Asunnon ostaminen yhdessä

Selvä.

Noin pieni osuus kuulostaa äkkiseltään aika hassulta. Ehkä se on jonkinlainen tunnejuttu, että omistaa edes vähän asunnosta.

Jos asunnossa ei ole vastiketta, niin mitä kuluja te oikein olette jakamassa?

Vie hänet pankkiin ja anna virkailijan selittää.

Miten puoliskosi on tähän asti osallistunut asumiskuluihinne?

Puolikas on osallistunut nykyisin pikkasen vajaalla käyttövastikkeella. (tasasumma)
Tästä en oikeastaan voi valittaa, mielestäni rehti ja tulojen mukainen osallistuminen.
Nykyisin Puolikkaalle jää varmasti enemmän rahaa käteen, kuin millään muulla asumisratkaisulla.

Uudenasunnon lainaosuuden maksaminen tulee viemään seuraavat 15 vuotta suurenosan puoliskan käteenjäävästä rahasta.

Se että pelkkä 3-5%:n omistaminen olisi riittävä osallistuminen on mielestäni liian vähän. Asuuhan hän 45-47% minun omistamassa osuudessa.

Toivottavasti pankkihenkilö tämän kykenee selkeästi selittämään.

Periaatteessa siinä ei ole mitään estettä, että puolisosi ostaisi ja maksaisi uudesta asunnosta vaikkapa tämän 3-5 prosenttia. Se voi tuntua osuudelta vähäisenä, mutta sillä voi olla suuri merkitys että hän tuntee "omistavansa" asuntoa. Minun mielestäni oikeudenmukainen osallistuminen vastikkeeseen ja kuluihin olisi tulojen mukainen osallistuminen. Perusparannusmenoista omistusosuuden mukainen meno.
.
En usko, että pankkitoimihenkilö pystyisi asiaa selittämään. Pankkitoimihenkilöt eivät ole parisuhdeterapeutteja.
.
Jos puolison omistusosuus uudesta asunnosta merkitään suuremmaksi kuin mitä hän tosiasiallisesti maksaa, voi lävähtää lahjavero.

Näkeehän sen tuosta, rahaton muija hinkuamassa arvoasuntoon riippakiveksi.

Aloittaja on jotenkin vajaa jos tuollaisen omistuksen hyväksyy vaivoikseen. 50/50 suhteella olisi jo varteenottettava ratkaisu.

ÄLÄ ANNA SEN NAISEN PÄÄSTÄ OMISTAMAAN NOIN PIENTÄ OSUUTTA.

Eiko olisi paljon yksinkertaisempaa yhden ihmisen maksaa asunto kokonaisuudessaan ja toinen "vuokraa" vastaan maksaisi kaikki yleiskulut: sähko, vesi, internet, osa ruokakuluista.
Täten yhdessä asuminen on luontevaa ja kummallakin on turvattu olo varmasta kodista.
Eron sattuessa asunnon omistaja jää asuntoon, toinen hakee oman erillisen vuokraasunnon.

Jos taas alatte jakaa asunnon omistussuhdetta tässä vaiheessa, eron sattuessa lakikulut saattaa viedä suurimman osan asuntonne myyntihinnasta ja kumpikin jää kodittomaksi.

Eihän tämän pitäisi olla aivokirurgiaa!

Olette avoliitossa ja omistat asunnon yksin. Joudun katsomaan vastaavaa tilannetta nyt siitä näkökulmasta, että tuo niin täydellinen ihminen ei ollutkaan sitä. Ero ja vaatimukset, vaikka osuus pieni omistuksessa.
Pääsee näin terrorisoimaan, ei luovu osuudesta markkinoiden mukaan, vaan sen mukaan mitä on sijoittanut maksanut lainasta korkoja ja vielä lisäksi vaati aika paljon kodin irtaimistoa, jonka oletti maksaneensa, mutta millä. Oli tullessaan persaukinen, kuten näyttää olevan tuo sinunkin kumppanisi, jos ei miehellä ole minkäänlaisia varoja, vain kulutusluottoja, en sitoisi omaisuuttani yhteen edes 3 prosentin verrankaan, siitä voi aiheutua valtava tilanne jatkossa.

Maksaa asumisestaan kuten maksaisi muutoinkin, sillä luultavasti asunut vuokralla aiemmin, miksi sinun pitäisi elättää häntä ja auttaa kartuttamaan omaisuuttaan omasi kustannuksella.

Niin suurta rakkautta ei saa olla olemassa, että antaa toisen kusettaa tuollaisin keinoin. Alussa hän on niin ihana, että kaikki muu jää varjoon, mutta kun tuon osuutensa saa, alkaakin sitten näkyä muutosta, hän määräilee, komentaa. Olet piika ihan varmasti. Nähty on.