Pelkään elämää ja ihmisiä sekä kuolemaa

Ilman-lääkitysta

Sosiaaliset pelkotilat, vieraat ihmiset tai suuret ihmislaumat. En voi mennä elokuviin en kahviloihin näin on ollut jo 48-vuotta.
6-vuotiaana olin lastenpsykiatrisella osastolla tutkittavana kun en uskaltanut nukkua ja pelkäsin pimeää.

Vieläkään en ole saanut mitään rauhoittavaa lääkettä pelkoihin!
Pelkoa ja kauhua kuolemaan asti.

11

342

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tgyhujkl

      Mene yksityiselle ja pyydä pitkävaikutteista rauhoittavaa. Jos ehdottaa SSRI-tyyppistä masennus/ahdistuslääkettä niin sano ettet halua muuttua tunteettomaksi, jota ko. lääkkeet muun muassa aiheuttaa.

    • Apua-kaivataan

      Mikä lääke olisi se päivävaikutteinen? Huomena menen psykiatrille!

    • rivat

      Esim. Rivatril tai Xanor Depot.

      • Yritetään-nyt-näin

        Ei kirjoittanut Depotia vaan Propralia joka poistaa vapinaa ja alentaa sydämen lyöntitiheyttä tms. Kokeillaan nyt tätä sitten annoksena 20-40 mg.


    • Liikunta_auttoi

      Asioita jota voivat auttaa. Syö terveellisesti. Pysy ainakin lähellä ihannepainoa. Harrasta säännöllisesti liikuntaa. Myös raskasta kuormittavaa liikuntaa. Ei saisi jäädä paikoilleen murehtimaan asioista. Päättää muuttaa elämän paremmaksi.

      • Lääkitystä-vailla

        Satuin jo lääkitsemään itseni alkoholilla 15-kiloa lihavammaksi koska surin ja ikävöin omaiseni kuolemaa, eikä muuta lääkitystä saanut kuten Diapam. Joka yö pureskelen hampaitani ja narskuttelen. Kolme hammasta jo lohjennut vuoden sisällä. Talvella liukasta syksyllä satoi vettä ja räntää ahdisti mutta vodkapaukku antoi hetkellisesti taivaallisen rauhan. Tuoden ylikiloja vaikka en syönyt kuin muutaman pähkinän. Nyt olen menossa työkokeiluun ja eihän sinne uskalla mennä ilman lääkitystä tai lääkealkoholi huikkaa. Katkolleko tästä vielä joutuu? En ennen käyttänyt lainkaan alkoholia kunnes omaiseni kuoli.


    • uehsak

      Meditaatio auttaa kaikkiin noihin, mutta joudut myös kohtaamaan omat mörkösi. Kärsimyksen välttely aiheuttaa meissä enemmän kärsimystä, kuin sen kohtaaminen. Haava on se paikka, josta valo pääsee sisään.

    • Acedia

      Aina se vain jaksaa hämmästyttää miten erilaisia ihmiset ovat. Itsekin sanoisin, että pelkään elämää, ihmisiä ja kuolemaa, mutta esimerkiksi elokuvissa käynti on minulle ehdoton henkireikä, koska siellä minulta ei odoteta mitään. Voin olla omana itsenäni, hiljaa ja rauhassa.

      Minua uuvuttavat ja pelottavat vaatimukset ja odotukset. Olen aina elänyt muille. Pinnallinen jutustelu myös onnistuu ja on mukavaa, mutta pelkään lähentymistä, koska silloin ihmisten vaatimukset alkavat ja odotukset kasvavat.

      Tuntuu kuin olisin jatkuvasti kauhuissani, ahdistaa niin että oksettaa. Tällainen on äärimmäisen väsyttävää. Tunnetta on jatkunut jo nelisen vuotta. Olo on epätodellinen ja omituisen irrallinen.

      Jaksamisia aloittajalle.

      • Ihmiset-ovat-pahoja

        Elokuviin kun menee on kamalasti ihmis massaa ja ei koskaan tiedä kuka potkii selkänojaa ja sylkee poppareita niskaasi. En tykkää sellaisesta että aina pitäisi olla kokkiveitsen kanssa puolustamassa itseään ja omaa reviiriään. Kerran joku nosti hikiset jalkansa selkänojalleni , no enpä sen jälkeen koskaan elokuvissa ole käynyt!


    • Kuolema kohtaa valitettavasti jokaisen tässä elämässä. Itse olen sen nähnyt jo ehkäpä liian moneen kertaan tässä elämässä ja olen vasta 25v. Suosittelen sinulle että elät sellaista elämää mikä itsellesi sopii. Se on turhaa tavoitella sitä niin sanottua " normaalia" elämää kun jotkut kuitenkin ovat erillaisia eli uniikkeja

      • miettiväinen

        Erittäin hyvä pointti! Itse olen ollut ihmiskammoinen noin 50 vuotta eli koko ikäni. Ahdistun useimmissa sosiaalista tilanteissa. Vanhemmiten jännitys on helpottanut. En edelleenkään nauti ihmisten kohtaamisesta, mutta en myöskään ajaudu sisäiseen paniikkiin. Ensimmäiset 40 vuotta sen sijaan olivat raastavia. Sos. kammoisena oli vaikea yrittää opiskella ja taistella työpaikasta. Jos oma jännittäminen aiheutti suuria hankaluuksia, niin vainon kohteeksi joutuminen teki elämisestä pahimmillaan helvettiä.

        Näin jälkeenpäin olen usein miettinyt, onko kaikki ollut vaivan arvoista. Sos. kammoni oli pitkään rinnastettavissa fyysiseen invaliditeettiin. Kuitenkin minun oli pyrittävä sopeutumaan terveiden maailmaan ilman mitään apua tai tukea. Entäpä jos olisikin saanut elää itseni näköistä elämää?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 96
      1619
    2. Mitkä asiat

      tekevät vaikeaksi kohdata kaivattusi?
      Ikävä
      74
      1424
    3. Rakas

      Eihän se tietysti minulle kuulu, mutta missä sinä olet? 😠
      Ikävä
      50
      1347
    4. Miltä se tuntuu

      Miltä se tuntuu havahtua, että on ollut ihmistä kohtaan, joka on rakastanut ja varjellut, täysi m*lkku? Vai havahtuuko s
      Ikävä
      104
      1238
    5. Pidit itseäsi liian

      Vanhana minulle? Niinkö?
      Ikävä
      54
      1233
    6. SDP:n lyhyt selviytymisopas

      1. Komitea on vastaus, oli kysymys mikä tahansa Jos maailma on muuttumassa tai jossain palaa, demari ei hätiköi. Ensin p
      Maailman menoa
      9
      965
    7. En mahda sille mitään

      Olet ihanin ja tykkään sinusta todella paljon.
      Ikävä
      36
      827
    8. Joko olet luovuttanut

      Mun suhteen?
      Ikävä
      60
      761
    9. Haluaisitko oikeasti

      Vakavampaa välillemme vai tämäkö riittää
      Ikävä
      49
      754
    10. Mitä se olisi

      Jos sinä mies saisit sanoa kaivatullesi mitä vain juuri nyt. Ilman mitään seuraamuksia yms. Niin mitä sanoisit?
      Ikävä
      41
      735
    Aihe