noh, entäs nyt????

Mulla eri tarina eli rakastuin tyttöön 1990-luvun taitteessa, jolloin olin vähän yli parikymppinen.
Emme koskaan ns. seurustelleet, mutta samalla salilla/aerobicissä käydessäni tunteet olivat hyvin syvät ja samanlaiset. Valitettavasti hän samalla oli uskonnollisuuden uhri ja tottakai hänen sukunsa kielsi kaiken tapahtuneen hänen itsensä mukaan lukien.

Jouduin oikeuteen v 1996 ns. "kotirauhan häirinnästä" kun yritin saada häntä puhumaan asioista kirjeillä. No, olin lain mukaan rikkonut sääntöjä, joten maksoin sakot - tosin Australian dollareissa kun lähdin sinne lomailemaaan.

Kesti yli 2000-luvulle, että pääsin henkisesti eroon hänestä. Nyt hän edelleen kaipaa mua MTV3:n teksti-TV -sivuilla kun on myöntänyt 9-vuotiaana tapahtuneen raiskauksen ja uskonnollisuuden...

Mä olen jo rakastunut toiseen naiseen - tosin vähän samanlailla käyttäytyneeseen. Todellisuus epäselvää, mutta olen tunteineni ja "tilanteen" herra...

Katso ensin peiliin ja mieti miksi se blondi petti? Kun olet selvittänyt asian niin olet päässyt asian yli.

Miksi nainen petti sinua, hyväksymällä kaikki ja anteeksi antamalla itsellesi ja hänelle pääset eteenpäin, muuten olet sidoksissa vihasi tunteisiin etkä pääse eteenpäin elämässäsi.

Tyhjyyden voi täyttää nainen.

Ehkäpä hän petti sinua koska olet keskimääräistä kulutetumpi (kirjoituksestasi ei käynyt selville että henkisesti vai fyysisesti). Ja ehkä tämä duunari ei ollut yhtä kulutettu.

P.S Kuinka ihmeessä määritetään keskimääräinen kuluminen? Auton renkaiden kulumisen ymmärrän, mutta toisaalta kun ihmisistä puhutaan sanotaan ettei järvi soutamalla kulu. Airo kuitenkin voi kulua, joten onko airosi keskimääräistä kuluneempi? Ja missä näitä airojen kulumisia vertailet? Uimahalli?

Noin käy kuule aika monelle. Mutta kun ton asian oot selvittäny päässäsi, niin oot vaan yhtä pas..a kokemusta rikkaampi. Pari juttuu:

a)Ensinnäkin se ei oo sun syy että nainen petti
b)Älä kerro tapailemillesi naisille syystä eroon, sillä kuten näistäkin naisten kirjoituksista on luettavissa niin petetty mies tunnetaan jotenkin "vialliseksi". Aivan kuin se olisi miehen syy kun nainen pettää...

Olisit ollut vähän rentumpi itsekin ja vähempi itserakas.Ei kaiken pidä olla täydellistä tai edes pyrkiä täydellisyyteen.

EIpä siinä muuta lääkettä ole, pitää hyväksyy vaan se että elämä potkii välillä vähän kovemminki. Mut se mikä ei tapa, se vahvistaa (vaikka sattuuki niin maan p*******sti)

Kun hätä tulee käteen niin siitä selviää käden käänteessä. Ja lattialle läikkynyttä maitoo on turha surra. Noilla ohjeilla minä olen selvinny etiäpäin.

Et kai meinannu jäädä sen huonommaks?

Sellaista sattuu. Vaikka oletkin itse täydellinen, olet varmaan huomannut yhdyssanan ja normisuomenkielen eron? Elämä vain on tällaista, ja jokaisen meistä on opittava kokemuksistaan. Se nyt vain on sellaista

jos se suhde oli sulle vaan statusta ja itsetuntosi pökitystä, niin se duunari kuule raapi sun sieluun semmoset haavat että ikinä et pääse niistä eroon.

Hiljalleen sustakin tulee niitä katkeria itseään pakonomaisesti kehuvia kapakkakoiria jotka n. 6-v turhan vouhkaamisen ja akkarundin jälkeen hiljalleen alkoholisoituu hiljaa ja yksikseen Ikean halvoilla kalusteilla sisustettuun trendikkääseen 210 neliön kaupunkikotiinsa.

Yli 40kymppisenä alkaa kroppa tehdä tenän jatkuvan ahdistuksen ja masennuslääkkeiden sekä unilääkkeiden jatkuvan ja hallitsemattoman käytön takia. Treeni ei enää maistu, verenpaine on koholla joten navansudun levitessä myös henkinen kapasiteetti pienenee. Ymmärrät vihdoin että ylivertainen älykkyytesi on hyljännyt sinut, eikä älyn säilä enää leikkaa edes sen vertaa että saisit pidettyä työopaikkasi jolle olet urhannut kaiken liikenevän aikasi. Tehnyt niska limassa duunia, ettei tarvitsisi mennä yksin yksinäiseen kotiin. Pomo vilkuttaa hyvästit ja antaa sun työt nuoremmalle.

Tästä katkeroituneena, juot vuosien varrella kellariisi arkistoimasi ja hellästi vaalimasi vuosikertaviinit (joista kukaan ei alunperinkään edes ollut kiinnostunut, kuuntelivat vaan näennäisälykästä jorinaasi kohteliaasti sivukorvalla) kerralla, ajat bemarisi 4,3 promillen humalassa poliisin tutkaan ja joudut putkaan kun yrität selvitä tilanteesta rahalla.

Lahjonnasta tuomarisetä lupaa koppia ja vietät keski-ikäiset vuotesi 4-8 metrin sellissä kiroillen kun ei ole enää mitään yksityisyyttä kun joutuu duunarien kanssa samaan koppiin. Yksinäismajoitukseen et uskalla hakeutua koska se tekee kipeää ja saattaa jättää pysyviä arpia. Mutta haaveilet siitä. Se antaa sinulle toivoa.

Linnasta päästyäsi, kävelet kotikatuasi ja toivot että äiti olisi vielä elossa jotta olisi lämmin nukkumapaikka edes. Mutta äiti on kuollut aikaa sitten poikansa unohtamana ja näiden surullisten ja katumuksen sävyttämien aatosten riivaamana joudut tyytymään siwan roskisesta kaivamaasi pahvilaatikkoon. Piiloudut läheiselle romuttamolle nukkumaan ettei poliisi saata takasin putkaan irtolaisuudesta.

Eräänä kauniina pakkasiltana hörppäilet tenua suoraan pullosta paikallisen bensa-aseman nurkalla ja näet Duunarin ajelevan autollaan entisen heilasi kanssa onnellisena lastenlastensa saattamana ohitsesi. Mietit nostalgisena, miten olisi toisin jos olisit silloin kolmekymppisenä tajunnut kuinka ylivertainen älykkyytesi ja turvattomuuden-tunteesi verhoaminen ulkoisen materiaan ja statukseen ajaisi sinut lopulta tähän syvään perikatoon, olisit voinut olla... jopa onnellinen.

*snif.. hamuaa lisää nessuja*

Olipas se.. sepäs oli kaunis tarina... :-)

Ensinnäkin kannattaa unohtaa tämän viestiketjun vittuilu ja ilkeily.

Ehkä olet rationaalinen mies - semmoinen, joka olettaa, että kun tekee kovasti työtä, yrittää, on uskollinen, suorituskeskeinen ja kunnollinen, huomioi kumppania jne... siitä palkitaan tasapainolla, menestyksellä ja hyvällä parisuhteella.

Valitettavasti se ei taida olla ihan sillä tavalla. Tarvitaan myös tuuria, leppoisuutta, jostain mystisestä paikasta kumpuavaa hyvää tunnelmaa, rentoa joutenoloa, aikaa, pieniä asioita, katseita... kaikkea semmoista, mistä tosimies ei ymmärrä mitään. Sitten jostakin tulee joku sukkahousumies, retku, runoilija, duunari tai joku joka ei tosimiehen käsityksen mukaan osaa muuta kuin tanssia, haaveilla, hymyillä ja pelata omilla, ilmeisen epäreiluilla säännöillään.

Väkisin ei voi muuttaa itseään rennoksi rentuksi, mutta olisi plussaa, jos itseäsi kuvaillessasi mieleesi tulisi myös pehmeitä asioita kuten mukava ja ystävällinen eikä vain kovia kuten pitkä, komea, varakas tai ahkera.

> a) naisen aiheuttaman tyhjyyden
> b) räkänokan aiheuttaman "tappion"
>
> ylitse

Se vie aikaa 1 - n vuotta. Suosittelen, että annat aikaa harrastuksille, yhdistystoiminnalle ym. sosiaaliselle sähinälle etkä tee ansiotyötä kuin 9 h päivässä.

Ei se ole helppoa, koet tn. maailman todella epäoikeudenmukaisena ja mielettömänä paikkana. Jos kerran olet uskollista pesänrakentajatyyppiä, et ehkä saa häävejä kiksejä irtosuhteista, baaripelleilystä ja naisten kanssa leikkimisestä. Koska olet loukkaantunut, epäluuloinen, vihainen ja täynnä edellisen suhteen asioita, et oikein ehkä voi aloittaa uuttaa seurustelua siitä, mihin viimeksi jäit. Kannattaa kuitenkin olla naisten kanssa tekemisissä, vaikka ihan tarkkaillakseen, ilman mitään tavoitteita.

Suosittelen matkustelua, kirjojen lukemista ja jotain uutta harrastusta. Näillä saa uutta näkökulmaa ja etäisyyttä.

Aggressiivisuutta voi purkaa kuntoiluun ja nyrkkeilysäkkiin. Jos jäät tai alat naisvihaajaksi, kärsit itse eniten. Lisäksi 1,9-metrinen aggressiivinen ja katkera mies on useimpien ihmisten mielestä ehkä hieman pelottavaa juttuseuraa.

On vaikeaa löytää miellyttävää ja uskollista naista, mutta kyllä niitä on kuitenkin olemassa. Tulet myös huomaamaan, että sillä välin, kun sinä olet ollut 10 v yhden naisen kanssa, suurin osa naisista on ollut aika monen miehen kanssa tai hankkinut lapsia jonkun kanssa. Koita päästä tästäkin yli. Niin se vaan on, kun ei olla enää lukiossa, varusmiehenä eikä opiskeluja aloittamassa.

Tsemppiä. Avaudu jollekin kaverille. Älä juo viinaa.