Olen kaunis mutta vittumainen luonne

Voisitkohan vielä jutella puolisollesi ja kävisitte vielä yhdessä terapiassa, jos ei muuten niin saattamassa loppuun pitkä liittonne?

Kuulostaa muuten tutulta sillä erotuksella ettei meillä syy ole pettäminen vaan minä ja kamala luonteeni. Mies on täysin kyllästynyt ja aika todennäköisesti löytänyt jo oman laastarinsa. Viime kuukaudet ovat olleet yhtä riitaa, eikä mies saanut sanottua erosta ennenkuin pakotin puhumaan, ettei näin voi vaan jatkua. Silti vaikka itse eron otinkin ensimmäisenä esille olen ihan romuna, shokissa ja mietin vain miten tästä eteenpäin. Kaikki muu meni parisuhteen edelle, arkea vaan ja erityishetkiä ei enää ollut.

Ehkä jos saisi kummankin mieleen ne suhteen alkuajat, muistella millainen se ihminen oli johon rakastui korviaan myöten ja onko häntä enää olemassa... en tiedä, olin varmaan täysin väärä ihminen vastaamaan tähän ja varmaan vastasin unenpöpperössä puutaheinää...

Tsempit kaikille eroaville ja eronneille

Älä hyvä ihminen nyt sotke asioita enempää viestittelemällä jollekin uudelle tässä tilanteessa vielä vaan lopeta se heti alkuun kaikkien osapuolien vuoksi! Ei pidä omien hetkellisten viehätysten viedä mukana vaan ajatella myös järkevästi.

Olen samalla linjalla että hakeutukaa esim. terapiaan. Keskustele kuitenkin ensin puolisosi kanssa ja tuo aidosti esille syvät pahoittelusi omista tekemisistäsi ja toiminnoistasi ja kerro huonosta olostasi sekä toiveesi. Anteeksi anto ja saaminen on aina mahdollista jos aidosti osoittaa toiselle tehneensä väärin. Luulen että puolisosi on vielä halukas keskustelemaan ja yrittämään kun on ilmoittanut ettei halua sinulle mitään uutta sudetta laastari tms. muodossa.

Tyhmää touhua tosiaan. Etenkin puolisoltasi. Hänellä ei näköjään ole itsetunto ihan eikä edes melkein kohdallaan. Keskinkertaisella itsetunnolla, ja normaaleilla tunnetaidoilla varustettu ihminen ei hae eroa pelkästään puolison viestittelystä toisen henkilön kanssa. Epäilenkin, että teidän liitossa on alunalkaenkin ollut jotain vinossa pahemman kerran. En tiedä viestiesi laadusta tuon kolmannen henkilön kanssa. Sen voin kuitenkin kertoa, että minulla on miespuolisia ystäviä; ollut koko elämäni ajan. En olisi aloittanut minkäänlaista parisuhdetta, jos se ei kumppanilleni olisi sopinut. Lähes koko aikuisikäni olen ollut parisuhteessa.

"Puoliso uhkaili että nyt kun asun erillään, niin jos otan laastarin tähän väliin niin ei ota takaisin"

Itse laittaisin välit poikki exään tuossa tapauksessa kokonaan.

Aloittajan kirjoituksesta ei nyt paljolti irti saa tietoja, mutta mielestäni tunteilleen ihminen ei mitään voi eli jos jotakuta toista alkaa rakastamaan niin sitten alkaa. Kertoo joko siitä, että oma suhde on toimimaton tai sitten kyseessä on suurempi rakkaus. Pelkästä ihastumisesta ja rakastumisesta en ketään näe vittumaisena. Ja vielä, jos olet puolisollesi asiasta kertonut rehellisesti niin enpä näe sitäkään vittumaisena. Jos olisit lähtenyt pettämään niin se olisi ollut ehkä vittumaista ja vielä salannut sen. Jos puolisosi asiaan reagoi noin niin minusta kannattaisi jättää puoliso. Elämässä voi muutenkin tulla hankalia asioita eteen ja jos tuosta ei pääse eteenpäin niin miksi tuhlata aikaa.
Mutta muutoin keskustelisin asiasta ihastuksen kanssa, onko kenties molemminpuolista. Olisin rehellinen itselleni ja puolisolle ja kaikista näistä tekijöistä miettisin mitä kannattaa tehdä. Varmaa on, että suinpäin ei ihastuksen perään kannata lähteä, vaikka moni kyllä tuntee itsensä ja tietää onko helposti ihastuvaa tyyppiä ja sarjaihastuja vai vain harvoin ihastuva.
Lisäksi en usko, että muukuin röllipeikko kutsuisi itseään vittumaiseksi.

Jos todellakaan teillä ei näytä enää olevan yhteistä tulevaisuutta, miksi sitten roikkumaan ja elättelemän olemattomia.

Laske puolisosi menemään. Jatka omaa elämääsi yksin. Onhan teillä kuitenkin jo isot lapset, voit tukea heitä omalla tavallasi ilman puolisoasi. Eivät lapsenne tyhjään katoa, he tulevat yhä olemaan osa elämääsi. Aikuiset lapsenne todennäköisesti ovat jo omillaan, nuorin(...mat) tarvise(.vat) kenties taloudellista tukeasi. Joten hyvin voit elää ilman jatkuvasti riitaisaa tunnetta puolisosi repimänä.

Ehkä otat tuosta opiksesi; tunnistat sitoutumisen säännöt. Ellei niitä kykene noudattamaan, parasta olla sitoutumatta.

Ehkä puolisosi on syyllistänyt sinua koko liiton ajan milloin mistäkin? Nyt ainakin syyllistää. Viestittelyyn ei avioliitto kaadu. Hän vain tekee sinusta syntipukkia. Ja uhkailu ja kiristys on halpamaista!
Hän kieltää sinulta laastarin mutta on hankkimassa itse sellaista, ehkä on jo hankkinut.
Älä vain syyllisty, älä nöyristele kuin koira, älä konttaa hänen jalkojen juureen.

Piti vielä aloittajalle jatkaa, että jos olette asiaa yrittäneet sopia ym. ja toinen vain uhkailee ja käyttäytyy lapsellisesti niin ei kannata jatkaa. Tässä pätee hieman sama asia kuin pettämisessäkin. Itse esimerkiksi voisin ehkä helpostikin sanoa, että varmaan kerran pettämisen voi antaa anteeksi ja näin (mahdollisesti) vaikka jatkaa vahvempana yhteistä elämää. Valitettavasti ihmisluonne on sellainen, että kun kokee vääryyttä niin sitä ei niin vaan helposti annakaan anteeksi tai kuvittelee antaneensa. Eli, jos asiasta ei pääse yli sopimalla ja toinen vakuuttamalla jatkossa toimivansa oikein ja vaikka toinen kuinka toimisi oikein niin jos toisen luottamus on jo niin pahasti särkynyt, että mieli on myrkyttynyt ja vanhoja asioita kaivellaan niin sanoisin, että ei kannattaisi jatkaa sillä luottamus on mennyt. Itse olen ollut niin typerä, että kerta kerran jälkeen olen uskonut toisen muuttuvan valehtelusta hänen vakuuttelujensa jälkeen ja jokainen kerta on syönyt vähä vähältä luottamusta ja voinen sanoa, että kun luottamus on mennyt niin eipä siinä paljoa enää ole jäljellä.
Sitten on näitä turhaankin epäilijöitä. Itse eräässä aiemmassa suhteessani kaveerasin joidenkin miespuolisten kanssa ja kun suhteemme ei muutenkaan ihan toiminut niin tunsin itseäni jopa syytetyksi. Varmaan jotkut ystävänsä ja tiedän myös joitakin sukulaisia, jotka silloisen kaveruksen kanssa meitä kaupungissa, päiväsaikaan juttelemassa näki hieman maalasivat kuvaan lisää. Eli montaa on puolta ja toisaalta kyllähän kaveruuksistakin monesti suhteita syntyy, ehkä jopa parempia kuin jostain baaripanoista.

Lapsellista kitinää ja uhkailua puolisoltasi. Olette jo eronneet, niin on hyvä. Lopeta viestittely exän kanssa, ja ala elää.

Yksi asia kiinnostaa, kuinka tekstittely kolmannen osapuolen kanssa alkoi? Kirjoititko itse ensimmäisen viestin, vai lähtikö viestittely jollain tavalla sen toisen aloitteesta? Oli kuinka vaan, nyt varo ottamasta yhteyksiä tai vastaamasta vaikka itse Brad Pitt haluaisi tutustua. Mies kantaa vastuun itsestään ja tekemisistään, mutta sua ei pääse kukaan kevytkenkäiseksi moittimaan. Odota rauhassa, paljon muuta et voi tehdä. Jos miehesi haluaa erota, hän tekee sen joka tapauksessa, mutta älä anna tehdä itsestäsi siihen enempää syntipukkia.