Miten valita itselle täydellinen kumppani?

Täydellistä haettu, usein tyydyttävä kompromissiin. Mitä pienempi kylä täydellistä vaikea löytää.

Olen todennut ettei etsimällä löydä. Joskus vain tulee vastaan ihminen, josta heti tuntee että jotakin kemiaa on olemassa.

Jos olette umpirakastuneita ja homma toimii, siinä on sinulle täydellinen kumppani.

Muuten ette sovi yhteen.

"Vastaa antamiinne ehtoihin"..?
No jos tavallinen kadun tallaaja alkaa kovin ehtoja latelemaan, jää luu käteen, kukaan kun ei ole täydellinen.
En ole koskaan uskonut mihinkään "ehtoihin" tai "listoihin", millainen ns. täydellinen kumppani on. Joku voi olla periaatteessa sopiva eli taustaltaan, maailmankatsomukseltaan, ulkoiselta olemukseltaan ym ok - mutta käytännössä aivan hemmetin rasittava / ärsyttävä.

Onko parisuhde ihmisarvon mitta? Siltä tuntuu katsellessa lähipiirin "kakkoskierroksella" olevia. On erottu ja sitten uutta matoa koukkuun. Muutama kuukausi on onnea ja auvoa, sitten alkaa taas sama valitus kuin aiemmasta kumppanistakin. Mutta kun väen vängällä pitää olla "joku", että voi osoittaa kelpaavansa "jollekin". Pelätään yksinoloa ja mennään yhteen ensimmäisen vähänkin samoilla linjoilla olevan ehdokkaan kanssa ja toistetaan vanhoja virheitä.

Minkä takia pitäisi koko ajan etsiä jotain? Se tulee, jos on tullakseen. Kaikkia ei edes ole tarkoitettu 24/7-parisuhteeseen.

No jaa. Veikkaan että sen varmemmin jää luu käteen mitä enemmän kriteereitä ja odotuksia toista kohtaan on. Se vain tulee kohdalle kun on tullakseen. Itsellä pitkä komea lihaksikas maailman mies - kriteeri oli historiaa kun kohdalle tuli lyhyehkö ristiverinen silmälasipäinen (= kaikkea muuta unelmien prinssi) Mutta yhteinen sävel löytyi ja sitä on riittänyt 28 vuotta jo.

Jos ihmisen ajatusmaailma ja ulkonäkö natsaa sen verran, että teke mieli tutustua lisää. Niin siinä on jo tarpeeksi. Itse olen pitänyt aina paljon tärkeämpänä luonteenpiirteiden yhteen sopimista, kuin ulkonäköä. Ulkonäkö on asia johon jokatapauksessa itse ainakin totun aina helposti, mutta nurjaan luonteeseen mun on aina ollut todella vaikea ellei jopa mahdotonta sopeutua yrityksistä huolimatta.

Eli se mikä luonteesta puuttuu, ei sitä ulkonäölläkään saa korvattua. Ihmisen ajatukset ja teot tulee sisältäpäin, joten moni kakku päältä kaunis ja sisältä pelkkää....tiedät lopun varmaan. Täydellisiä ihmisiä ei ole. paitsi että epätäydellinen on mielestäni täydellisempää, kuin että ihminen on prikulleen käsikirjoitusen ja tuottamalla tuotetun oloinen.

En tykkää liian täydellisestä.

Niiin, itsestäni on hieman hassua että kriteereistä puhutaan monesti nekatiiviseen sävyyn.Eikö se ole enemmin hyvä että ihminen tietää mitä etsii.Ja tällä tarkoitan että listalla on jotain muutakin kuin kaunis/komea, seksikäs, abc cm pitkä, korkeakoulutettu, salilla käyvä yms. pinta arvoja vaan että listalla on 3/4 sisäisiä, elämää koskettavia arvoja.Kyse on siis siitä että ihminen todella tuntee itsensä myös sisältäpäin.

Tuosta ei nyt olekkaan vaikea päätellä että katson mahdollisia parisuhdekumppaneita melko nopeasti myös luonteena ja haluan kuulla ajatuksia, mitä sieltä sisältä löytyy.Ulkonäkö on omalla tavallaan vaikuttava tekijä, mutta jää melko pian kakkokseksi, jos koen että sisin ei kohtaa omani kanssa.

Se menee suunnilleen niin, että toisella kierroksella kun on, haluaa tehdä asiat hyvin ja siis ajatella myös järjellä. Alitajunnasta nousee ne oleellisimmat seikat mitkä pitäisi toisesta löytyä, kun kyseessä on vakiintuneen parisuhteen luominen. Jokaisella omat oleellisuudet.

Tärkein tekijä on kokonaisuus, josta muut tekijät säteilevät ulospäin:) sekä status:) eli tausta tiedot.

Ensi tapaamisella ulkoiset asiat tulevat paremmin esiin, kasvot, ruumiin rakenne, ja puheääni sekä positiivinen, ystävällinen persoonallisuusasenne. Jos sattuu ihastuminen työpaikalla, statuksesta tietää paljon enemmän kuin jos ravintolassa kohtaisi.

Tärkeimmät tekijät paljastuvat sitten vasta tutustumisen aikana niistä tärkein on elämänarvojen samankaltaisuus.

Keskinäistä kipinää ja vetoa joka sitoo yhteen tiukasti.

Kun ei enää ole ihan nuori niin tietää enemmän mitä hyvään parisuhteeseen vaaditaan. Terapiassa ja eroseminaareissakin korostetaan sitä, että jonkinmoista listausta asioista on hyvä tehdä, ts. kannattaa listata ylös ainakin niitä ärsyttävimpiä ja omaa elämää hankaloittavia asioita mitä toisessa ihmisessä esimerkiksi yhteiselon kannalta ei missään nimessä siedä ja ihan jo tapailun alkuvaiheessa katsoa, että jos toisessa on tuollaisia piirteitä niin lopettaa suhde jo alkutekijöihin. Eli vaikka rakkaus on äärettömän tärkeää niin itselle mahdottoman oloinen ihminen kannattaa heivata jo alkumetreillä, rentut ym. Lisäksi olisi tärkeä muistaa, että kumpikin antaisi itsestään jo alussa mahdollisimman oikeanlaisen kuvan ja että kummallakin on lupa olla heikko. Jos on rikkinäinen, tuntuu pahalta, kaipaa syliä ym. niin pystyy myöntämään tämän toiselle ja toinen osaa ottaa tämän vastaan.
Kun sitten näihin asioihin lisätään se rakkaus ja vetovoima niin uuden löytäminen ei todellakaan ole helppo juttu. Ehkä toimivuuden kannalta niistä suurista tunteista kannattaa hieman luopua vaatimuksena, kun on kiva tyyppi.

Minulle riitti kun löysin sopivan. Täydellistä en koskaan etsinytkään.
Kun nuoruuden pahin into alkoi asettumaan niin sen jälkeen aloin katselemaan elämänarvoja uudesta vinkkelistä.

Oho, mikä otsikko! Elämässä ei mikään ole täydellistä. Ihan turhaa mielikuvitusta, ja huonoa ihmistuntemustakin, jos ajattelee kumppaninsa (tai itsensä) täydellisenä.

Toki minullakin oli hakukriteereitä kumppanille. Mikä tahansa ei kelpaa, vain sopiva on kyllin hyvä.

Tietyssä elämänvaiheessa kriteerit voivat ulottua myös keskinäistä kemiaa laajemmalle. Kun aikanaan jäin leskeksi lasten ollessa teini-iän kynnyksellä, niin ollessani valmis eteenpäin ehdoton kriteeri oli se, miten mies suhtautuu lapsiini ja millaiset välit hänellä on mahdolliseen ex-puolisoonsa ja lapsiinsa. Halusin ihmisen, joka ei polta siltoja vaan on hyvissä väleissä.

Kriteerit ovat varmasti useimmiten tiedostamattomia, mutta kyllä sen tietää jos ihmisessä on sitä jotain mikä tuntuu hyvältä.