Olen pian 22-vuotias nainen ja olen palaamassa Suomeen takaisin parin vuoden ulkomailla opiskelun jälkeen. Tuntuu, kun palaisi takasin alle parikymppiseksi, että aika ulkomailla olisi ollut unta. En ollut ennen lähtöä koskaan seurustellut ja täysin kokematon. Aika on mennyt nopeasti ja nyt olen kohta samassa pisteessä Suomessa, mutta muutaman vuoden vanhempana. Tunnen itseni aivan liian vanhaksi edes yritämään ja opettelemaan. Pelkään miten minuun suhtaudutaan uusissa porukoissa, koska aijon jatkaa opiskeluja Suomessa. Vanhat kaverini ovat osa jo kihloissa ja olinkin jo aika erilainen verrattuna heihin ennen lähtöäni.
Olen aina haluunut suhteen, mutta pelkäsin kaikkea siihen liittävää todella paljon nuorena ja taidan pelätä edelleen. Ajatus loppu elämästä yksinään Suomessa ahdistaa, mutta samalla myös ahditun ajatellessani läheisyyttä. En ole kaunis ja olen myös melko ujo, mitkä lisäävä ahdistusta. Haluaisin tapailla, jotkuta ilman paineita, enkä kokemattomuuteni takia halua heti seksiä. Mutta muistellessa keskusteluja parin vuoden takaa ja mitä viime aikoina käynyt netissä, miehiä ei kiinnosta pelkkä tapailu.
En haluaisi hävetä kokemattomuutta, mutta kuulemien perusteella se on pahasta?
Olen aina haluunut suhteen, mutta pelkäsin kaikkea siihen liittävää todella paljon nuorena ja taidan pelätä edelleen. Ajatus loppu elämästä yksinään Suomessa ahdistaa, mutta samalla myös ahditun ajatellessani läheisyyttä. En ole kaunis ja olen myös melko ujo, mitkä lisäävä ahdistusta. Haluaisin tapailla, jotkuta ilman paineita, enkä kokemattomuuteni takia halua heti seksiä. Mutta muistellessa keskusteluja parin vuoden takaa ja mitä viime aikoina käynyt netissä, miehiä ei kiinnosta pelkkä tapailu.
En haluaisi hävetä kokemattomuutta, mutta kuulemien perusteella se on pahasta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.