Moi Jeesiöstä

Oletteko huomanneet, että poromiehet pieree aivan uskomattoman paljon, ja pierut TODELLA haisee! Ehkä paikalliset on tottuneet niihin, mutta turisti tai junantuoma kyllä ikävästi haistaa nämä poromiehet. Osasyynä voi olla se, että kalsareita ei vaihdeta kovinkaan usein, ja niin on pinttynyt melkoset jarruraidat.

Tuleeko sodankylään juna. Ka empä ole huomannu.

Moi!

pupuja maistellaan

No empä ole haistellut poromiesten pieruja.
Toivottavasti en joutukaan sitä koskaan tekemään.
En käy jeesiössä.

Moi sinne jeesiöön!

On perjantaiaamu Helsingin Kalliossa. Taivaalta sataa räntää. Kello lähestyy puolta kymmentä ja Hurstin Valinnan edessä ruokajono pitenee.

– Odotamme 2 600:aa tulijaa. Olemme ostaneet lahjoitusvaroilla vähän tavallista enemmän jaettavaa tähän jakoon. Lisäksi olemme saaneet lahjoituksina mm. kaurahiutaleita, muroja, jogurttia, leipää ja pesuaineita. Hakijat saavat mukaansa mukavan pussukan.

– Aloin tehdä tätä työtä, kun isäni kuoli. Tuolloin vuonna 2005 täällä oli jonossa 300 ihmistä. Nyt meillä on maksimissaan ollut yhtenä päivänä peräti 3 420 ruoanhakijaa. Se on valtava määrä ihmisiä. Kyllä siinä pääministeri Kataisen ostovoima loppuu aika nopeasti, naurahtaa Heikki Hursti.

Ruokajono on läpileikkaus yhteiskunnastamme. Jonottajina on nuoria, maahanmuuttajia, työikäisiä, vanhuksia, töissä käyviä ja heitä kaikkia yhdistää rahanpuute. Syitä on paljon: työttömyys, pieni palkka, toimeentulotuen tai kansaneläkkeen riittämättömyys, kohtuuton vuokra, sairaus, kalliit lääkkeet…

hursti 2.jpg
Heikki Hursti jakaa ruokaa vähäosaisille. Kuva: Yle Jaani Lampinen
Heikki Hurstin silmistä valuvat kyyneleet, kun hän kertoo ihmisiltä saamistaan tekstiviesteistä. Synkimmissä viesteissä ihmiset kertovat: "En jaksa enää, pitääkö mun tappaa itteni?"

– Eihän näin kaikki ajattele, mutta näitä viestejä tulee. Ja kun on yksikin tällainen ihmiskohtalo, niin mielestäni se on liikaa.

– Monet käyvät sosiaalivirastossa ja heille sanotaan, että me ei voida enempää tehdä, sinun pitää näillä pärjätä. Kun taskut ovat tyhjät ja jääkaappi on tyhjä, niin miten siinä voi pärjätä, kysyy Hursti.

Tunnekuohuja NÄIN on KÄYNYT ETELÄN VETELÄISILLE;KUN LAPIN METSÄT ON LOPPU. LAPISSA EI OLE LEIPÄJONOJA ,MUTTA LAPPILAISET OVATKIN AHKERIA,EIVÄT TYHJÄN VALITTAJIA.

Se kattaa sekä tien vierellä olevat nurmikot, että myös talojen seinustat ja päädyt. Autolla saa tuoda painavaa lastia tai vaikeasti liikkuvan matkustajan oven eteen, mutta lastin purkamisen jälkeen auto on välittömästi vietävä pysäköintialueelle. Maalaisjärkeä saa tietysti tässäkin soveltaa: tavarat saa viedä suojaan sisälle, mutta tavaroiden purkaminen kaappeihin tms. voi odottaa sen aikaa, että auto on viety pois.

Samaisen maalaisjärjen mukaan ajoneuvon kuljettaja ymmärtää noudattaa äärimmäistä varovaisuutta piha-alueella ajaessaan. Piha on ennen kaikkea jalan kulkeville tarkoitettu alue.

Paloturvallisuus edellyttää, ettei palavaa polttoainetta käyttäviä ajoneuvoja ole pysäköitynä talojen päädyissä tai seinustoilla. Mikäli sattuisi niin ikävästi, että ajoneuvo syttyisi tuleen ja sytyttää samalla myös talon, vahingon korvaa ajoneuvon omistaja.

LAKI

Leipä on viisas se asettuupi jonoon,näin se ehkä säilyy pitempään.

evosmiehet kertoilivat,eu verokin vielä tuloo. Se iskeekin sitten mm pieniin eläkkeisiin etupäässä.

Ei oo enää varaa mihinkään masennun!