestio, mutta tämä toimii siten, että mieleen tulee jatkuvasti erilaisia suggestioita (ehdotuksia, jos niin halutaan) tajunan eri tasoilta ja meidän ulkopuoleltammekin (mainos!)
Ainoa tapa saada tähän sekamelskaan järjestystä on kokemukseni mukaan syvähenkinen mietiskely, meditaatio, jota olen harrastanut ihan vain saatavissa olevien kirjallisten oppaiden perusteella (hyvän alkukipinän sain Yrjö Kallisen muistelmista).
Muutaman kerran olen myös pitänyt 4-14 vrk paastoja.
Paasto ei sinänsä ole mikään hyvä laihdutuskeino, mutta om siinä eräs toimiva efekti: sen aikana mahalaukku mukautuu nautittujen mehuannosten mukaan, ollen tyytyväinen kerralla sellaiseen 8-10 dl täyttöön. Kun sitten aloittaa taas normalin järjestyksen, on mahdollista pitää kiinni näistä annoksista, esmes 2 dl keittoa, n. 2 dl salaattia, 2 dl lämminruokaa ja 2 dl viiniä, olutta, maitoa, tai vettä, mitä nyt kukin käyttääkin.
Valitettavasti mahalaukun uudelleenvenyttäminen entisiin mittoihin ei ole ollenkaan vaikeata :(
Mutta ehkä vielä mahtavampi efekti on se, kun voi kaupassa kävellä vaikkapa ihan piruuksissaan lihatiskin ohi, tuoksuvan leipäosaston läpi kohti mehuhyllyjä, ihailla ohimennessään suklaalevyjen yms kauniita pakkauksia ilman että ollenkaan "tulee vesi kielelle".
Tämä on osoitus siitä, että siinä on todellakin päässyt kontrolloimaan suggestiota, jota mieleen pääsee, ja en kehoita edes kokeilemaan sitä ennen kuin on päässyt vauhtiin jotensakin säännöllisissä meditaatioharjoituksissa.
Pikkuhiljaa tässä edetään, mutta parasta on se, että kun meditaatio yleisrauhoittaa mielen, pääsee myös siitä ristiriitaisesta mielentilasta, kärsimättömyydestä, että haluaisi jo olla perillä kun on vasta matkalla.
Liikuntahan kuuluu tietysti kuvioon mukaan, meditoi tai ei, ja polkupyörä onkin hyvä "löytää" uudelleen siksi, että silläkin ajamisesta alkaa nauttia siinä vaiheessa kun oppii hyväksymään, että on vasta matkalla, eikä perillä. Pyöräillessä ymmärtää hyvin mitä meditaatio on.
Olenkin muotoillut tällaisen sananlaskun:
Joka ei kerkiä pyörällä, se ei kerkiä autollakaan :-)
Itse onnistuin niin, etten laitannut mitään ruoka-ainetta totaaliseen pannaan. Jos mielesi tekee suklaata, osta pienin patukka minkä löydät ja nauti. Kun puhutaan suuresta laihdutusurakasta (esim.40kg), sen pois saaminen kestää valitettavan kauan, eihän se ole tullutkaan viikossa. Itse en ainakaan saa motivaatiota vuosia kestävään urakkaan ajatuksesta, etten enää koskaan saa syödä sitä ja tätä...
Laihdutus on vaikea homma. Se on itsetunnon ja itsekurin taistelua ja ihmisen täytyy olla itse olla valmis tekemään se työ. Kukaan ei tee sitä puolestasi. Muistan itse kuinka olin n.10 v. ravintoterapeutin puheilla ja äitini sanoi hänelle että olisin niin kaunis jos olisin laiha. Äitini teki väärin sanoessaan niin, tiedän sen nyt, eikä sekään saanut minua laihtumaan. Lihoin vielä muutaman vuoden ennen kuin olin itse tarpeeksi kypsä tekemään päätöksen lahtumisesta.
Aloita hitaasti, mutta varmasti. Jo muutaman kilon putoaminen luo itsevarmuutta ja parantaa oloasi. Siitä se itsekurikin kasvaa.
Kuten näet onnistumistarinoita kaipaavat muutkin ja miltei kuollakseen. Ulkonäkö ei huoleta minuakaan, pitäisiköhän muuten, mutta terveys huolettaa. Minullakin on lapset tehtyjä, nuorin täyttää kohta 7 ja olisi hyvä aika tsempata ennenkuin sairastun. Nyt ei ole sokeria, ei verenpainetta, ei kolesterolia, ei mitään. Ei siis mitään VIELÄ. Kohta on, jollen viisastu ja sassiin !!!!!!
Tuttava , 40 v , mies , hävitti 42 kiloa rasvaa 9 kk:n aikana painonvartijoiden pistesysteemillä . Siitä sain kimmokkeen , aloitin vuosi sitten samalla
systeemillä , 25 kiloa on hävinnyt , 20 kiloa vielä . Hidastajana minulla ikä ja kilpirauhasen vajaatoiminta mutta tavoite saavutetaan . Pari ensimmäistä viikkoa on pientä sählinkiä ja pistelaskentaa , sen jälkeen helponpaa . Ja nälkä ei ole ollut .
Hyvä linkki : http://www.kutri.net/
Itse olen laihduttanut noin 55 kiloa 2-3 vuoden aikana (alkupaino 123 kg). Oli kyllä pitkä prosessi, mutta lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen.
Aluksi rupesin lenkkeilemään ja jumppaamaan vähän kerrassaan (1-2 krtaa/vko) ja vaihdoin rasvaiset ruoat vähäkalorisiin ruokiin. Siinä vaiheessa ruoka-annoksen koot pysyivät suurina, mutta niiden energiapitoisuus ei olut kovin korkea kuten esim. kaurapuuroa saatoin syödä 2-3 lautasellista. Peruna on myös hyvä vatsan täyttäjä vihannesten kanssa. Kotiin en ostanut mitään ylimääräisiä herkkuja, vaan jääkaapin täytin hedelmillä ja vihanneksilla. Tiesin, että jos ostan esim. keksipaketin vierasvaralle, syön sen keksipaketin jo heti ensimmäisenä iltana ja vieraille ei jää mitään. Suosittelen, että kotiin ei kannata ostaa mitään herkkuja. Jos rupee tekemään esim. suklaata mieli, silloin on hyvä ajatella, lähdenkö varta vasten ostaa suklaata vai haluanko laihtua (itse ajattelin paksujen reisien kapenemista). Tällöin ei tule lähdettyä suklaaostoksille. Tietysti pitää joskus antaa itselle lupa herkutella, mutta ei joka päivä.
Kun kilot rupesi karisemaan, huomasin, että vatsalaukkuni pienentyi, jolloin ruokaa ei jaksanut syödä enää niin paljoa. Kilojen vähetessä jaksoin liikkua enemmän ja enemmän, mikä antoi taas potkua laihduttamiseen. Itselläni toimi seuraava laihdutuskeino: kävin n. 2-4 kertaa viikossa kuntosalilla/jumpassa, jonne kävelin edestakaisin 3 kilsaa. Kuntosaliharjoittelulla sain korvattua rasvakudosta lihasmassalla. Salilla en välittänyt muiden ihmisten katseista/arvosteluista, vaan pikemminkin mulle tuli halu näyttää heille, että joku päivä minua ei tuijeta läskien takia. Kuntosaliharjoittelu 6 km kävely erittäin tehokas yhdistelmä laihdutuskeinona, vaikka aikaa kului yhdellä kerralla todella paljon. Tuossa vaiheessa laihduttamista söin noin 1500 kcal päivässä. Toisinaan enemmän toisinaan vähemmän.
Koska laihdutusprosessini kesti useamman vuoden, en laskenut jatkuvasti jokaista suupalaani, vaan menin viikko kerrallaan. Itse en punninnut "läskejäni" edes joka viikko, koska muuten motivaationa olisi laskenut. Kun kävin vaa'alla noin kerran kuukaudessa, silloin huomasin myös laihdutuksen tuloksen, mikä kannusti laihduttamiseen.
Tiedän, että laihduttaminen ei ole helppoa. Suurin osa tämän päivän ihmisistä kamppailee kilojensa kanssa, mistä mielestäni on tehty liian "iso numero". Myös runsas kiloinen nainen on kaunis, jos osaa kantaa kilonsa oikein. Oma suhtautuminen painoonsa heijastuu myös ympärille oleville ihmisille. Kiloihinsa ei kannata masentua, vaan kannattaa mennä suupielet hymyssä eteenpäin. Jokainen meistä on oma persoona; toiset rehevämpänä kuin toiset. Nauttikaammme myös hyvästä ruoasta kohtuullisissa määrin liikunnan kera!
..mikäli vaan todella haluaa onnistua. Itselläni tuli kammottava ketutus läskeihin toukokuussa. Saman tien aloitin laihdutuksen Atkinsia noudattaen. Tulos: Toukokuun lopusta tähän päivään = -33 kiloa.
Minä olen myös laihdutusurakan alussa. Kiloja tosin on hieman vähemmän pudotettavana, noin 15kg.
Olen ottanut tavaksi kuvitella joka ilta itseni laihana. Ajattelen kaikkia ihania vaatteita mihin voin pukeutua ja miten kiva on mahtua vanhoihin vaatteisiin. Mietin myös sitä, miltä näytän kesällä bikinit päällä.
Päivisin katselen eri mallisia ihmisiä ja yritän etsiä sellaista vartaloa, minkä itselleni haluaisin.
Kun laihdutus pyörii melkein koko ajan mielessä, sitä ei unohda. Positiivinen ajattelu on myös tärkeää, aikasemmin suorastaan inhosin itseäni ja kirosin läskejäni, mutta nyt olen yrittänyt ottaa positiivisemman asenteen.
Tämä on auttanut, kolmen viikon aikana olen sortunut vasta kaksi kertaa pieneen suklaapatukkaan (pätkis), kun ennen suklaata meni monta kertaa enemmän! Muuta karkkia tai makeaa en ole syönyt lainkaan. Himot saa kuriin kun haluaa!