En ole ensimmäistä kertaa Atkinsin dietillä. Olen kymmenen vuotta sitten suolistoongelmiini kokeillut Atkinsia. Silloin yllätyksekseni suolisto-ongelmat (turvotus, ilmavaivat, ripuli ja ummetus) loppuivat, mutta lisäksi laihduin kolmessa kuukaudessa noin 10 kiloa, tunsin itseni pirteämmäksi jopa syönnin jälkeen - ennen piti pistää ruokailun päälle nukkumaan sohvalle).
Harrastin liikuntaa jo ennen vhh:ta. Juoksin 10 kilometrin lenkin 3 kertaa viikossa. Dietin tuomat edut kuitenkin mahdollistivat liikunnan lisäämisen, joka taas entisestään paransi terveyttä.
Tämän jälkeen minulla oli pitkä elämänvaihe johon kuului alkoholi ja roskaruoka (lähinnä pizzat ja hampurilaiset). Painoni nousi vuosien aikana 104 kiloon. Vaikka harrastinkin kuntosalia 5 kertaa viikossa havaitsin että läski ei sula. Päätin palata diettiin. Sinnillä olen mennyt jo kolme viikkoa. Tunnen itseni jälleen energiseksi. Paino on pudonnut 4 kiloa. Kuntosalin lisäksi olen palannut juoksun pariin ja vaikuttaa että se onnistuu taas pitkästä aikaa. Kuntosalista sen verran, että olen huomannut että hiilihydraatteja on hyvä syödä voimaharjoittelussa, muuten arjessa kyllä pärjää paremmin kuin hyvin.
En puolustele tätä diettiä enkä ota siihen yleisellä tasolla kantaa. Kerron vaan oman kokemukseni ja jaan sen tässä. Trollatkaa lyttyyn!
Harrastin liikuntaa jo ennen vhh:ta. Juoksin 10 kilometrin lenkin 3 kertaa viikossa. Dietin tuomat edut kuitenkin mahdollistivat liikunnan lisäämisen, joka taas entisestään paransi terveyttä.
Tämän jälkeen minulla oli pitkä elämänvaihe johon kuului alkoholi ja roskaruoka (lähinnä pizzat ja hampurilaiset). Painoni nousi vuosien aikana 104 kiloon. Vaikka harrastinkin kuntosalia 5 kertaa viikossa havaitsin että läski ei sula. Päätin palata diettiin. Sinnillä olen mennyt jo kolme viikkoa. Tunnen itseni jälleen energiseksi. Paino on pudonnut 4 kiloa. Kuntosalin lisäksi olen palannut juoksun pariin ja vaikuttaa että se onnistuu taas pitkästä aikaa. Kuntosalista sen verran, että olen huomannut että hiilihydraatteja on hyvä syödä voimaharjoittelussa, muuten arjessa kyllä pärjää paremmin kuin hyvin.
En puolustele tätä diettiä enkä ota siihen yleisellä tasolla kantaa. Kerron vaan oman kokemukseni ja jaan sen tässä. Trollatkaa lyttyyn!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Rasvasta saa energiaa siinä missä sokeristakin, että yritä kokeile syödä ennen harjoittelua hyvin rasvapitoista ruokaa ja katsoa mikä on tulos. Pekonia, kananmunia ja juustoa.
Esimerkiksi olympiavoittaja Björn Ferry teki oman ja piirikunnan maastojuoksu ennätykseen vaihdettuaan hiilihydraatit rasvaan.
Ihminen ottaa energian sieltä mistä sen saa. Ei ole olemassa muita energiamuotoja kuin sokeri ja rasva.
Älä valehtele taas Ferrystä hän ei ole ikinä ollut VHH:lla. Toisekseen kun et junttiuttasi edes tajua mitään urheilusta ja ravinnosta niin kannattaisi olla pysyvästi hiljaa.
Myös proteiinit ovat energiaa:
http://www.actic.fi/motivoidu/syo-oikein/hiilihydraatit-rasva-ja-proteiinit/
Joo ja proteiini konvertoidaan ensiksi glukoosiksi ja vasta kun glukoosivarastot ovat täynnä niin rasvaksi. Runsasproteiinisella dieetillä onnistuu siis korkeasykkeinen liikunta ilman merkittävää lihashukkaa.
Ei ole.
Proteiinia tarvitsemme lihaksien kunnossapitoa varten. No sanotaan, että lihasten energiaa.
Alkoholi on myös puhdasta energia, mutta kuka sitä päissään punttisalille menee.
Maksa pystyy varastoimaan noin 2000 kcal glukoosia jonka jälkeen loput muuttuu rasvaksi. Mutta se ei ole näin yksinkertaista, sillä sokeri nostaa verensokerin tasoa, jolloin insuliinipumppu alkaa toimimaan. Tästä seuraa, että sokeri menee liian alas, jonka ihminen tuntee pahoinvointina, heikottavana olona tai jopa nälän tunteena. Saattaa olla, että juuri tämän vuoksi suoritus jossain vaiheessa kärsii.
Kun energia otetaan rasvata, niin tällaista kohtaa ei tule johtuen siitä, että veren sokeri pysy tasapainossa.
Mielestäni erimielisyys ei ratkaisen asiaa vaan henkilökohtainen kokeilu.
Mikä helvetin idiootti oikein olet, kun pitää aina olla sössöttämässä vaikka asiasta ei pierun vertaa tietoa?
Tässä on Ferryn kirjasta kopio ensimmäisestä sivusta.
Olen 194 senttimetriä pitkä ja talvella painan tavallisesti 81 kiloa. Silloin olen hoikassa kunnossa. Siitä huolimatta olen voimakas - henkilökohtainen ennätykseni penkkipunnerruksessa on 115 kiloa. Saadessani DXA-mittauksen tulokset kävi kuitenkin ilmi, että olin liian lihava!
Noin 13 prosenttia ruumiinpainostani oli rasvaa. Se ei ole erityisen korkea luku. muttei matalakaan. Asiantuntijoiden mukaan rasvaprosentin voi antaa huoletta laskea kahdeksaan tai yhdeksään, mutta alle kahdeksan prosentin ei pidä mennä. Silloin palelee helposti, ja loukkaantumis- ja sairastumisalttius kasvaa.
Voisin siis pudottaa kahdesta kolmeen kiloa ilman sen suurempaa riskiä. Se ei kuulosta paljolta, mutta huippu-urheilijalle se on melkoinen määrä. Kiväärini painaa lähes 4 kiloa. Kaikki ampumahiihtäjät viilaavat kivääristään pois mahdollisimman monta grammaa, jotta he eivät joutuisi kuljettamaan mukanaan mitään turhaa. Siksi kahdella, kolmella kilolla on väliä.
Sanottu ja tehty. Mutta miten minun pitäisi menetellä, jotta onnistuisin? Miten laihtuisin menettämättä samalla lihasmassaa? Jos syö liian vähän ja harjoittelee 5 tuntia päivässä, on suuri vaara menettää pelkästään lihasmassaa.
Kysyin neuvoa ravitsemusterapeutilta. Hän suositteli valitsemaan vähärasvaisimmat maitotuotteet, syömään aina ruokailun yhteydessä salaattia kylläisyydentunteen saavuttamiseksi, syömään makeisia korkeintaan kerran viikossa ja pistämään suuhuni vähemmän energiaa kuin mitä kulutan. Hänen mukaansa tämä on helpointa toteuttaa siten, että rasvan määrä pidetään kurissa. Painon pudottaminen edellä mainittuja neuvoja noudattamalla kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on äärettömän vaikeaa pidemmällä tähtäimellä, kun hiilihydraatit ovat pääasiallinen energialähde. Sen tietää jokainen, joka on yrittänyt joskus laihduttaa.
Sen sijaan, että olisin noudattanut saamiani neuvoja, päätin itse asiassa toimia päin vastoin. Olin jo lukenut triathlonisti Jonas Coltingsin kirjan Jag vill ju bara se bra ut naken (Haluan vain näyttää hyvältä alasti). Hän suhtautuu hyvin epäilevästi ruotsalaisten hiihtäjien hiilihydraattipitoisiin ruokailutottumuksiin.
Vanhin veljeni Anders oli myös tähdentänyt minulle uskovansa ruokavalioon, joka perustuu enemmän rasvaan. Anders siirtyi runsasrasvaiseen ruokaan lisätäkseen mahdollisuuksiaan parantua syövästä. Syöpäsolut tarvitsevat sokeria elääkseen, ja hiilihydraattimäärän vähentäminen vaikeuttaa niiden elämää. Kuuntelin puolella korvalla, mutta en uskonut sen olevan mitään minulle sopivaa.
Eräänä päivänä kesäkuussa 2009 lujatahtoinen Heidi-vaimoni työnsi käteeni Frank Nilssonin kirjan lstället för doping (Dopingin sijaan). Siinä esitettiin vaihtoehto hiilihydraattitankkaukselle: niin sanottu metsästäjänruoka. Aloin lukea kirjaa harjoitusleirillä Ranskan Alpeilla heinäkuun 2009 alussa. Lukiessani vakuutuin asiasta entistä enemmän ja aloin kaivata muutosta ruokavaliooni. Mitä hän suositteli? Tätä: syö sitä, mihin ihminen on evoluution kuluessa sopeutunut, syö luonnonmukaisia tuotteita. Syö rasvaa, polta rasvaa. Samassa yhteydessä luin Eric Nilssonin kirjan Petos lautasella: tiedätkö, mitä kaikkea suuhusi panet?, joka kertoo ruoan lisäaineista.
Menen sonnalla kun sontaa kirjoitin.
Hyvä idiootti!
Kumpi on kirjan lukenut kyseisen kirjan sinä vai minä.
Ferry food (vhh)
http://www.rasalas.fi/kirja/-bjorn-ferry-catherine-schck-ferry-food-vhh-/
Nuo rasalas kustantamon roskakirjat voi jättää omaan arvoonsa
Ferry joi lisäksi lukemattomia määriä sokerisia urheilu ja palautusjuomia että se siitä VHH:sta.
Hyvä idiootti!
Kysyin, kumpi on lukenut ko kirjan äläkä änkytä.
Okanagan_Anja
jatka uneksimista
Hyvä idiootti. Kylläpä taas on vaikea antaa vastausta selkeään kysymykseen. No tollot on oma lukunsa.