Tänään kaipaisin kauniita sanoja...

Silloin kun minulle tulee tuollaisia oloja niin minulla on tapana soittaa jollekkin hyvälle ystävälle, helpottaa kummasti, vaikka tiskivuori ei siitä vähenekkään, mutta saan voimia ottaa tiskiharjan käteen ja pistää työn alle koko vuoren.

Tsemppiä sulle ja koitas piristyä!
Mä saan tsemppiä siitä, että työnnän jonkun hyvän levyn paahtimeen, luurit päähän ja napit kaakkoon.
Sit vielä jalat rahille ja sihautan tumman huoneenlämpöisen oluen, ja se on siinä.
Toistaiseks on vielä auttanu moinen terapia =)

Kun taivas ja mieli roikkuvat matalalla, on vaikea nähdä ja tuntea mitään hyvää. Kaikki menneet ja nykyiset murheet painavat hartioita. Elämä ei tunnu elämisen arvoiselta. Kaikki on yhtä upottavaa suota, josta ei tunnu pääsevän ylös.

Minua on auttanut sellaisina päivinä paljon se, että yritän tarkkailla itseäni ja ympäristöäni ikään kuin "ulkopuolelta". Ajattelelen, että "jaaha, sitä ollaan taas masentuneita ja laahustetaan mieli mustana ja samanlaisia olentoja näyttää olevan lähipiirini täynnä". Alan tarkkailla sanomisiani ja tekemisiäni kuin katselisin vierasta ihmistä. Saan siten etäisyyttä nopeasti tilanteeseeni ja alkaa tuntua helpommalta.

Kohtalaisen rankka liikunta pienoisine hikineen nostaa mielialaa myös selkeästi ja nopeasti sekä tuo valtavasti energiaa.

Ystävien, varsinkin iloisten sellaisten, kanssa kommunikointi auttaa. Samassa jamassa olevien seura puolestaan voi vaikuttaa päinvastoin:he vetävät mielen vielä alemmas.

Jos sinulla on lemmikkieläin, olet onnellisessa asemassa. Lemmikkien seuran on ihan tieteellisestikin todettu vaikuttavan ihmisen psyykkiseen ja fyysiseen vointiin myönteisesti.

Tässä vain muutamia mainitakseni...

Tyytyväistä vuoden alkua kaikille! toivoopi eräs elämänopiskelija.

pyrin ottamaan itseäni ensin niskasta kiinni, kunnon lenkille ja sitten avantoon, saunan kautta, jos aikaa on. Siellä sitä rentoutuu ja hyväntuulista juttuseuraakin löytyy. Sen jälkeen sitten sohvalle, kirja käteen ja vaikka se tumma olut. Tiskit hoitaa kone.

Kaikilla meillä tulisi olla oma jokisemme, joka tulee hätiin ja rakastaa.

jonkun helpon tavan, olisin käyttänyt sitä itsekin. Aina kuitenkin on pitänyt ensin tehdä pois asia joka on vaivannut ja masentanut, vasta sitten on olo pysyvämmin keventynyt.

Nämä pikkuharmaat päivät pesivät meissä itsessämme; ne sanovat: tee tuo, hoida tämä tai katso muualle, jatka matkaa.

Minä jatkan matkaa, otan sinut syliini ja kuulen äänesi. Siinä on kaikki miljoona tapaa liukua pois harmaudesta.

kun minulle iskee huonopäivä, kuuntelen musiikkia. omia cd levyjä.se on aina auttanut. suurin ilon nostattaja ja elämän eteenpäin työntävä voima on lastenilapset ja tietty lapset itse. aina en heitä näe enkä voi rutistella,mutta kuvat kertoo heiostä. myös ulkoilu auttaa pahimman yli. vaikka aina ei jaksaisikaan ulos. voimia meille.

harmaista päivistä. Minäkin ajattelen niin, että harmaat päivät ovat tärkeitä. Ne kirkastavat muiden päivien värejä ja auttavat näkemään asioita perspektiivissä joka saa elämän tuntumaan ...enemmältä.

Ohessa pieni tarina taivaanrannanmaalarin harmaasta päivästä:

*Nainen muisti, päivän jolloin väsyneenä kaikkeen, oli lähtenyt rannalle kävelemään. Silloin hän oli ajatellut, ettei selviäisi, ettei jaksaisi kantaa kaikkia niitä taakkoja joita koki harteilleen lasketuksi. Rantaviivaa kävellessään, hän oli törmännyt lokinpoikaan, tai tiiraan, mikä valkoinen lintu se sitten olikaan. Lintu oli maannut kivikossa, siivet avoinna, selällään ja vesi oli hitaasti keinutellut sen taakse kallistunutta päätä.

Nainen oli istahtanut viereiselle kivelle ja katsellut raatoa, muistanut miehen kuiskauksen, ’enkelini’, ja itkenyt. Hän oli kokenut olevansa kuin tuo veden tuudittama linnunraato rantakivikossa.

Nainen oli katsellut lintua kauan. Sitä miten tuulenvire oli heilutellut rintahöyheniä ja pienet kalanpojat käyneet varovasti näykkimässä ravintoa linnusta omaa kasvuaan varten. Smaragdinvihreä raatokärpänen oli laskeutunut koruksi linnun valkealle rinnalle.

Tuulenvire oli puhallellut naisen poskille valuneita kyyneleitä, lokit ja tiirat lennelleet ja torailleet, nappailleet kaloja auringon kirkastamasta rantavedestä.

Miten suuri ihme elämän kiertokulku olikaan. Miten rumuus ja kauneus sekoittuivat, kulkivat käsi kädessä, elämä ja kuolemakin. Miten harmaus ja synkät sävyt saivat valon ja värit hohtamaan, kun niitä vain uskalsi katsoa.

Hetken mielijohteesta, nainen oli kaivanut laukustaan yhden juuri ostamistaan, lasisista tuikkukynttilöistä. Hän oli asettanut sen kallionkoloon palamaan, paikkaan jossa he, äiti maan sylissä, olivat levänneet.

Seuraavana päivänä rannalle palatessaan, näki nainen linnun huuhtoutuneen mereen ja kynttilän sammuneen. Mutta, tuikun vieressä oli ollut appelsiininkuoresta muotoiltu sydän ja lasin alla pieni taitettu kirjelappu. Lapussa oli lukenut :’Minunkin oli ikävä ja tulin tänne, söin appelsiinin tässä kolossamme ja muistin miltä tuoksut, miltä ihosi käteni alla tuntuu.’ *

minun harmaat pilvet ovat unirästien aiheuttamia - nukun ne pois, krapulaa en pode -koska en ota liikaa, ulkoilun puutteen pyrin hoitamaan ulkoilemalla.

Mutta jos en tiedä miksi harmaat pilvet päivääni vaivaavat - minä kuuntelen musiikkia, soitan lapsilleni ja tarinoin siinä samalla pikkuisten kanssa, he osaavat olla tosi valopilkkuja - tai lukasen näitä sivuja, aina täällä joku repäisee jotain piristävää tai saa minut provosoitua kirjoittamaan.

Nyt on tosi mukava fiilis, kävin reippaalla hiihtolenkillä ja nautin siitä suunattomasti.

silloin tällöin koettuna on mielestäni hyödyllinen ja tärkeä kokemus, sillä ilon ja tyytyväisyyden aika, joka on useimmille kuitenkin normaali mielentila, koetaan silloin voimakkaammin elämänhaluna.
Minulle tuli mieleeni sellaisen vanhan laulun sanat kuin riepumatto, missä sanotaan :'jos ne tummat raidat ottaisimme pois, ei niin kirkkaita, ne vaaleatkaan ois.'
Itse en surullinen ollessani kaipaa sanoja, enkä säveliä ja toivottavasti kukaan ei soita eikä tule käymäänkään.
Itseriittoisuudesta varmaan johtuu, että tahdon yleensä lievän alakulon vallassa olla ihan yksin.
Suuremman surun tai järkytyksen koettuani taas sellaisen seurassa joka on kokenut samaa, niinkuin esimerkiksi tuon Aasian luonnonkatastrofin jälkeen.

välillä harmaita päiviä ...osaamme olla kiitollisia ja nauttia aurinkoisista päivistä.

minua vaivaa kun haluan kuunnella tänään Jaihouse Rockin (Elvis)aina vain uudelleen:?

miekkii ja huomenna ja ylihuomennakkii...

ollaan mietitty että päivän väri muuttuisi vaikka oranssiksi ja tulisi sateenkaari, oikein kaunis, katsoisi sitä korkealta ja kauas ja kauan. Eiks se oo lupaus aina paremmasta. Olen kirjoittanut sateen kaaren innoittamana, no milloin mitäkin,pöytien laatikoihin