En pääse vapaalle vaihtamaan

olet vain liian tunnollinen. lääkkeeksi suosittelen kaksi pulloa vodkaa. nautitaan kerralla. jos huolet uusiutuvat niin lääkitystä voidaan lisätä pullollisella jallua (3 tähden)

Kannattaa hankkia itsellensä harrastuksia työn vatsapainoksi. Jos töiden jälkeen ei ole, kuin kotona möllöttämistä, niin ei ihme, että öisin pohtii vain työasioita. Raskastahan se semmoinen on.

Liikunnan ilon sekä sosiaalisen elämän kadottua ainoat rentoutumiskeinoni ovat olleet nukahtamislääkkeet sekä vodka. Myös hyvä ruoka auttaa silloin, kun on vapaapäiviä. Tiedän, että keinoni ovat erittäin huonoja, mutta ne ovat nykyisin ainoita asioita joihin omat resurssini riittävät. Olen liian uupunut harrastamaan mitään. Taannoin vielä pakotin itseni liikkumaan, mutta enää sekään ei onnistu. Vuorotyön lisäksi käyn kaupassa ja hoidan elämäni pakolliset kuviot. Lomat menevät ikäänkuin toipuessa eli silloinkaan en jaksa mennä ja tehdä hienoja asioita riemusta hypellen. En ole riittävän iäkäs tai sairas päästäkseni osa-aikaeläkkeelle, mutta alan kuitenkin olla ihmisromua.

Riippuu alasta, ja tietysti ihmisen luonteesta, kuka nyt sitten millekkin alalle sopii. Alalle sopiminen ei ole pelkästään sitä, että soveltuu hyvin kyseisiin työtehtäviin, vaan myös sitä, että pää on niin vahva että jaksaa. Nuorena likkana kun työskentelin ruokakaupassa myyjänä, niin eipä ollu työasiat mielessä kun kotia pääsi. Tiesin että kyllä ne tavarat siellä hyllyssä pärjäilee oikein hyvin ilman minuakin :D Myöhemmin lähihoitajana sairaalassa työskennellessä en osannut töiden jälkeen vaihtaa vapaalle, vaan aina oli huoli potilaista mielessä. Saatoin joko itkeä potilaan kohtaloa, tai sitten oli huoli siitä, että jos hänelle sattuu jotain sen takia, mitä minä olisin muka tehnyt väärin. No, koskaan ei mikään mennyt väärin. Eikä kenellekään sattunut mitään takiani. Ihan hyvä hoitsu olin, osasin asiani. Mutta aina vaan silti se sama hirveä huoli töiden jälkeen, kun oli ihmisistä kyse, eikä mistään tavaroista kaupassa. Nykyisin olen palannut takaisin kauppaan töihin. En soveltunut alalle, missä vastatan ihmishengistä. Enää ei pyöri työasiat mielessä vapaa-ajalla. Mietin joskus miten esim. ensihoitajat osaavat nollata pään töiden jälkeen...

Itsellä on pään nollaamisessa auttanut aina seuraavanlainen fantasia. Kun kävelen työpaikan portista ulos,kuvittelen ihan leikkimielellä että sen ulkopuolella oleva maailma on ihan kuin toinen maailma,eri "ulottuvuus". Sitten kun työpäivä päättyy,niin minä siirryn siitä "ulottuvuudesta" kokonaan sataprosenttisesti pois, enkä palaa siihen kuin tyylin vasta seuraavana päivänä klo 08:00. Ennen kyseistä ajankohtaa tuota toista maailmaa ei ole minulle olemassakaan. Jos pomo soittaa töistä,en vastaa. Eipä se minulle kyllä soittelemaan,sellainen ei ole firmassamme tapana. Mitta jos joskus soittaisi niin,en ole pomolle olemassa työni ulkopuolella. En ole päästäni vialla,kyse on vain pelkästä fantasiasta. Toki oikeasti tiedä, että en ole missään toisessa maailmassa vapaalla. Mutta fantasia toimii. Vapaalla ei tarvitse ajatella yhtään työasioita. Minulla on omat ystävät ja muut tutut kaikki eri työpaikassa kanssani. Ehkä fantasia toimii hyvin juuri siksikin,kun en ole kollegoiden kaveri vapaalla.

Kyllähän se melkoista paskaa voi olla.

"Älä tee niinkuin me tehdään, vaan tee niinkuin me sanotaan".

Vuorotyö vaihtui päivätyöhön ja mukaviin työkavereihin,enää ei vapaalla ajattele töitä on paljon muuta.Tee selkeä ero työn ja vapaan välillä.

Kuulostaa niin tutulta. No, joskus pystyn nollaamaan ajatukset paremmin, joskus kuten nyt ne pyörivät jatkuvasti päässä.
Oletko uusi alalla? Se voisi ainakin jossain määrin selittää tuon tilanteen. Ainakin itse työurani alussa en kyennyt usein ajattelemaan mitään muuta kuin työtä, tein työtä päivät, mietin kulunutta päivää töiden jälkeen ja näin vielä työunia. Töissä stressaannuin kamalasti, kun tein pienenkään virheen. Nykyään en holehdi enää niin paljon, aika opettaa.
Jos et ole aloittelija, olet mahdollisesti liian tunnollinen ja/tai työolosi/kaverisi ovat vaativia. Jos olet huolissasi jostain asiasta/virheestä, mieti mitä siitä seuraa. Onko se todellakin maailmanloppu vai jatkuuko elämä senkin jälkeen. Ihmeellisen usein asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä.