Oon varma, että on paljon niitä jotka alkaa seurustelemaan / seurustelee VAIN seurustelun takia. Eli sen takia, että:
- on joku
- sukulaiset ei kysele
- on yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpi
- saa haleja, hellyyttä, pusuja, silityksiä
- saa turvallista seksiä vakikumppanin kanssa
- saa puhelin seuraa
- on joku jolle kertoo surunsa ja ilonsa
- on joku jonka kanssa puolittaa surut
- on joku jonka kanssa jakaa ilot
- saa tehdä ruokaa yhdessä
- saa nukkua yhdessä
- saa herätä yhdessä
- voi puolittaa laskut, vuokran
- ei tarvii aina ite siivota, tehdä ruokaa
- voi kattoo leffaa sylikkäin
- saa näyttää muille, että on joku
- voi miettiä lasten tekoa
- voi sisustaa yhdessä
jne.
jne.
Mutta mulle noi ei ainakaan riitä.
Moni moni moni moni sortuu seurusteluun vain edellä mainittujen asioiden takia.... suorastaan säälittävää !
Vahvan ihmisen tunnistaa siitä, että hän ei tyydy seurustelelaan seurustelun takia. Vahva ihminen uskaltaa olla sinkku !! Hyvä me !! Sinkku uskaltaa etsiä, toivoa, haaveilla, uskoa, odottaa ! Yleensä se odotus palkitaan !!!!!!
- on joku
- sukulaiset ei kysele
- on yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpi
- saa haleja, hellyyttä, pusuja, silityksiä
- saa turvallista seksiä vakikumppanin kanssa
- saa puhelin seuraa
- on joku jolle kertoo surunsa ja ilonsa
- on joku jonka kanssa puolittaa surut
- on joku jonka kanssa jakaa ilot
- saa tehdä ruokaa yhdessä
- saa nukkua yhdessä
- saa herätä yhdessä
- voi puolittaa laskut, vuokran
- ei tarvii aina ite siivota, tehdä ruokaa
- voi kattoo leffaa sylikkäin
- saa näyttää muille, että on joku
- voi miettiä lasten tekoa
- voi sisustaa yhdessä
jne.
jne.
Mutta mulle noi ei ainakaan riitä.
Moni moni moni moni sortuu seurusteluun vain edellä mainittujen asioiden takia.... suorastaan säälittävää !
Vahvan ihmisen tunnistaa siitä, että hän ei tyydy seurustelelaan seurustelun takia. Vahva ihminen uskaltaa olla sinkku !! Hyvä me !! Sinkku uskaltaa etsiä, toivoa, haaveilla, uskoa, odottaa ! Yleensä se odotus palkitaan !!!!!!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tuossahan oli kaikenlaisia syitä seurusteluun. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt sitä itse seurustelua.
Mitä tarkoitit?
Miksi tuo nyt olisi säälittävää. Siinähän oli esimerkkejä kaikenlaisesta mukavasta tekemisestä. Sehän on kivaa.
Noh tarkotin sitä, että en ikinä alkaisi seurustella seurustelun takia ! Noita luottelemiani asioita voi periaatteessa tehdä kenen kanssa tahansa. Eli vaikka ei tarpeeksi olisikaan sitä TUNNETTA mukana niin tyydytään seurustelemaan juuri sen takia kun se seurustelu on niin kivaa. Se on mun mielestä säälittävää !
Viestisi oli kuin suoraan mun suusta!:) En etsi vaan seurustelukumppania vaan SITÄ OIKEAA. Ihan ok ja "mukava tyyppi kenen kanssa tulee hyvin toimeen" ei oo tarpeeks. Mielummin sinkku kunnes se oikea löytyy. Ja... nyt näyttää hyvältä.:)
Voitko sä sitten mm. puolittaa vuokran joku panon kanssa? Heh.
Siinä olen samaa mieltä että tunne täytyy olla mukana kun seurustellaan, en seurustele jos en rakasta. En kyllä mitään vakipanojakaan pidä, ne on säälittäviä. Kylmää.
Onhan se väärin myös sitä toista kohtaan, jos joutuu jättämään hänet löytäessään jonkun kiinnostavamman. Toinen kun voi olla korviaan myöten rakastunut tai tosi kiintynyt, ei se ole oikein. Täytyy uskoa liiton mahdollisuuksiin ennen kuin menee siihen. Mutta toisaalta voi myös olla, ettei parempaakaan tule vastaan. Siis onhan niitä kaupunki pullollaan, mutta molemminpuolista kiinnostusta ei sitten välttämättä löydykään ja jää yksin.
- saa haleja, hellyyttä, pusuja, silityksiä
- saa turvallista seksiä vakikumppanin kanssa
- saa nukkua yhdessä
- saa herätä yhdessä
- voi kattoo leffaa sylikkäin
"Noita luottelemiani asioita voi periaatteessa tehdä kenen kanssa tahansa."
Haluaisinpa nähdä ajan, jolloin tällainen suomalainen mies saa kalakaveriltaan haleja, pusuja ja silityksiä:) Nukkumista vois ehkä ehdottaa aseella uhaten, mutta ei se siinä vieressä enää aamulla olisi..
Turvallista seksiä vakikumppanin kanssa - voi periaatteessa kenen kanssa tahansa??? Etpä ainakaan kovin kranttu tunnu olevan:) Sori vaan, mutta saan ihmeesti enemmän irti, jos kumppani on viehättäväksi ja sopivaksi todettu, tuttu ja ennen kaikkea nainen!
"Eli vaikka ei tarpeeksi olisikaan sitä TUNNETTA mukana niin tyydytään seurustelemaan juuri sen takia kun se seurustelu on niin kivaa."
No mutta se on kivaa, mikäs siinä on vikana? Toiset moralisoivat toisten seksisuhteita, kun niissä toisilla vaan on kivaa. Toiset näyttävät moralisoivan seurustelua, kun se on. Mä muuten syönkin usein hyvää ruokaa, koska se maistuu hyvälle:)
"Se on mun mielestä säälittävää !"
Mun mielestä se on kivaa! Mut ei sulla oo pakko olla:)
Oma suhteeni ei ole yhtään säälittävää. Vuokra puoliksi. Minulla on vapauteni ja aina tarvittaessa joku lähellä, eikä tarvitse jäädä ilman. Tyytyväinen seksi elämään -> ei ole patoutumia.
Ilman suhdetta Olisin kamalassa puutteessa ja kaikki tutut voisivat hetkesä kääntyä minua vastaan, eikä olisi kivaa. Minusta se olisi säälittävämpää.
Ennen pitkää kaikki tahtovat pysyvän ihmisen viimeistään vanhuksena ja yleensä sinkkupapat ei ole yhtään kivoja.
Ja mitähän sen oikean kanssa sitten tehdään? Puhutaan siirappisia ja katsellaan Speden Spelejä nauhalta? Valaisisitko asiaa?
...en usko enää siihen Yhteen Oikeaan..Olen pettynyt sen asian suhteen liikaa. Kaikki nuo luettelemasi asiat ovat sitä seurustelun plussapuolta kyllä, mutta entäpäs sitten ne miinuspuolet jos tunteita ei olekaan mukana tarpeeksi? Tulee loukattua toista todella helposti, mikään ei tunnu miltään ja turhia riitoja on paljon. Ei rakkaus synny hetkessä, se vie tooodella paljon aikaa, mutta jos sitä rakkautta ei vain yksinkertaisesti ole, niin kaikki nuo mainitsemasi asiat tuntuvat ikäviltä velvollisuuksilta, eikä niitä edes halua tehdä. Tottakai on helpompaa pysyä vaikka rakkaudettomassakin suhteessa, yksinhän ei meistä kukaan halua loppujen lopuksi olla, mutta ei se mitään herkkua ole.
Ainakin omissa suhteissani on että molemmat panostavat suhteeseen täysillä, unohtamatta omaa elämäänsä. Olen yrittänyt suhdetta sellaisen kanssa joka ei todellakaan ollut sitä mitä halusin, oli aivan täysi floppi. Pelkät yhteiset kauppareissut ja muut yhtä olennaiset arki touhuilut eivät saa olla suhteen suurin sisältö. Joten olen valinnut yksin olon ja en edes halua tuhlata sellaisten miesten aikaa, jotka eivät minua todella kiinnosta.
vaikka jo keski-ikänen ja enempikin,mutta en voi ymmärtää jos sukulaisten takia seurustelee.Sen kyllä olen huomannut että luulevat minun kärsivän yksin eläessä,mutta näin ei ole.Jos vielä löydän miehen joka on vain yhden naisen mies,ja ihan tavallinen.Ei mitään statuksia enää tarvita,ihminen itsessään on tärkeä.
Listaltasihan löytyi loistavia syitä seurustella! Olisin ymmärtänyt viestisi pointin, mikäli lista olisi ollut tällainen:
- sukulaiset ei kysele
- on yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpi
- saa näyttää muille, että on joku
Aika moni parisuhteessa elävä on suoraan tunnustanut, että taloudellisen tilanteen vuoksi pysyvät suhteessa. Kamalaa!
Listasi on hyvä luettelo siitä miksi nimenomaan kannattaa seurustella. Muutama floppikohta siinä oli ja poistin ne. Seuraavassa suhteellisen kattava lista siitä, mihin suomalaisista ja varsinkaan suomalaisista naisista ei ole:
- saa haleja, hellyyttä, pusuja, silityksiä
- saa turvallista seksiä vakikumppanin kanssa
- saa puhelin seuraa
- on joku jolle kertoo surunsa ja ilonsa
- on joku jonka kanssa puolittaa surut
- on joku jonka kanssa jakaa ilot
- saa tehdä ruokaa yhdessä
- saa nukkua yhdessä
- saa herätä yhdessä
- voi puolittaa laskut, vuokran
- ei tarvii aina ite siivota, tehdä ruokaa
- voi kattoo leffaa sylikkäin
- voi miettiä lasten tekoa
- voi sisustaa yhdessä
Siispä jatkakaa sinkkuuden ylistystä ja olemattoman etsimistä!
Minä sitoudun heti, kun löydän edes suunnilleen tuon listan yhteiset intressit täyttävän naisen. Elämä kiinnostaa enemmän kuin tyhjän haikailu!!!
onhan se seurustelu tollasta... Se on just kun ollaan tapailtu ja ruvetaan vakavemmin seurustelemaan, ihanaa aikaa. Pikkuhiljaa joitakin osia tipahtaa pois ja pitemmän seurustelun jälkeen voi laskea muutamalla sormella mitä noista kriteereistä on jäljellä. Jotkut onnelliset kykenevät säilyttämään noi läpi suhteen, hatunnosto heille!
Todennäköisyys on samaa luokkaa kuin löytää hiomaton timantti omalta takapihaltaan, mutta kyllä se on mahdollista! :D
ja melkein kerran sorrunkin siihen. Pidin ihmisestä, mutta koko ajan ajattelin, että hän ei ole minulle se oikea. Pääsispähän ainakin sukulaisten ahdisteluista ja uteluista. Jotenkin musta tuntuu, että varsinkin ne, jotka edellisesta suhteesta ryntää toiseen on just näitä, kunhan vain joku on. Ite tuskailen valtavasti juuri tällä asialla, kun ei löydy hyvää miestä. Tosiasia on, että olishan niitä ollu, mutta se kivana oleminen ei aina riitä. Varsinkaan, kun kyseeseen tulee sänkyhommelit. Mä haluan miehen, joka vie jalat alta. Ja nää tyypit on just näitä kusipäisiä pelimiehiä, jotka särkee sydämiä. Siksi mun on parempi elää tämä elämä itekseni. Tuskaistahan se on. Se, mitä olen elämässäni eniten halunnut, eli omaa lasta, ei mun kohdalla tule koskaan toteutumaan.
Käännä katseesi muualle. Jalat voi viedä alta muutenkin kun puhumalla pehmoisia.
Niin, seurustellaan seurustelmisen vuoksi, se kai oli pointtisi. Monille on tärkeää olla jonkun kanssa tavan vuoksi. Monille se on turvallisuuden tunnetta.
Aidosti toisistaan kiinnostuneet parit jotka tuntevat yhteenkuuluvuuden tunteen ovat kai sitten harvinaisia. täytyy huomioida, että kaikki eivät ajattele asioita noin syvällisesti.
Itse olen hyvin kyyninen, enkä sitoudu vain sitoutumsen vuoksi. Vapaus pitää minut onnellisena.
Olen kyllä valmis jakamaan vapauteni naisen kanssa joka tuntee samoin. En vain ole sellaista löytänyt. Olen silti tyytyväinen elämääni, koska en ole sitoutunut vain tavan vuoksi.
Voin siis odottaa ja elää elämääni, eikä asia häiritse minua. Mieluummin vapaana ja onellisena kuin väärässä suhteessa. Ehkä minua ei le tarkoitettu sitoutumaan. Uskon silti jossain olevan naisen joka odottaa juuri minua.
Eihän toista voi omistaa, eikä rakkautta voi vaatia. Rakkaus elää vapaudessa, eikä se tarkoita uskottomuutta. Aito rakkaus pysyy vapaanakin, ei se lähde pois ja jos lähtee niin sen pitääkin, sillä se ei ollut oikea.
Kaipaan todellista tunnetta. Sitä on joskus ollut ja pitkään, mutta siitä on jo aikaa.
Oma elämäni on kaiketi monipuolista, mutta minulla ei ole ketään, jonka kanssa jakaisin sen.
Tuttavuuksien luominen ei ole sinänsä ongelma. Ongelma on se, että en koe tilanteissa vetovoimaa joka saisi minut yrittämään automaattisesti. Mikään Auervaara en ole.
Kaikki yritykset ja sähläämiset ovat päättyneet lyhyesti ts. en ole törmännyt mielestäni siihen "oikeaan". Toki joskus on myös minut skipattu.
En kai vaan ole edellisessä edelleen kiinni?
Tunnistaako kukaan itseään?
Itselläni meni henkilökohtaisesti erään asian selvittämiseen 10 vuotta. En tajunnut mikä kaivaa, tai miksi tulee "vääriä" tyyppejä vastaan, kunnes eräänä päivänä asia valkeni ikään kuin kahvikupin ääressä.
Kun sain sen asian (tehdyn vääryyden) pois päiväjärjestyksestä, tuli harvinaisen selväjärkinen ja tasapainoinen olo.
Tämän jälkeen on alkanutkin tapahtua vallan mainioita asioita ihmissuhderintamalla. Suosittelen ajattelutoimintaa lämpimästi kaikille jotka miettivät mikä mättää. Joskus pohjalla on selvittämättömiä asioita, jotka sitten aktivoivat kusipäämagneetin.
Taidat olla vielä aika nuori, ehkä parinkympin korvilla. Nuoret ovat niin ehdottomia ja odottavat kuuta taivaalta, mutta vanhemmiten ne hyvälle parisuhteelle asetetut kriteerit usein laskevat. Minäpä luulen, että jos pari tekee noita luettelemiasi asioita, niin jotain tunnetta siinä on kummallakin oltava pelissä. Eri asia sitten on, ovatko parin osapuolet päättömän rakastuneita toisiinsa. Minusta ei tarvitse olla. Voi olla suhteessa, jos vain pitää toisesta. Kaksikymppisenä voi toki odottaa sitä jalat alta vievää rakkautta, mutta jos sitä ei ole kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä vielä tullut, niin mahtaako ikinä tullakaan? Ehkäpä kaikki eivät ole tulisesti rakastuvaa tyyppiä. Sitten kun odotellaan jotain järisyttäviä tunteita, koko elämä menee ohi. Eikä löydetä ketään. Onko siinäkään järkeä? Minä voisin seurustella kivan tyypin kanssa siksi, että yksin on kurja olla. En voisi olla kenen kanssa tahansa, mutta luulen, että voisin ryhtyä suhteeseen, vaikka en olisikaan äärettömän rakastunut.
Jepjep.
Kahdesti eronnut.. kerran lähtenyt-kerran jätetty.. nelikymppinen arvostaa hieman muuta kuin rakastumista rakastumisen tunteeseen :)
**Sitten kun odotellaan jotain järisyttäviä tunteita, koko elämä menee ohi. Eikä löydetä ketään. Onko siinäkään järkeä?**
EI OLE!
Vaativa saa olla, mutta nirppa ei. Jatkellaan me vaan näillä reality linjoilla :)